25.10.2026 - Takaisin ruotuun

Eräs tuttu pastorishenkilö

kirjoittaa avoimesti masennuksestaan, joka on seurannut häntä kai koko elämän. Hän on oivaltanut, että kun hän lähtee veneilemään tai pitkälle automatkalle, masennus tai ahdistus ei seuraa, vaan olo on helpottunut. Kunnes hän sitten palaa kotiin ja ahdistus valtaa taas mielen.

Jos olet lukenut muutamia viimeisiä Ajankohtaisiani, olet huomannut, että olen ollut melkein riehakkaan iloinen kaikesta - siitä huolimatta, että äitini kuoli viime viikolla. Olemme huomenna lähdössä kotiin oltuamme torstaista asti vähän kuin lomalla Satakunnassa ja toissa yönä jopa nukuinkin mainiosti.

Viime yötä kuitenkin havahduin siihen, että pian on lähdettävä kotiin. Siellä odottaa arki ja tietoisuus siitä, että äiti on kuollut. Totta kai se on ollut mielessä täälläkin, mutta koska paikka on uusi ja vieras, tähän ei liity mitään äitiin kuuluvaa. Kotona sen sijaan on tullut puheluita äidiltä tai olen soittanut hänelle tai lähdetty häntä tapaamaan. 

Ymmärsin selvästi,

surutyön tekeminen lähestyy kotiin mennessämme. On ruvettava etsimään hautajaisvaatteita. On kaivettava esiin muutama kirje, joista olin ajatellut puhua jotain muistopuheessa sitten, jos äiti kuolee ennen minua. 

Vastaan tulee kotinurkilla naapureita ja tuttuja ja väistämättä mieleen tulee: tietääköhän tuo, että minun äitini on kuollut, minulla ei ole enää äitiä. Mitä minä olen suhteessa muihin ihmisiin?

Te, joilta on äiti kuollut, tiedätte itse, mitä teidän mielessänne on liikkunut. Minä en vielä oikein tiedä ja vähän pelottaa tai jännittää, millaisia polkuja eteeni tulee.

"Tie valmis on, voin löytää sen
keskellä kysymyksien.
On koottu sirpaleenikin
kämmeneen Herran, pieninkin." -Virsi 511:1

Eilisiltana 

Raamattua lukiessamme Seppo pääsi yllättämään. Olen kertonut, että Sepolla on huono näkö. Ellen tietäisi, mitä Raamattu opettaa Saban kuningattaresta, olisin nyt aivan uuden tiedon varassa, jos Seppoa uskoisin.

Saban kuningattarenhan kerrotaan menneen miltei hengettömäksi, kun hän näki, kuinka Salomon palvelijat olivat puetut, kuinka he liikkuivat, elivät ja olivat - niin ylenpalttista kaikki Salomon hovissa oli. Seppo kertoi kuitenkin, että Saban kuningatar meni ihan hengettömäksi, poloinen. Kuitenkin jatko todistaa, että kyseinen kuningatar lähti myöhemmin omaan maahansa, joten varmaa on, että hänen henkensä säilyi kovasta kokemuksesta huolimatta maasta lähtöön asti ainakin. 

Jos Herra suo,

niin on todella tarpeen meidän sanoa:

Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: "Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa" — te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu —sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon".Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.-Jaak 4. luvusta

 

Meidänhän oli

tarkoitus mennä Tampereelle tänään messuun, mutta siitä ei tullut mitään, sillä viime yönä voin huonosti ja aamuyöllä alkoi migreeni, joka kesti iltapäivään asti. Ei siis mihinkään. Seppo luki Raamattua meille, minäkin jonkin verran.

Kohta on iltaluvut edessä. Kävimme kuitenkin päivällä syömässä tänäänkin Sofia-ravintolassa muiden eläkeläisten seurassa ja Seppo meni vanhempiensa luo. Kun tulin asunnolle, luulin, että kännykkäni jäi ruokapaikkaan ja puin vimmatusti takaisin vaatteet ylle. Sitten löysin kännykän kuitenkin takin taskusta. Helpotus oli valtava.  Hain Sepon autolla myöhemmin vanhempiensa luota ja sen jälkeen on vaan lorvittu. Ja nyt tuntuu, että huomenna on aika lähteä kotiin.

Toivotan siunattua

 

alkanutta viikkoa sinulle, rakas lukijani! 

 

Jk. Tänään en ole ottanut yhtään kuvaa.