01.10.2026 - Torstaiaamuna varhain

Rupesin kirjoittamaan

samalla kun vahdin kananmunien kiehumista. Toivon, etten keitä niitä minuuttitolkulla, kun en viitsi laittaa kelloa pimputtamaan, etten herätä koko taloa. Taikina on taas kohoamassa liinan alla lämpimässä vedessä. Olen erityisen kiitollinen siitä, että olen päässyt leiväntekemisen meininkiin tänä syksynä. Kirjoitinkin aiemmin aiheesta, tämä systeemi sopii minulle. Aloitan aamulla tekemisen, illalla saan leivät jääkaappiin yöksi ja paistan seuraavana päivänä.

Eilen oli kerrassaan

mukava päivä, kerron siitä tässä. Tosin se alkoi yllättävästi. Huomasin kuudelta herättyäni vettä pakastimen edustalla. Aiemmin kerroin, että jääkaappipakastimme oli kerännyt jäätä alahyllyn alle, ja tyhjensimme pakastimen ja kuivatimme. Nyt se oli alkanut taas jäätyä ja vettä oli valunut ulkopuolelle.

Jouduin herättämään Seponkin

ja päätimme, että nyt kapistus joutuu lähtemään. Seppo avasi lattiamattoa pakastimen alta ja otti yhden listankin pois, mutta onneksi niiden alla oli kuivaa. Tutkin netistä, onko jossain tarjouksia jääkaappipakastimista ja löysin sellaisen. Klo 9 astuimme kaupan ovesta sisään ja klo 9.15 ulos. Kaupat oli tehty, uusi kone tilattu entisen poisviemisineen. Jätin myös terveiset myyjän kautta eräälle nuorelle miesmyyjälle (n. 35v), jota kaitsin aikoinaan koulussa iltapäivisin.

Pari päivää joudumme odottamaan uutta. Sillä välin käynnistimme koneen uudestaan kuivauksen jälkeen ja siellä nyt ovat pakasteet huomiseen asti ja jääkaappitavarat myös. Parvekkeellakin on sellaista, mikä ei vaadi kovin kylmää. Kysyimme tosin naapurilta ensin, olisiko heidän pakastimessaan tilaa, mutta kun ei ollut, Seppo keksi, että voimmehan pitää omaamme päällä pari päivää eikä siellä ole edes paljon pakasteita tällä hetkellä. Se oli viisas ratkaisu. Toinen pikkupakastimme on käytössä talven ajan niin kauan kuin marjat, lehtikaalit ja sellerit tarvitsevat sitä ja tuo kaappi on ihan täynnä, ei sinne paljon mahdukaan.

Leipätaikina 

oli jääkaapissa, tein siitä kaksi pientä leipää ja paistoin. Tällä kertaa laitoin ruisjauhoja vehnän, kauran ja siemenien lisäksi tähän taikinaan. Nautin leivän tekemisestä, paistamisesta ja sen tuoksusta. Tunnen kiitollisuutta, hyvä Jumala on auttanut minua kaikessa ja on luvannut, että

Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan. -Jesaja: 46:4 

Siirryimme

aamutoimien jälkeen päivän alkuperäiseen suunnitelmaan. Kävimme syömässä  ABC:llä ja jatkoimme matkaa Serkkulaan ryytimaalle. Kukkaset olivat ihania, keräsin kaikki, muutama olkikukkakin vielä löytyi. Lehtikaalia oli sopivasti - tänään laitan uuniin kuivumaan lehdet ja lehtiruodit pakastan sosekeittoa varten. Sellerit huuhtelen, kuivaan lingolla, pilkon ja pakastan. Kaivoimme Timen kanssa maa-artisokan mukuloita maasta ja ehkä keitän niitä tänään perunoiden kanssa tai teen keittoa, en tiedä vielä.

Kahvihetki Serkkulan pöydässä 

on aina mukava rupatteluhetki. Sen jälkeen teimme kauppoja jauhoista, munista ja hunajasta ja lähdimme kotimatkalle. Luulin, etten käy uimassa, kun oli mielessä illan raamattuopetus seurakunnassa. Mutta kun ajelimme Kyröjoen vartta ja vesi kimmelsi joen pinnassa tyynenä auringonpaisteessa, en voinut vastustaa uimisen ihanuutta. Vesihän on jäähtynyt, en tiedä, minkä lämpöistä se on, jotain 10 asteen päälle kenties. Mutta olo sen jälkeen on uskomattoman ihana!

