Lukuelämyksiä
Arvostelut 2026

Ajankohtaisessa äskettäin kerroin, etten enää jaksa lukea Haahtelaa, mutta perun sanani! Tämä oli minulla pinossa ja kun aloin lukea, se imaisi mukaansa. Suosittelen tätäkin.
Näissä Haahtelan kirjoissa on jotain erityistä syvällistä. Vähin sanoin kerrotaan paljon, mielikuvitus lähtee lukijallakin liikkeelle. Lopussa paljastuu tarinasta jotain oleellista.
Suosittelen tätäkin. Näitä lukiessa tulee levollinen olo.

Pidän kovasti yllättäen näistä dekkareista. Kirjailijalla näytti olevan eri sarja myös, mutta se näytti takasivun perusteella liian jännittävältä, joten en lue sitä.
Tässä oli samanlainen teema kuin edellisessä sikäli, että murhatuksi tulleella oli monta vihamiestä, joilla oli motiivi ja alibi. Kuitenkin loppu oli yllätys ja se paljastui vasta viime sivuilla. Tosin hiukan aavistelin jossain vaiheessa, että murhaajaksi paljastuu yllätysnimi kuten kävikin. Ja motiivikin oli ja aluksi hyvä alibikin.
Kirjan rikoskonstaapeli oli työuransa alussa ja häntä ärsytti lomalla muualta oleva rikoskomisario, joka liittyi tiimiin, halusipa konstaapeli tai ei. Mutta molempia tarvittiin.

Oli hyvä kirja. Kolmas osa. Vuonna 1942 NL:n joukot ovat vetäytyneet Hangosta ja kaupunkia aletaan siivota ja korjata, uusia koteja rakentaa, raatoja kerätä pois kaivoista ja junia ja muuta roinaa merestä.

Ihmiset ovat myös rikki. Pikku Nisse-poika palaa Ruotsista vuoden jälkeen, 6-vuotiaana, ja hänkin on ihan hukassa. Mutta elämä alkaa vähitellen puhjeta kuitenkin. Hieno kirja!

Mukavaksi tämänkin kirjan teki päähenkilön, Vinstonin henkilöhahmo ja asuminen mukavassa olkikattoisessa talossa. Murha sen sijaan oli jälleen vaikeasti ratkaistavissa, mutta viime sivuilla se kuitenkin tapahtui.

Hyvä lukukokemus ja olisi ollut vielä parempi ilman loppupuolen sivuja. Binchy olisi voinut kirjoittaa vielä monta kivaa kirjaa, jos olisi saanut elää pitempään, mutta hänen päivänsä tulivat täyteen aika yllättäen.

Siitä on vajaa kaksi vuotta, kun olen lukenut tämän kirjan, joten eipä ihme, että sentään jotain muistin kirjasta! Kiva se oli lukea uudestaankin. Jatkan Stroutin seuraavasta kirjasta, vaikka vielä en ole päässyt kunnolla sen imuun. Tämä oli kuitenkin hyvä lukukokemus jälleen.

Pieni, nätti tarina taannoisesta joulunvietosta maalaispappilassa. Anoppi tulee yllättäen nuoreen perheeseen kylään joulun ajaksi ja siellä jo asuu leskeytynyt papinrouva tyttärensä luona; tämäkin on nuoren papin nuori rouva pienine lapsineen.

Tämä on sellainen dekkari, jota minäkin uskallan lukea! Ihana Mma Ramotswe kiltteine aviomiehineen ja apuetsivineen, joka puolestaan on välillä aika vaikeasti käsiteltävä.
Tälläkin kertaa ratkaistaan monta kiperää ongelmaa käyttämällä apuna, ei vain kuuluisan etsivän kirjoittamaa kirjaa, vaan saamalla kyseinen etsivä ihan kotikulmille ja mukaan ratkomaan ongelmia.
Mukava lukukokemus, lainaan taas lisää näitä myöhemmin.

