Kirjoittanut: Haavio, Jaakko
Julkaistu: 1973
Julkaisija: Kirjapaja
Sivuja: 282
Lisätiedot: 3. painos
Suosikki: Tämä kirja kuuluu suosikkilistalleni
Arvostelut yhteensä: 3 kpl
Sain nauraa monesti ja makeasti, sillä Haaviolla on uskomattoman hieno tyyli kertoa hurskastelematta elämästä. Totuudellisuus, tavallisuus, rehellisyys sekä vankka huumori ovat hänen valttejaan kirjoittamisessa - ainakin nämä lahjat.
Esim. s. 215. hän kertoo jostain opettajasta kolmannella luokalla:
"Väliin Ekman taas komensi jonkun pöhköpään juoksemaan päänsä seinään. Piti ottaa vauhtia ja todella puskea kova kovaa vastaan. Latinaa opimme. Ehkä meistä kuitenkin tuli hieman tärähtäneitä."
Seppo luki tämän minulle ilta- ja aamulukuhetkinämme. Ihana kirja! Hanki jostain, jos löydät!
Nauratti sekin, kun Jaakko pikkupoikana aloitti rukouksen kirkon penkissä heti eka virren aikana: että virsi loppuisi pian, että se olisi viimeinen virsi. Ja viimein siihen vastattiin!
Minä puolestani luin tämän nyt Sepolle, eikä meistä kumpikaan muistanut, että vähän yli vuosi sitten luimme tämän. Mutta yhtään ei haitannut, tämä sopisi lukea vaikka kerran vuodessa!