24.10.2026 - Lenkkeilyä ja lepäilyä

Kyllä me uimaan

sitten menimme eilen. Vaikka kirjoitan monikossa, lukija tietänee, että Seppo ei mene veteen, vain minä. Mutta Seppo tietää joka rannalla, missä on pelastusrengas, jos sitä tarvitaan. Se tuntuu minusta turvalliselta ja uskallan toivoa, että hän sen minulle heittäisi, jos olisi tarpeen.

Olemme siis nyt Satakunnassa,

sukulaisten asunnolla vähän lomalla. Kävelimme eilen uimareissun jälkeen appivanhempia katsomaan, noin 2-3 km päähän. Siinä välillä söimme ja minä nukuin vähän. Joka välissä väsyttää. 

Koska kävelimme eilen

paljon enemmän kuin yleensä, nukuin kuin tukki yöni. Olin pirteä aamulla, mutta kohta herättyäni taas ylen uupunut. Lähdimme siis aamupalan ja lukemistemme jälkeen kävelemään. Sääkartan mukaan huomenna voi olla kovasti tuulta, joten halusin mennä uimaan tänään. Sinne siis, Toivolansaareen. Siellä on hyvät uimakopit, järvi matala rannasta, mutta vähän käveltyään siellä voi uida. Sen jälkeen puin taas kunnolla ylleni. 

Paluumatkalla

poikkesimme lähetyksen kirpputorille. Siellä oli huikean kauniita naisten mekkoja, jotka olivat kaikki kylläkin väärän värisiä ja kokoisia. Paria takkiakin kokeilin, mutta ne olivat onneksi liian pieniä, sillä en tarvitse takkia, mutta jos halvalla saisi, niin voisin ostaa. Toinen oli todella suurta kokoa, mutta tarkoitettu selvästi pienipoviselle/povettomalle naiselle, koska se ei meinannutkaan mennä kiinni. Sinne jäi sekin.

Mutta paras uutinen 

tulee nyt: ostin KOLME (3) uimapukua! Vielä en ole kokeillut, kun en ole jaksanut vaihdella vaatteita. Ne ovat uudenveroisia kaikki ja maksoivat lopulta vain euron kappale, sain puoleen hintaan. Arpojakin ostimme, mutta ei tärpännyt. Yhden hengellisen kirjan löysin anopille, joka lukee paljon. Kirjastosta hänelle tuodaan kirjoja, mutta kirjauutuudet ovat niin kevyitä, ettei hän tahdo niitä lukea, minkä ymmärrän hyvin, kun olen itsekin välillä yrittänyt vastaavia lainata. -Ihan kyllä jännittää, millaisia uikkarit ovat! 

Kirpparin jälkeen

pääsimme syömään, kun vähän matkaa kävelimme kylälle päin. Lounastimme vanhainkodilla, jossa tarjotaan herkullista ruokaa myös ulkopuolisille, ravintola Sofiassa. Siellä oli uunikalaa ja kannatti mennä. Jälkiruoka sai odottaa, sillä yksi veljistäni soitti ja menin eteiseen istumaan ja juttelemaan. Hautajaisiin liittyen on monenlaista yhteistä päätettävää.

Seuraavaksi asunnolle

lepäämään. Vaikka kylä on pikkuinen, minä olisin eksynyt joka välissä ellei Seppo olisi osannut suunnistaa. Nyt pitää venytellä, sillä jaloissa alkaa tuntua muutaman päivän marssiminen. Yritin kyllä nukahtaa, kun olin taas väsyksissä, mutta uni ei tullut, lepoa kyllä sain.

Vielä teimme reissun

Sepon vanhempien luo ja olimme siellä pari tuntia. Ilman eväitä ei iäkkäiden vanhempien luota lähdetä minnekään. Niinpä oli eilen pullapussi ja kaalilaatikko mukana, kun sieltä lähdimme ja tänään jotain muuta. Kyllähän me ne syömme, kun kerran saimme.

Uimalenkillä otin kuvia

kuten aina teen, jos kännykkä on mukana ja yleensä se on. Vanha, lahoamassa oleva aita toi mieleeni sen, että meitä riisutaan jo paljon ennen kuin huomaammekaan. Aidat alkavat lahota, niihin tulee kaunista jäkälää, joka on kuin koristetta aidassa. Kuitenkin se kertoo siitä, että jokin alkaa tehdä tilaa itselleen aidassa ja vähitellen aita romahtaa. 

Laivarannan uimalaituria 

katsoin jo eilen, se oli jo eristetty niin ettei kukaan kävele sille. Se on alkanut vajota toisesta reunasta ja uppoaa jossain vaiheessa ellei sitä pureta.

Näin ihminenkin alkaa, kuka mistäkin kohdasta, heiketä ja menettää kykyään toimittaa sitä tehtävää, mikä hänellä on siihen asti ollut. Alkaa vanhuus, tai sairaus jo ennen vanhuutta, ja on siirryttävä syrjään, halusi tai ei. Joskus sen tekee itse, joskus toiset joutuvat puuttumaan asiaan. 

Todella usein tänäänkin

äiti on tullut mieleen. Soittaakohan äiti. Tai mitenhän äiti. Mietin myös, mitä haluan puhua muistopuheessani. Haluan kertoa, miten hyvä ja rakas äiti minulla on ollut. Muistan lapsena ajatelleeni, että on se ihana, kun äiti on niin viisas ja osaa hoitaa asioita. Ja itse koin, ettei minun tarvitse vielä ja olin aivan huoleton! Kuitenkin arvelin, että kerran minäkin osaan sitten, kun olen niin kuin äiti, tarpeeksi vanha. Sen aika on tainnut tulla, mutta olo ei ole erityisen viisas. Kuitenkin tiedän, että täydellinen Viisaus on minun apunani ja auttaa kaikessa. 

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut." Room. 8:28.

Tänään meillä on siis

uimapukunäytös tiedossa. Se on hyvä, että saan lisää uimapukuja, sillä niillä on minulle käyttöä ympäri vuoden. Jahka ennätän, alan käydä taas kerran viikossa uimahallissa, koko syksynä en ole tähän mennessä ehtinyt. Ja parin viikon päästä sisäsatamassa avautuu lämpimät pukukopit ja sieltä pääsee pulahtamaan mereen. Käyn kyllä yhä Vikingan rannassa siihen asti, jos ei ole kamalaa tuulta. Tuuli on ikävintä koko uimisessa.

On aika 

lopetella ja saada juttu valmiiksi. Kynttilä palaa pöydällä, valkoiset krysanteemit tuoksuvat maljakossa. On rauhallinen lauantai-ilta, levon aikaa.

Huomenna menemme, jos Herra suo, Tampereelle Pyhän Johanneksen seurakuntaan, joka on Lähetyshiippakunnan luterilainen seurakunta. Kävimme siellä viimeksikin täällä ollessamme.

"Kokoonnumme messuun joka sunnuntai klo 10.30 osoitteessa Ilomäentie 5 (Tampereen Adventtikirkolta vuokratut tilat, joihin on esteetön kulku)", sanotaan netissä. Nähdään siellä, jos joku sikäläinen lukija sattuu lukemaan tämän.

"Menkäämme Herran huoneeseen". kiittämään Herran nimeä. -Psalmista 122

Siunattua pyhän aikaa, rakas lukijani! Klo 21 taas tapaamme, jos ja kun rukoilemme! Herra kuulee meitä ja siunaa!