Kirja ei alussa ihan imaissut. Sitten se muuttui todella ihanaksi ja sitä oli kiva lukea. Lopputuloskin oli juuri hyvä, mutta kaikesta en pitänyt.
Laura saa kuolleen kirjailijan talon, jossa hän on ollut taloudenhoitajana ja hän rakastaa taloa. Hänen tehtävänsä olisi talon saatuaan palauttaa ihmisille tavaroita, joita kirjailija oli kerännyt 40 vuotta, jolloin hänen morsiamensa oli kuollut juuri ennen vihkimistä.
Apuna Lauralla on naapurin mongoloidi nuori nainen, joka on hyvin terävä omalla tavallaan sekä puutarhuri Freddy.
Kun Laura ei tahdo keksiä, miten ryhtyä toimeen, morsian alkaa kummitella ja osoittaa mieltään, kunnes Laura tajuaa, mitä pitää tehdä. Se kohta oli mauton, ei minun makuuni. Mutta lainaan kirjailijan muita kirjoja jossain vaiheessa ja katsotaan, millaisia tarinoita niissä kerrotaan.

Kirja kertoo Lontoosta ja Cornwallista sodan aikana v. 1942 ja eteenpäin. Tohtori Merry on pääosassa, hän on kartanpiirtäjä. Oli mielenkiintoista tutustua hänen työhönsä. Kirja on historiallinen ja tarinaan on päässyt todellisia henkilöitä.
Merry on menettänyt isänsä ja menettää ainoan veljensä. Hän haluaa pitää työnsä Oxfordin yliopistossa ennen kaikkea, perhettä hän ei halua vaan aikoo olla järkevä aina. Sitä hän on niin pitkään, että vähän tulee pitkäpiimäiseksi tarina. Mutta ihmiset muuttuvat, myös Merry, kun elämässä tapahtuu muutoksia.
Kirja kuvaa samalla sitä, kuinka moni nainen teki työtä, jonka menetti sitten miehille, jotka palasivat sodasta ja joilla oli perhe. Naiset sivuutettiin. No, asioilla on aina monta puolta.
Vähän siis pitkällistä junnaamista päähenkilöllä, mutta muuten mielenkiintoinen kirja, ja toki siihen rakkauskertomus myös oli saatu mahtumaan; ja montakin.

Tykkäsin tosi paljon tästä kirjasta ja suosittelen sitä!
Yllättäen kirjassa oli jotain yhtymäkohtia omaan elämääni, vaikka en olisi kyllä uskonut!
Kirjailija on saanut idean lento-onnettomuudesta, jossa jäi henkiin vain yksi ihminen. Tämä romaani kertoo ihmisistä lennolla ja sitten siitä yhdestä, joka jää henkiin, 12-vuotiaasta pojasta ja hänen elämästään sen jälkeen.
Hyvin koskettava ja puhutteleva. Suosittelen lämpimästi!
Koska Edward oli kokenut jotain poikkeuksellista, hänen tykönsä tuli myös ihmisiä, jotka olivat kokeneet jotain erityistä.

Kirjan on kirjoittanut Melto, mutta toisena kirjoittajana tai toisen lotan tekstejä on myös mukana, hän on Anja Castrén.
Kirja kertoo jatkosodan ajan päiväkirjamerkinnöistä. Tytöt ovat nuoria ylioppilaita ja sota-ajan lottia. He eivät joudu varsinaisesti vaaraan missään vaiheessa, joten kirjan kuvaukset ovat helppolukuisia, mutta mielenkiintoisia. Paljon uusia kohtaamisia, ihastuksia, kirjeenvaihtoa, pettymystä, ilonhetkiä, läheisten kuolemaa.
Hyvä kirja!

