28.09.2026 - Tämä pitää kirjoittaa blogiin!

Tämän tästä

Seppo saa aiheen sanoa otsikon sanat. Tänään keskustelu meni tähän tapaan:

-senkö takia sinä hiivit aina paikalle niin etten minä huomaa, kun haluat olla huomaamaton, mauton, väritön jne?                                     

-no ei, minä vaan en halua häiritä                                                                                                                                                                                                                        -ai, et halua häiritä ja säikäytät minut puolikuolleeksi!

Tämä tapahtui, kun olin laittamassa pyykkiä kuivumaan ulkona ja Seppo oli mennyt kauppaan. Yhtäkkiä metrin päästä selän takaa kuului: voinko olla avuksi? Hyppäsin puoli metriä ilmaan, ainakin kuvaannollisesti, melkein konkreettisestikin!

Hiipiminen

kuuluu myös rakkaan mieheni tapaan sisällä. Ihmettelen, että aina vaan kylpyhuone on varattu, kun näin hänen menevän sinne, mutta hän ei ole tullut ulos. Olisi tässä muillakin sinne asiaa. Viimein paljastuu, että hän on hiipinyt pois kylppäristä kauan sitten, jättänyt valotkin palamaan - katkaisija on ulkopuolella.

Nyttemmin hän on aihetta käsiteltyämme käynyt virallisesti ilmoittamassa minulle ovelta, että vessa on vapaa! - Saa nähdä, jatkuuko tilanne näin, vai jatkammeko aiheesta keskustelua vielä myöhemminkin. Nämä keskustelut käydään onneksi huumorin merkeissä.

Olin Naistenpäivillä Kiponniemessä

viikonlopun. Nukuin siellä samalla lailla kuin kotonakin. Toisena yönä migreeni oli aamuyön, seuraavana yönä sain unen kahdelta aamuyöllä. Kannatti sittenkin mennä! 

Päivillä kävin hoitavia keskusteluja muutamien naisten kanssa ja sen takia jäi Pauliinan luento kuulematta, mutta sen voi kuunnella netistä kuulemma jossain vaiheessa.  Sain käydä uimassa molempina aamuina järvessä sekä vielä lauantaina saunan yhteydessä kaksi kertaa. Se oli luksusta!

Luennot olivat erinomaisen hyviä, sopivan mittaisia. Luentojen jälkeen rukoilimme aluksi noin 12 hengen ryhmissä ja sen jälkeen keskustelimme 3-4 hengen ryhmissä annettujen kysymysten pohjalta luennon aiheesta ja mitä siinä mieleen tulikin. Ryhmässä oli eri ikäisiä naisia.

Naisia oli nuorista naisista yli 80-vuotiaisiin. Se oli antoisaa - meitä oli lähes 70 naista paikalla. Järjestelytoimikunta oli tehnyt hyvää työtä ja heillä olikin paljon puuhaa. Arpoja myytiin naistyön hyväksi - paras palkinto oli ilmaiset naistenpäivät ensi syksynä, ne voitti eräs Lähetyshiippakunnan Saksan matkalta tuntemani pirteä nainen. Itsekin sain kolme palkintoa. En ole avannut niitä, säästän ne seurakunnan naisteniltaan arpajaisvoitoiksi. 

Ehkä merkittävintä

päivillä oli muuan keskustelu. Se avasi minut ymmärtämään, miten siunattu olen ollut koko elämäni. Mummujeni rukoukset ovat kantaneet. Saan itse jatkaa rukousta omieni puolesta, että Jumala siunaisi myös heidän elämäänsä samalla tavalla. 

Ryhmässäni oli myös eräs miellyttävä henkilö, joka oli minua vain kaksi päivää vanhempi ja meillä oli todella monta yhtäläisyyttä; perhettä, sukua, lempiväriä, leskeyttä ja ammattialaa myöten! Oli mukava keskustella hänen kanssaan.

Eräs erikoinen juttu sattui

lauantaipäivänä. Aamuluennon jälkeen menimme syömään. Katsoin erästä naista ruokajonossa, istuin jo itse pöydässä. Hän oli mielestäni aamun luennoitsija. Ohoh, hän on ehtinyt jo vaihtaa vaatteet aamun jälkeen. Hmmh, hänellä onkin lyhyet hiukset, niskaan asti, mutta aamulla hänellä oli pitkä letti - oliko se irtoletti? 

