Lukuelämyksiä
Arvostelut 2026

Ajankohtaisessa äskettäin kerroin, etten enää jaksa lukea Haahtelaa, mutta perun sanani! Tämä oli minulla pinossa ja kun aloin lukea, se imaisi mukaansa. Suosittelen tätäkin.
Näissä Haahtelan kirjoissa on jotain erityistä syvällistä. Vähin sanoin kerrotaan paljon, mielikuvitus lähtee lukijallakin liikkeelle. Lopussa paljastuu tarinasta jotain oleellista.
Suosittelen tätäkin. Näitä lukiessa tulee levollinen olo.

Pidän kovasti yllättäen näistä dekkareista. Kirjailijalla näytti olevan eri sarja myös, mutta se näytti takasivun perusteella liian jännittävältä, joten en lue sitä.
Tässä oli samanlainen teema kuin edellisessä sikäli, että murhatuksi tulleella oli monta vihamiestä, joilla oli motiivi ja alibi. Kuitenkin loppu oli yllätys ja se paljastui vasta viime sivuilla. Tosin hiukan aavistelin jossain vaiheessa, että murhaajaksi paljastuu yllätysnimi kuten kävikin. Ja motiivikin oli ja aluksi hyvä alibikin.
Kirjan rikoskonstaapeli oli työuransa alussa ja häntä ärsytti lomalla muualta oleva rikoskomisario, joka liittyi tiimiin, halusipa konstaapeli tai ei. Mutta molempia tarvittiin.

Oli hyvä kirja. Kolmas osa. Vuonna 1942 NL:n joukot ovat vetäytyneet Hangosta ja kaupunkia aletaan siivota ja korjata, uusia koteja rakentaa, raatoja kerätä pois kaivoista ja junia ja muuta roinaa merestä.

Ihmiset ovat myös rikki. Pikku Nisse-poika palaa Ruotsista vuoden jälkeen, 6-vuotiaana, ja hänkin on ihan hukassa. Mutta elämä alkaa vähitellen puhjeta kuitenkin. Hieno kirja!

Mukavaksi tämänkin kirjan teki päähenkilön, Vinstonin henkilöhahmo ja asuminen mukavassa olkikattoisessa talossa. Murha sen sijaan oli jälleen vaikeasti ratkaistavissa, mutta viime sivuilla se kuitenkin tapahtui.

Hyvä lukukokemus ja olisi ollut vielä parempi ilman loppupuolen sivuja. Binchy olisi voinut kirjoittaa vielä monta kivaa kirjaa, jos olisi saanut elää pitempään, mutta hänen päivänsä tulivat täyteen aika yllättäen.