27.10.2026 - Kotona on hyvä olla taas

Ajelimme eilen

kotiin. Olin aikonut käydä vielä uimassa Kyrösjärvessä, mutta kun satoi ja tuuli ikävästi, en käynyt. Ja oli vähän jo lähtökuumekin. Oli oikein hauskaa olla lomalla neljä yötä, mutta eilisiltana alkoi jo tuntua, että nyt on hyvä mennä kotiin välillä.

Puolet matkasta satoi aika reippaasti ja liikennettäkin oli. 109 rekkaa tuli parin sadan kilometrin aikana vastaan. Muutaman sellaisen laskin, jotka ohitin, koska minusta se tuntui reilulta peliltä sillä lailla. Muutaman pienehkön vastaantulleen rekantapaisen jätimme kasvamaan.

Juustoportin kohdalla 

tuli nälkä ja kävimme syömässä. Siinä vaiheessa ei satanut eikä loppumatkallakaan paljon enää. Kotipihassa kurvasin ulko-oven eteen ja kannoimme tavaramme hissiin ja omalle ovellemme ennen kuin kävin viemässä auton parkkihalliin. Nimitys kuulostaa aika yliampuvalta mitä parkkihalliin tulee. Kuitenkin automme on suojassa sateelta ja lumelta, ja se on pääasia.

Ovella oli yllätys 

odottamassa, naapuritalon ystävä oli tuonut kukkia ja muutakin, jo lauantaina. Ja vastapäinen naapurimme oli huomannut, että nyt kukkaset alkavat kuolla elleivät saa vettä. Niinpä hän oli tuonut maljakon kukillemme. Minusta tuntui suloiselta tuollainen huomaavaisuus, mitä naapurusto osoittaa.

Toinenkin yllätys oli,

nimittäin Suomen lippu oli puolitangossa. Se on ehtinyt kertoa kuolemasta jo varmaan 10 kertaa näinä 7 vuotena, kun olemme tässä asuneet. Siis silloin on joku taloyhtiömme kahdesta talosta kuollut. Niin tietysti oli nytkin. Itse otin sen myös liputuksena omalle äidilleni. Tänään tuli viikko hänen kuolemastaan.

Pyykinkuivaushuone oli vapaana,

Seppo kävi tarkistamassa ja niin pesin kaksi lastia pyykkiä. Piti saada purettua kotiintuloväsymystä touhuamalla. Tosin jo laukkujen purkaminen tuntui melkein ylivoimaisen rasittavalta, mutta onnistui se kuitenkin. Sitten kahvit kotiintulon ilosta. Ja kahvin kanssa naapurin tuomaa leipää.

Myöhemmin illalla

piti jotain vielä syödä ja tein samaisesta leivästä lämpimiä voileipiä, tai oikeastaan vaan kaksi isoa puolikasta, jotka sitten puolitin, kun toinen oli paljon paksumpi kuin toinen. Oli vähän kuin pitsaa, nyt kun meillä oli pitsamaustettakin; välillä se pääsi loppumaan. Iltarukoukset pidimme, sitten yhdeksän jälkeen nukkumaan. 

Klo 02 heräsin ilkeään migreeniin,

tosin se on aina ilkeä, ellei sitten ole hyvin lievä. Yöllähän migreeniä ei ole ollut kuin kerran aiemmin tämän noin kuukauden aikana, jolloin olen napannut kofeiinitabletin illalla. Olen hyvin kiitollinen tästä muutoksesta, migreeniä on ollut selvästi vähemmän. Mutta kun väsyn liikaa, silloin se tulee milloin tulee. Kerran matkalla ollessamme ja nyt sitten tänään matkan jälkeen.

Aamuluvut saimme kuitenkin

pidetyksi kymmenen maissa, oloni oli jo helpottunut. Sen jälkeen aamulenkki, uimavaatteet mukaan. Oikealla puolella kivilaituria Vikingalla meri oli tyyni, vaikka tuuli reippaanlaisesti. Uinti oli taas virkistävä kokemus ja koska ilma oli noin 9-10 asteista, kädetkään eivät kohmettuneet vaan sain vaatteet ylle helposti uinnin jälkeen. Vähän ylimääräistä kerrastoa ja huppu päähän, niin ei ollut kylmä. Ja käteen sormikkaat ja lapaset.