Kiitä Herraa, minun sieluni,

ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.

Kiitä Herraa, minun sieluni,

äläkä unhota, mitä hyvää hän onsinulle tehnyt,

hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi

ja parantaa kaikki sinun sairautesi,joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta

ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,

joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään,niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. -Psalmista 103

Kotona

söimme tapamme mukaan - tunnustan auliisti - voileipiä vuoteella ja minä luin viimeisintä lainaamaani romaania. Teeveetä emme ole katselleet kai kuin kerran kesän aikana tai sen jälkeen. Migreeni villiintyy siitä, ja kun eivät ohjelmatkaan innosta, niin mukavampi on lukea kaikessa rauhassa.

Pyöräilimme kirkolle

raamikseen, jota pastorimme pitää tänä syksynä. Kävimme läpi Psalmia 15 ja keskustelimme siitä, Isä meidän -rukouksesta ja muustakin. Oli hyvä ilta ja juttelimme Sepon kanssa vielä pitkään kaikesta nukkumaan mentyämme. Olin niin väsynyt, ettemme lukeneet illan raamattulukuja, mutta rukoilimme kyllä klo 21 tapamme mukaan ja myös klo 17 maailmanpoliittisten tapahtumien puolesta, kuten Seppo sanoo, ja minä lähetystyön ja muun puolesta. 

Pelakuut saavat olla

vielä ulkona. On luvattu sen verran lämmintä säätä. Jos ne vie sisälle, saa alkaa kohta kastella. Joutavat olla ulkona, kastelua tarvitsee vähemmän. Kanervat ovat vielä ostamatta, mutta jos Hane ehtii, saatamme käydä tänään tai huomenna hakemassa niitä. Ensi viikolla minulla on muita kiireitä. 

Kofeiinitabletit 

taitavat toimia aika mainiosti. Tosin eilenkin heräsin aamuyöllä, mutta ei ollut pää kipeä. Tänään samoin, neljän jälkeen olen herännyt enkä enää saanut unta, yritin kyllä. Pääkin tuntui vähän sumealta, mutta noustuani ylös, olo koheni. Kofeiini ei sekään ole mikään ihmelääke - kirjoitin siitä viimeksi - joten ei tässä sopisi ruveta liikaa riehumaan. Olisi levättävä riittävästi että ehdin palautua, hmmh.

Onpa ollut aikaa lukea päivän Psalmit nyt aamulla, kun ei uni tullut enää! Aloitin ne taas alusta, kun kuukausi vaihtui. Olen iloinnut Psalmien lukemisesta etenkin nyt, kun olen saanut kiinni jonkinlaisesta rytmistä niiden lukemisessa. Jyväskylän asemalla menin istumaan mahdollisimman rauhalliseen paikkaan, jossa supisin sitten puoliääneen sen päiväisiä tekstejä.

Tänään käyn Tabita-piirissä hakemassa vähän neuleita, joita ahkerat naiset ovat kutoneet, itse en ole nyt kutonut. Toivon saavani lastenlapsia syyslomalla paketoimaan joulunlapsipaketteja. Vielä on jotain hankittava muutenkin paketteihin, paitoja lähinnä.

On aika

keittää aamukahvit ja lämmittää puuro, jota jäi eilen. Keitin vahingossa yli päivän annoksen, kun oli säätöä pakastimen kanssa. Sepon kanssa meillä sujuu yhteistyö hyvin. Kun on selvä työnjako, ei tule törmäyksiä. Ja kun molemmat tekevät osuutensa. Minua ei onneksi huoleta ollenkaan asiat, jotka Seppo on luvannut hoitaa. Hänellä taitaa olla tänään lakananvaihto tai sitten huomenna. Kumpanakaan päivänä ei pitäisi sataa ja tuulee sen verran, että lakanat kuivuvat ulkona. 

Olkoon päiväsi ja alkanut lokakuu sinulle siunattu, rakas lukijani! Viimeistään iltasella klo 21-21.15 tavannemme iltarukouksessa Jumalan edessä. Kun olet kastettu, omistat kaiken, mitä Sana lupaa - uskossa Jeesukseen, joka on sovittanut meidät Jumalan kanssa ja joka sen tähden katselee meitä armollisesti ja näkee vain Jeesuksen puhtauden, joka peittää meidän syntimme.