Kirjoittanut: Hietala, Mirjami
Julkaistu: 1995
Sivuja: 176
Arvostelut yhteensä: 2 kpl
Erinomaisen hieno kirja! Helppolukuinen, silti syvällinen.
Kirja käsittelee keski-ikäisen, eronneen naisen äiti-suhdetta ja suhdetta tyttäreen, joka etsii omaa aikuisuuttaan. Isoveli-kirja, jonka luin aiemmin, on jatkoa tälle. Sitä lukiessani itkin, ja tämä kirja saa minulta myös kympin arvostelun!
Ohessa nainen selvittelee myös suhdetta entiseen mieheen ja entiseen miesystävään ja prosessoi käymäänsä terapiasuhdetta. On hyvä, että tuodaan ihmisten luettavaksi tekstiä, joka tuo ilmi, miten tärkeää on käsitellä elämäänsä, vaikka terapiassa, jos se käy liian raskaaksi, eikä sitä kykene yksin ruotimaan.
Kirjailija on oululainen psykiatri, vai psykoterapeuttiko hän oli.
Hyvä oli lukea tämä kirja uudestaankin. Siitä nousi nyt esille se, miten kovasti sisar kaipaa ja janoaa äidin seuraa ja rakkautta. Äidin aika on mennyt kehitysvammaisen, sokeutuneen veljen hoitamiseen ja tämä on saanut äidin rakkauttakin eniten, kuten äiti on itse sanonut.
Kuinkahan moni kokee samaa omassa perheessään? Ovatkohan omat lapseni kokeneet sitä, kun hoidin heidän isäänsä niin paljon, kun he olisivat tarvinneet hoivaa? Elämä on tällaista, vajavaista, saatamme jäädä vaille jotain, mitä kovasti kaipaisimme. Kaikki me taidamme kaivata ja janota enemmän kuin kukaan ihminen kykenee antamaan!
Jumalan sana tarjoaa meille lohtua, jonka varassa elämään saa uudenlaista näkökykyä ja jaksamista. Jumalan rakkaus on ikuista.