Lukuelämyksiä
Viimeisimmät

Ollaan jo 1900-luvun alkuvuosissa. Kartanoa isännöi vapaaherra Wilhelm Lindhof ja hänen sisarensa Marien harteille on jäänyt emännyys. Vapaaherratar viihtyy ulkomailla perheen pojan kanssa vuosikaudet, mutta viimein perillinen palaa kotiin äitinsä kuoltua.
Bobrikovin apulainen kihlautuu kartanon Marien tyttären kanssa ja se tuo väistämättä epäsopua kartanoon.
Sarja jatkuu mielenkiintoisena.

Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin, nyt Seppo luki sen meille. Kirja on hyvä kuvaus siitä, millainen on hyvä johtaja. Hän tekee kaikkensa laumansa/ alaistensa puolesta. Puhuttelevia ovat Nehemian rukoukset hänen kirjassaan, jossa hän pyytää Jumalaa muistamaan, mitä hän on tehnyt kansansa puolesta.

Kirjan tekstit Raamatun paikkakunnista perustuvat Paulus-seurakunnan lähetyspiirissä vuosina 2019-2025 pidettyihin opetuksiin.
HIltunen on teologian tohtori, filosofian maisteri, joka on opiskellut historiaa, arkeologiaa, maantiedettä ja nimistötutkimusta.
Seppo luki kirjan meille ja se on mielenkiintoinen.

Sukupolvet vaihtuvat sekä kartanossa että torpassa. Tulipalot olivat yleisiä tuolloin, ja katovuodet ja halla koettelivat kansakuntaa 1850-luvun lopulta vuosituhannen vaihteeseen. Mutta elettävä oli miten kukin taisi.
Rautatiet yleistyivät, höyrylaivat kuljettivat kartanon väkeä ympäri maailmaa, mutta itse kukin palaa ainakin käymään kotikartanossa. Huutolaispoika otetaan torppaan, ja hänestä kasvaakin lukumies.

Tämä osa kuvaa vuosien 1834-1851 välistä aikaa Linfhofien aatelissuvun ja Sepän torppari- ja käsityöläissuvun vaiheista.
Hyvä kirja tämäkin. Omat vaikeutensa on ollut kaikilla vuosikymmenillä ja -sadoilla.