Ihmettelin asiaa oikeasti ja tosissani. Kun nainen sitten meni istumaan ja katselin häntä tämän tästä, havaitsin vähitellen, että hän onkin ihan eri henkilö kuin se luennoitsija! Hiuksetkin olivat eri väriset! -Kun illalla vielä pohdin, miten saatoin niin erehtyä, mieleeni tuli ajatus. Kun olin katsellut luennoitsijaa, ajattelin, että siinä on kaunis ja onnellinen nainen. Ja tämä toinen oli samanlainen. Molemmista heijastui Jumalan rakkaus ja Jeesuksen kasvot jollakin lailla. Joka kerta, niin nytkin, silmiini tulevat kyyneleet, kun ajattelen asiaa. Raamatussa sanotaan, Psalmissa 34:

Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa,

heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

Kotimatkalla junassa

15v neito istui vieressäni. Hän oli ollut rippikoulussa tänä kesänä, vaikka ei sanonut olevansa kuin vähän kiinnostunut uskonasioista, mutta leiri oli ollut kiinnostava kuitenkin. Minä kerroin hänelle omasta elämästäni ja jään rukoilemaan, että tapaan tämän tytön kerran taivaassa. Jälkeen päin tietysti tulee mieleen, että puhuinko hänelle ollenkaan niin kuin olisi pitänyt, että hänessä syntyisi uskoa Jeesukseen. Mutta on vain jätettävä asia Herran huomaan ja luotettava, että kun teen Herran sanan mukaan, hän ottaa vastuun, Ps 81:

avaa suusi, niin minä sen täytän...

Seppo saatteli

minua Seinäjoelle asti mennessäni ja palatessa oli pyörällä vastassa asemalla. Pari kilometriä kotiin kävellessä oloni virkistyi - junan yläkerrassa oli ollut kuuma, juna aika täysi ja itse hyvin väsynyt.

Puoli kymmeneltä olin omassa vuoteessa painopeiton alla nukkumassa. Aamuyöllä olin hereillä, migreeni oli melkoinen, mutta nukuinkin kyllä niin, että yhdeksän maissa vasta aloin virota.

Aion kokeilla

tänä iltana migreeni-sivustolta lukemaani. Nimittäin hyvin monet heräävät samoin aamuyöllä migreeniin. Joku siellä sanoi, että hänen otettuaan kofeiinitabletin nukkumaan mennessään migreeniä ei yleensä tule. Minäkin olen saanut apua siitä, mutta olen ottanut sen vasta, kun migreeni on jo alkanut. Nekin, jotka eivät juo kahvia, sanoivat saavansa avun kofeiinitabletista. Kahvinjuonti ja kofeiinitabletti vaikuttavat eri lailla lukemastani päätellen.

Tänään on siis pesty reissupyykkiä,

käyty kaupassa, molemmat eri aikaan, ja minä olen tehnyt ruokaa uunissa, reissulta saamaani Kirstin keto-ohjetta noudattaen. Tosin huomasin, että ohje on muuten sama, paitsi että minä olen tehnyt sosekeittoa, tämä tehtiin laatikoksi uuniin ja siihen käytettiin myös kananmunia. Hyvää oli joka tapauksessa ja sitä jäi tulevillekin päiville.

Tällä viikolla 

on tarkoitus käydä Hanskun kanssa ostamassa kanervat pihan pyöreisiin kaivonrenkaisiin ja istuttaa ne myös. Pelakuita alan siirtää vähitellen varastoon talveksi. Laitan kuvan "varastosta" jahka kukat ovat siellä. Oven vieressä odottaa pino likaisia kukkapurkkeja, käyn pesemässä ne ulkona tynnyrivedellä ja vien samalla sangollisen kukkaroskia kompostiin. Pientä puuhastelua siis. Seppo haki jo pyykit sisälle - oli todella vauhdikas tuuli, piti laittaa liimapuristimilla kaikki kiinni narulle, ettei tuuli vienyt, mutta kuivuivatpa mainiosti!

Serkkulassa, ryytimaallakinolisi tarpeen käydä tällä viikolla. Ja keskiviikkona on raamattupiiri kirkolla, pastori ohjaa sitä. Menemme, jos jaksamme. Vielä pääni on puolisekaisin yön päänsärystä, mutta sen kanssa pystyn olemaan. Nukkumaan en halua mennä päivällä, säästän unta yöksi. Vaikka eivät minun säästelyni auta. Jos uni ei tule, se ei tule, vaikka olisin kuinka väsynyt.

Naistenpäivillä

puhuttiin toivosta. Ilman toivoa on vaikea jaksaa elää. Pidetään toivoa yllä lukemalla Sanaa, sillä se on ainoa todellinen toivonlähteemme. Roomalaiskirjeen 5. luvussa meitä rohkaistaan:

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Toivotan sinulle, rakas lukijani, toivon täyttämää päivää ja viikkoa. Jeesus ei hylkää ketään, joka hänen luokseen tulee, ei minua eikä sinuakaan, vakuuttaa Psalmi 34 edelleen.

Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.                                                                                 Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka pelkäävät Herraa, ja vapauttaa heidät.                                                      Maistakaa ja nähkää, että Herra on hyvä.

Jk. Kiitos sinulle, joka rukoilit naistenpäiväreissuni puolesta, Jumala vastasi siihen! Jatkakaamme siis rukousta toistemme puolesta iltaisin klo 21-21.15. 

Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.