Lukuelämyksiä
Viimeisimmät

Viimeisin osa kirjasarjaan. Tämä kertoo kansalaissodan jälkeisestä ajasta ja sotien ajasta. Loppulukuina kerrotaan 2000-luvun vaihteesta, jolloin nähdään, mihin on Hovimäen tilanne edennyt. Sen vei viekkaudella maatalousopiskelija, joka nai talon isännän. Tämä kuoli sydänkohtaukseen eikä hänen testamenttinsa päässyt toteutumaan.
Vuosikymmenten jälkeen nähdään, että tila palautuu viimein takaisin sen alkuperäisille omistajille. Monia raskaita kohtaloita sodan ja muun kurjuuden takia ihmisiä kohtasi, mutta elämä jatkui ja jatkuu uusissa sukupolvissa.

Ollaan jo 1900-luvun alkuvuosissa. Kartanoa isännöi vapaaherra Wilhelm Lindhof ja hänen sisarensa Marien harteille on jäänyt emännyys. Vapaaherratar viihtyy ulkomailla perheen pojan kanssa vuosikaudet, mutta viimein perillinen palaa kotiin äitinsä kuoltua.
Bobrikovin apulainen kihlautuu kartanon Marien tyttären kanssa ja se tuo väistämättä epäsopua kartanoon.
Sarja jatkuu mielenkiintoisena.

Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin, nyt Seppo luki sen meille. Kirja on hyvä kuvaus siitä, millainen on hyvä johtaja. Hän tekee kaikkensa laumansa/ alaistensa puolesta. Puhuttelevia ovat Nehemian rukoukset hänen kirjassaan, jossa hän pyytää Jumalaa muistamaan, mitä hän on tehnyt kansansa puolesta.

Kirjan tekstit Raamatun paikkakunnista perustuvat Paulus-seurakunnan lähetyspiirissä vuosina 2019-2025 pidettyihin opetuksiin.
HIltunen on teologian tohtori, filosofian maisteri, joka on opiskellut historiaa, arkeologiaa, maantiedettä ja nimistötutkimusta.
Seppo luki kirjan meille ja se on mielenkiintoinen.

Sukupolvet vaihtuvat sekä kartanossa että torpassa. Tulipalot olivat yleisiä tuolloin, ja katovuodet ja halla koettelivat kansakuntaa 1850-luvun lopulta vuosituhannen vaihteeseen. Mutta elettävä oli miten kukin taisi.
Rautatiet yleistyivät, höyrylaivat kuljettivat kartanon väkeä ympäri maailmaa, mutta itse kukin palaa ainakin käymään kotikartanossa. Huutolaispoika otetaan torppaan, ja hänestä kasvaakin lukumies.