Kerroin jokin päivä sitten ostamistani kolmesta uimapuvusta. Yksi oli urheilullinen ja sopiva, toinen oli mustavalkoinen, sopiva sekin. Mutta kolmas, mikä oli minusta kaunein, oli ilmiselvästi turhan huomiota herättävä. Se oli liian lyhyt minun kroppaani nähden, joten sitä oli venytettävä sekä ylä- että alapäästä. Voinet kuvitella, miltä se näytti. Seppo vaikutti hiukan huolestuneelta, mutta totesi varovasti, että se taitaa olla liian pieni. Niinpä se lähtee kirpparille tai sitten jollekin, kunhan keksin, kuka on tuon mallinen. Ei kuitenkaan viitsi ruveta ihmisiä tuijottamaan tai mittailemaan, voisi tulla ongelmia.

Lenkin jälkeen

kävin kukkakaupassa tilaamassa kukkalaitteen äidin hautajaisiin. Iloisia värejä, minusta tuntui, että niin pitää olla, sillä äiti oli sosiaalinen ja iloinen ihminen. Paljon olen häntä ajatellut kaiken ohessa. 

Vielä poikkesimme ruokakaupassa. Ostin pari kiloa porkkanoita. Ne ovat nyt edullisia ja sopiva lisä sosekeittoon. Tänään keittoni sisälsi porkkanan lisäksi kukkakaalta, sipulia ja valkosipuleita, pakasteesta palmukaalta ja lehtiselleriä. Kasviskuutioita ohjeen mukaan sekä herbamarea ja mausteita. Ruuan pitää maistua, ei saa olla suolatonta ja mautonta. Soseuttamisen jälkeen lisäsin muutamia lusikallisia pehmeää Koskenlaskijaa, siis purkin pohjat loppuun. Sitä söimme hyvällä ruokahalulla. Ja mikä parasta: huomenna ei tarvitse laittaa ruokaa vaan voin käyttää senkin ajan johonkin muuhun. 

Lähdemme ehkä

vielä lenkille ja käymme apteekissa ja kirjastossa. Palautan kolme kirjaa, joista yhtä en lukenut, toista luin osan ja kolmannen luin kokonaan. Aina ei tärppää, nytkin oli liian jännittävä tuo yksi ja toinen ei kiinnostanut sittenkään. Jospa taas löytyisi jokin mielenkiintoinen. Eilen soitin juuri ennen kirjaston kiinnimenoa lähikirjastoon ja pääsin varausjonoon erääseen uuteen kirjaan, joka vaikutti asialliselta. Saa nähdä sitten, kun saan sen käsiini. Täytyisi taas lukea omia lukemiani kirjalistoja täältä sivustolta - siksi olen ne osittain laittanut talteen tänne, että myöhemmin voin lukea uudestaan niitä, jotka ovat kiinnostavia. 

Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen,

niinkuin on oikein niitä kohtaan,

jotka sinun nimeäsi rakastavat.

Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi

äläkä salli minkään vääryyden minua hallita. - Psalmista 119

Psalmit lähestyvät

taas loppuaan, kun on kuukauden loppuaika. Vähitellen alan tunnistaa joitakin kohtia paremmin, kun olen kolmatta vuotta lukenut niitä läpi kuukausittain. Aluksi ei tahtonut löytyä muka aikaa tai en meinannut muistaa lukea ennen kuin joskus illalla. Nykyisin luen usein aamuyöllä, kun herään ellei sitten pää ole kipeä kuten tänään. Oikein odotan, mitä tänään tulee vastaan ja nouseeko jokin kohta selvästi puhuttelemaan minua. Toisinaan vaan luen eikä mitään erityistä tule vastaan. Vaikka onhan Sana sellaista, että itse Pyhä Jumala puhuu sitä minulle, joka luen. En varmasti osaa ollenkaan asettaa tarpeeksi korkeaan asemaan sitä, että saan lukea ja sitä kautta kuulla Jumalan puhetta. Kuitenkin olen varma ja tiedän, että 

hän on minun turvapaikkani, en minä horju. Jumala on minun pelastukseni ja kunniani. Hän on luja kallioni, hänen luonaan olen turvassa. Jumala on kansansa turva. -Psalmista 62

Tähän turvaan saan jäädä ja jättää sinutkin, rakas lukijani! Klo 21 olemme "kuulolla" rukoushetkessä!

Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. -Room 10. luvusta