Olihan tämä hyvä kirja! Odotuksenikin olivat aika korkealla, sillä aiempi Napolitanon kirja, Rakas Edward, oli todella erinomainen. Tämä oli lähes yhtä hyvä.
Kirjassa käsitellään erään perheen henkilösuhteita. Neljä siskosta, joista yksi menee naimisiin, mutta muut siskot ovat hyvin läheisiä keskenään. Näissä suhteissa tulee muutoksia, mutta lopulta todetaan sama kuin alussa: perhe on tärkeä ja rakas.

Päähenkilö on vahva Britta-rouva, joka on liki 90-vuotias ja haluaa viettää vielä yhden kesän mökillään. Sattumusten kautta se käy mahdolliseksi.
Kirja kuvaa Adam-nimisen nuoren miehen varttumista aikuiseksi Brittan ja tämän ystävän Iriksen avustuksella.
Minua häiritsee kirjoihin nykyisin pakollisena sijoittuva "sukupuolikuvio", jonka kautta tehdään selväksi, että jos lukijalla on erilaiset arvot, tämä on naurettava eikä ymmärrä mitään. No, kysehän onkin arvoista, jotka tosiaan ovat itselläni kristilliset eivätkä tämän maailman mielen mukaiset.
Brittan vanhenemista kuvataan hyvin. Kun ei saa itse päättää asioistaan, vaan muut tekevät sen hänen puolestaan. Kun koko elämä on päätetty hänen puolestaan: ensin mies sai määrätä ja tätä kuunneltiin, vaikka Britta olisi tiennyt monta asiaa paremmin. Tätä kuvataan kirjassa hyvin ja Brittan suuttumus on ymmärrevää.

Hyvä oli tämäkin Perrinin kirja. Netistä voi lukea, mitä siitä kerrotaan, mutta jotain kumminkin kerron. Päähenkilö on 21 vuotias, joka hoitaa vanhuksia ja kirjoittaa heidän tarinoitaan vihkoon, erityisesti erään heistä. Hän on töissä vapaa-aikoinaakin, sillä työ on hänelle mieluista.
Tanssimisesta ja irtosuhteistakin hän pitää, mutta ne ovat sivuosassa. Eräs miestuttavakin hänellä on, mutta oma perhe on erikoinen. Siihen kuuluvat isovanhemmat sekä serkkupoika, joka on hänelle kuin veli. Molempien vanhemmat kuolivat samassa kolarissa ja sen jälkeen isovanhemmat ovat vaienneet.
Vähitellen tarina alkaa purkautua ja taustalta löytyy mitä ihmeellisin tarina.

Tämän luin parissa päivässä enkä olisi malttanut laskea kädestäni! Kirja kertoo kunnioittavasti muslimin elämästä, kirjoittajan omasta elämästä, rakastavista vanhemmista ja muslimiyhteisöstä, joka on turvallinen kasvuympäristö pojalle ja hänen veljelleen.
Opiskelujen alkaessa, jo ennemminkin, Naabel etsii totuutta ja tavattuaan yllättäen Davidin, josta tulee hänelle kuin veli, pojat tutustuvat toisiinsa, tai miehiä he jo ovat. David on vakaumuksellinen kristitty. He alkavat tutkia yhdessä sekä islamin että kristinuskon perusteita.
Kirja kuvaa kauniisti ja kunnioittaen sitä ankaraa vaikeutta, mikä on muslimina hyväksyä se, että epäilee Allahista kertovaa totuutta. Kolme vuotta Nabeel tutkii ja taistelee lukien viimein Koraanin ja runsaasti tärkeimpiä muslimien pyhiä kirjoituksia. Viimein hän on sen edessä, että hän rukoilee Jumalaa näyttämään unessa niin selvästi, mikä on totuus, että hän saa vastauksen. Jumala vastaa hyvin selvästi.
HIeno kirja, sain paljon tietoa islamista. Suosittelen!

