23.10.2026 - Helpotusta ja hämmennystä

Uusi aamu on 

koittanut. Tällä hetkellä voin oikein hyvin. Kiitos rukouksista, ne ovat kantaneet! Pitkin yötä minäkin olen rukoillut. Viestit ovat ilahduttaneet, olen rohkaistunut. Paljon pidän puhelinta kiinnikin, että voin lepuuttaa päätäni.

Hiljainen, ihana aamu!

Olemme olleet menneen yön ja tulevinakin päivinä vielä kälyn ja hänen miehensä asunnolla. Asia oli sovittu jo aiemmin. Tulimme siksi aikaa turvaksi iäkkäille appivanhemmille, kun kälynen ei ole kotosalla. Hyvin jaksoin ajaa, pari kertaa pysähdyimme - matka on pari sataa kilometriä.

Ihmiset ovat toivottaneet

jaksamista suuressa surussa. Tunnen itseni vilpilliseksi, kun en ole vielä päässyt surutyön siihen vaiheeseen, että suorastaan surisin. Alitajunta tekee työtä ja tiedän, että hautajaisiin asti minun on jaksettava, että voin ajaa autoa ja siirtyä paikasta toiseen. Ja on hoidettava joitakin asioita, on pysyttävä kartalla.

Yöllä suunnittelin

puhetta muistotilaisuuteen. Niissä kohdin meinaa itku tulla, kun alkaa miettiä. Ihminen on luotu ihmeellisesti, kuten Sana sen sanookin

Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää... Psalmista 134

Voimme unohtaa asioita, joita ei ole pakko juuri nyt muistaa, jos ei ole voimia. Meillä on sisäinen puolustaja kehossamme, joka ei anna koko lastia kerralla purtavaksi. Vähitellen vain, sen verran kuin jaksamme kantaa.

Hengellisesti

asia on samoin: emme ymmärrä syntisyyttämme kuin vähän kerrallaan. Jos ymmärtäisimme koko sen pahuuden ja synnin määrän, mitä kannamme, emme kestäisi itseämme ollenkaan.

Uskon syvetessä synnintuntokin lisääntyy. Pienetkin asiat saattavat alkaa painaa. Ilman Pyhän Hengen työtä meissä tunnemme olevamme kohtalaisen kunnollisia ihmisiä. Kun Jumala alkaa kirkastaa meille itseään, valoon tulee asioita, joita emme ole huomanneet aiemmin.

Kun tulimme eilen

tänne asunnolle, vaihdoin olovaatteet ylleni. Nukkumaan mennessä katsoin itseäni vessan peilistä ja oli yllätys, että paita oli nurinpäin ja takapuoli edessä. Seppo ei ollut kuulemma viitsinyt mainita, kun ei ollut ketään vieraita paikalla. Minä olisin varmasti katsonut asiakseni huomauttaa hänelle vastaavassa tilanteessa...

Tultuamme

pistimme sohvalle maata, jalat nurkkasohvan nurkkaan päin ja viltti molempien jaloille. Pääni oli lyijynraskas, mutta uni ei oikeastaan kai tullut. Pari tuntia makasin ja oloni oli autuas, kun sain levätä. Arvannet, että Seppo alkoi heti nukkua ja veti unta sen pari tuntia. Pakko oli itse nousta keittämään kahvia, kun hän ei herännyt odottelustani huolimatta sitä keittämään enkä halunnut herättää, että hän saa nukkua tarpeekseen.

On luvattu 

kaunista päivää, siis lämmintä, mutta pilvistyvää. Uimakamppeet on mukana, katsotaan, miten päivä menee. Kävelemään me kuitenkin lähdemme, eilinen meni autossa istuessa ja muutenkin sisällä.

On aika

lukea Sepon kanssa aamuluvut, Markuksen evankeliumia ja Lutherin ja Vähäsarjan hartaustekstejä ja rukoilla. Tästä se päivä alkaa tai jatkuu - aamulla serkkuni soitti ja otti osaa äidin kuolemaan. Juttelimme hyvän tovin. Olen siunattu hyvillä ihmisillä! Kiitos esirukouksistanne!

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,  ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. -Fil 4. luvusta