Lukuelämyksiä
Viimeisimmät

Jälleen fiilistelin tämän kirjan lumoissa, kun luin ensin toisen Utrion kirjan. Satiiria oivallisesti käytettynä!

Luin tämän uudestaan ja ai, että nautin taas tästä Utrion tyylistä kirjoittaa aidoista, itsellisistä naisista, jotka eivät ole laumasieluja.

Viimeisin osa kirjasarjaan. Tämä kertoo kansalaissodan jälkeisestä ajasta ja sotien ajasta. Loppulukuina kerrotaan 2000-luvun vaihteesta, jolloin nähdään, mihin on Hovimäen tilanne edennyt. Sen vei viekkaudella maatalousopiskelija, joka nai talon isännän. Tämä kuoli sydänkohtaukseen eikä hänen testamenttinsa päässyt toteutumaan.
Vuosikymmenten jälkeen nähdään, että tila palautuu viimein takaisin sen alkuperäisille omistajille. Monia raskaita kohtaloita sodan ja muun kurjuuden takia ihmisiä kohtasi, mutta elämä jatkui ja jatkuu uusissa sukupolvissa.

Ollaan jo 1900-luvun alkuvuosissa. Kartanoa isännöi vapaaherra Wilhelm Lindhof ja hänen sisarensa Marien harteille on jäänyt emännyys. Vapaaherratar viihtyy ulkomailla perheen pojan kanssa vuosikaudet, mutta viimein perillinen palaa kotiin äitinsä kuoltua.
Bobrikovin apulainen kihlautuu kartanon Marien tyttären kanssa ja se tuo väistämättä epäsopua kartanoon.
Sarja jatkuu mielenkiintoisena.

Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin, nyt Seppo luki sen meille. Kirja on hyvä kuvaus siitä, millainen on hyvä johtaja. Hän tekee kaikkensa laumansa/ alaistensa puolesta. Puhuttelevia ovat Nehemian rukoukset hänen kirjassaan, jossa hän pyytää Jumalaa muistamaan, mitä hän on tehnyt kansansa puolesta.