Pappani on saanut tämän lapsiltaan 85-vuotislahjaksi kirjan julkaisuvuonna. Itse sain tämän myöhemmin kummitädiltä, joka oli kirjan perinyt. Mielenkiintoisia tarinoita.
Näitä on hyvä välillä lukea ja miettiä, miten hyvin asiat ovat nykyään. Silloin oli jotain parempaa kyllä myös, mitä tänä päivänä, ja se on yhteishenki. Pelto- ja muut isot työt tehtiin yhdessä kyläläisten kanssa, koska harva perhe olisi selvinnyt yksin nostamaan perunansa tai tekemään peltotyöt. Köyhyyskin jaettiin näin yhdessä.

Lykkäsin kirjan lukemisen aloitusta, koska tiesin, että tämä imaisee mukaansa kuten tekikin.
Kirja kertoo kartanon elämästä leskikapteenskan johdossa, sen torppareista ja näiden elämästä yhdessä. Kylän saarnaajatkin saavat oman sijansa, sillä heillä oli suuri merkitys tuona aikana. Ja tietysti rakkaustarinoita syntyy ja sammuu. Kirja päättyy onnellisesti, mutta elämä jatkuu seuraavassa kirjassa.

Tämä osa kuvaa vuosien 1834-1851 välistä aikaa Linfhofien aatelissuvun ja Sepän torppari- ja käsityöläissuvun vaiheista.
Hyvä kirja tämäkin. Omat vaikeutensa on ollut kaikilla vuosikymmenillä ja -sadoilla.

Sukupolvet vaihtuvat sekä kartanossa että torpassa. Tulipalot olivat yleisiä tuolloin, ja katovuodet ja halla koettelivat kansakuntaa 1850-luvun lopulta vuosituhannen vaihteeseen. Mutta elettävä oli miten kukin taisi.
Rautatiet yleistyivät, höyrylaivat kuljettivat kartanon väkeä ympäri maailmaa, mutta itse kukin palaa ainakin käymään kotikartanossa. Huutolaispoika otetaan torppaan, ja hänestä kasvaakin lukumies.

Kirjan tekstit Raamatun paikkakunnista perustuvat Paulus-seurakunnan lähetyspiirissä vuosina 2019-2025 pidettyihin opetuksiin.
HIltunen on teologian tohtori, filosofian maisteri, joka on opiskellut historiaa, arkeologiaa, maantiedettä ja nimistötutkimusta.
Seppo luki kirjan meille ja se on mielenkiintoinen.

Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin, nyt Seppo luki sen meille. Kirja on hyvä kuvaus siitä, millainen on hyvä johtaja. Hän tekee kaikkensa laumansa/ alaistensa puolesta. Puhuttelevia ovat Nehemian rukoukset hänen kirjassaan, jossa hän pyytää Jumalaa muistamaan, mitä hän on tehnyt kansansa puolesta.

Ollaan jo 1900-luvun alkuvuosissa. Kartanoa isännöi vapaaherra Wilhelm Lindhof ja hänen sisarensa Marien harteille on jäänyt emännyys. Vapaaherratar viihtyy ulkomailla perheen pojan kanssa vuosikaudet, mutta viimein perillinen palaa kotiin äitinsä kuoltua.
Bobrikovin apulainen kihlautuu kartanon Marien tyttären kanssa ja se tuo väistämättä epäsopua kartanoon.
Sarja jatkuu mielenkiintoisena.

Viimeisin osa kirjasarjaan. Tämä kertoo kansalaissodan jälkeisestä ajasta ja sotien ajasta. Loppulukuina kerrotaan 2000-luvun vaihteesta, jolloin nähdään, mihin on Hovimäen tilanne edennyt. Sen vei viekkaudella maatalousopiskelija, joka nai talon isännän. Tämä kuoli sydänkohtaukseen eikä hänen testamenttinsa päässyt toteutumaan.
Vuosikymmenten jälkeen nähdään, että tila palautuu viimein takaisin sen alkuperäisille omistajille. Monia raskaita kohtaloita sodan ja muun kurjuuden takia ihmisiä kohtasi, mutta elämä jatkui ja jatkuu uusissa sukupolvissa.