Lukuelämyksiä
Arvostelut 2026

Ajankohtaisessa äskettäin kerroin, etten enää jaksa lukea Haahtelaa, mutta perun sanani! Tämä oli minulla pinossa ja kun aloin lukea, se imaisi mukaansa. Suosittelen tätäkin.
Näissä Haahtelan kirjoissa on jotain erityistä syvällistä. Vähin sanoin kerrotaan paljon, mielikuvitus lähtee lukijallakin liikkeelle. Lopussa paljastuu tarinasta jotain oleellista.
Suosittelen tätäkin. Näitä lukiessa tulee levollinen olo.

Pidän kovasti yllättäen näistä dekkareista. Kirjailijalla näytti olevan eri sarja myös, mutta se näytti takasivun perusteella liian jännittävältä, joten en lue sitä.
Tässä oli samanlainen teema kuin edellisessä sikäli, että murhatuksi tulleella oli monta vihamiestä, joilla oli motiivi ja alibi. Kuitenkin loppu oli yllätys ja se paljastui vasta viime sivuilla. Tosin hiukan aavistelin jossain vaiheessa, että murhaajaksi paljastuu yllätysnimi kuten kävikin. Ja motiivikin oli ja aluksi hyvä alibikin.
Kirjan rikoskonstaapeli oli työuransa alussa ja häntä ärsytti lomalla muualta oleva rikoskomisario, joka liittyi tiimiin, halusipa konstaapeli tai ei. Mutta molempia tarvittiin.

Oli hyvä kirja. Kolmas osa. Vuonna 1942 NL:n joukot ovat vetäytyneet Hangosta ja kaupunkia aletaan siivota ja korjata, uusia koteja rakentaa, raatoja kerätä pois kaivoista ja junia ja muuta roinaa merestä.

Ihmiset ovat myös rikki. Pikku Nisse-poika palaa Ruotsista vuoden jälkeen, 6-vuotiaana, ja hänkin on ihan hukassa. Mutta elämä alkaa vähitellen puhjeta kuitenkin. Hieno kirja!

Mukavaksi tämänkin kirjan teki päähenkilön, Vinstonin henkilöhahmo ja asuminen mukavassa olkikattoisessa talossa. Murha sen sijaan oli jälleen vaikeasti ratkaistavissa, mutta viime sivuilla se kuitenkin tapahtui.

Hyvä lukukokemus ja olisi ollut vielä parempi ilman loppupuolen sivuja. Binchy olisi voinut kirjoittaa vielä monta kivaa kirjaa, jos olisi saanut elää pitempään, mutta hänen päivänsä tulivat täyteen aika yllättäen.

Siitä on vajaa kaksi vuotta, kun olen lukenut tämän kirjan, joten eipä ihme, että sentään jotain muistin kirjasta! Kiva se oli lukea uudestaankin. Jatkan Stroutin seuraavasta kirjasta, vaikka vielä en ole päässyt kunnolla sen imuun. Tämä oli kuitenkin hyvä lukukokemus jälleen.

Pieni, nätti tarina taannoisesta joulunvietosta maalaispappilassa. Anoppi tulee yllättäen nuoreen perheeseen kylään joulun ajaksi ja siellä jo asuu leskeytynyt papinrouva tyttärensä luona; tämäkin on nuoren papin nuori rouva pienine lapsineen.

Tämä on sellainen dekkari, jota minäkin uskallan lukea! Ihana Mma Ramotswe kiltteine aviomiehineen ja apuetsivineen, joka puolestaan on välillä aika vaikeasti käsiteltävä.
Tälläkin kertaa ratkaistaan monta kiperää ongelmaa käyttämällä apuna, ei vain kuuluisan etsivän kirjoittamaa kirjaa, vaan saamalla kyseinen etsivä ihan kotikulmille ja mukaan ratkomaan ongelmia.
Mukava lukukokemus, lainaan taas lisää näitä myöhemmin.

Kirja ei alussa ihan imaissut. Sitten se muuttui todella ihanaksi ja sitä oli kiva lukea. Lopputuloskin oli juuri hyvä, mutta kaikesta en pitänyt.
Laura saa kuolleen kirjailijan talon, jossa hän on ollut taloudenhoitajana ja hän rakastaa taloa. Hänen tehtävänsä olisi talon saatuaan palauttaa ihmisille tavaroita, joita kirjailija oli kerännyt 40 vuotta, jolloin hänen morsiamensa oli kuollut juuri ennen vihkimistä.
Apuna Lauralla on naapurin mongoloidi nuori nainen, joka on hyvin terävä omalla tavallaan sekä puutarhuri Freddy.
Kun Laura ei tahdo keksiä, miten ryhtyä toimeen, morsian alkaa kummitella ja osoittaa mieltään, kunnes Laura tajuaa, mitä pitää tehdä. Se kohta oli mauton, ei minun makuuni. Mutta lainaan kirjailijan muita kirjoja jossain vaiheessa ja katsotaan, millaisia tarinoita niissä kerrotaan.

Kirja kertoo Lontoosta ja Cornwallista sodan aikana v. 1942 ja eteenpäin. Tohtori Merry on pääosassa, hän on kartanpiirtäjä. Oli mielenkiintoista tutustua hänen työhönsä. Kirja on historiallinen ja tarinaan on päässyt todellisia henkilöitä.
Merry on menettänyt isänsä ja menettää ainoan veljensä. Hän haluaa pitää työnsä Oxfordin yliopistossa ennen kaikkea, perhettä hän ei halua vaan aikoo olla järkevä aina. Sitä hän on niin pitkään, että vähän tulee pitkäpiimäiseksi tarina. Mutta ihmiset muuttuvat, myös Merry, kun elämässä tapahtuu muutoksia.
Kirja kuvaa samalla sitä, kuinka moni nainen teki työtä, jonka menetti sitten miehille, jotka palasivat sodasta ja joilla oli perhe. Naiset sivuutettiin. No, asioilla on aina monta puolta.
Vähän siis pitkällistä junnaamista päähenkilöllä, mutta muuten mielenkiintoinen kirja, ja toki siihen rakkauskertomus myös oli saatu mahtumaan; ja montakin.

Tykkäsin tosi paljon tästä kirjasta ja suosittelen sitä!
Yllättäen kirjassa oli jotain yhtymäkohtia omaan elämääni, vaikka en olisi kyllä uskonut!
Kirjailija on saanut idean lento-onnettomuudesta, jossa jäi henkiin vain yksi ihminen. Tämä romaani kertoo ihmisistä lennolla ja sitten siitä yhdestä, joka jää henkiin, 12-vuotiaasta pojasta ja hänen elämästään sen jälkeen.
Hyvin koskettava ja puhutteleva. Suosittelen lämpimästi!
Koska Edward oli kokenut jotain poikkeuksellista, hänen tykönsä tuli myös ihmisiä, jotka olivat kokeneet jotain erityistä.

Kirjan on kirjoittanut Melto, mutta toisena kirjoittajana tai toisen lotan tekstejä on myös mukana, hän on Anja Castrén.
Kirja kertoo jatkosodan ajan päiväkirjamerkinnöistä. Tytöt ovat nuoria ylioppilaita ja sota-ajan lottia. He eivät joudu varsinaisesti vaaraan missään vaiheessa, joten kirjan kuvaukset ovat helppolukuisia, mutta mielenkiintoisia. Paljon uusia kohtaamisia, ihastuksia, kirjeenvaihtoa, pettymystä, ilonhetkiä, läheisten kuolemaa.
Hyvä kirja!