14.09.2026 - Äitinä 44 vuotta

Kiitollisena

muistelen päivää tai paremminkin yötä, jolloin lepäsin pitkän synnytyksen jälkeen Tyks:ssä pieni käärö vieressäni. Tajusin häkeltyneenä, että tämä lapsi kuuluu minulle; minä olen se, jonka tulee pitää huolta tästä pienestä.

Ja nyt tuo pieni on jo 44-vuotias, keski-ikäinen mies, jolla on oma perhe. Ajankulku on käsittämätöntä. Joskus se kiitää, joskus joutuu laskemaan minuutteja, mutta aika vain kulkee vääjäämätöntä menoaan. 

Olimme lauantain Pännäisissä,

kuten viimeksi kirjoitin. Komeaa veisuuta ja hyviä keskusteluja ihmisten kanssa. Tapasimme tuttuja rovastikunnan eri seurakunnista. Onneksi lähdimme pois kuitenkin puoli viiden maissa, jo ennen iltavesperiä, sillä Seppoa alkoi väsyttää - onneksi siksi, että itse olin aivan puhki siinä vaiheessa, kun pääsimme kotiin.

Paluumatkalla

poikkesimme "Hirvilammen", hiekkamontulla, ja kävin uimassa. Aurinko paistoi ja lämmintä oli 17 astetta. Lämmin syyspäivä, piristävä pysähdys.

Sunnuntain messussa

pastorimme Simon puhui oikein hyvin. Hänen suomenkielensä oli jo parantunut paljon. Pitkät, taivutetut sanat ovat suomen kielessä vaikeita, niitä hän välillä sai tosissaan yrittää, mutta on ilo huomata, että hän selviää hyvin. Ja tosiaan saarna oli erinomainen.

Aiheena oli Martta ja Maria. Simon toi esiin selkeästi sen, että Martta toimi ajan tavan mukaan ja palveli vierasta - siis Jeesusta. Maria sen sijaan oli Jeesuksen palveltavana. Jeesushan sanoi, ettei hän tullut palveltavaksi vaan palvelemaan.  

Maria - - asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan.Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: »Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.»Mutta Herra vastasi: »Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista.Vain yksi on tarpeen.Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois. -Luuk 10.luvusta

Alkukielen mukaan

Martasta ei sanota, että hän olisi ollut luonteeltaan huolehtiva tai touhukas kuten Martta-liitto sanoo internetissä kuulemma hänestä, vaan jotain sellaista, että hän hosui ja touhusi mahdottomasti, oli multitaskaaja, kuten nykyisin sanotaan - näin Petri Hiltunen luonnehti saarnassaan tätä kohtaa.

Jeesus haluaa, että me keskitymme kuuntelemaan häntä ja sillä lailla hän voi palvella meitä. Toisaalta Jeesus otti vastaan myös palvelua, mistä kertovat hänelle järjestetyt monet juhlat ja vieraskutsut Raamatussa. Eikä Jeesus moittinut Marttaa ja otti vastaan mielellään vieraanvaraisuutta. Kuitenkin Jeesuksen tahto on palvella ja me saamme ottaa vastaan.

Meidän tulisi olla kuin lilja, joka kurkottaa kukkaansa kohti valoa. Näin joku henkilö on kuvannut kuulemma sitä, miten Maria kuunteli Jeesuksen opetusta. Etenkin messu on hyvä paikka olla saamassa palvelua Jeesukselta, kun pastori opettaa hänen sanaansa seurakunnalle.

Viimeksi laitoin kuvat 

kukkien suojaruukuista, jotka löysimme roskiksesta, pesin ja veimme alakerran pöydälle saunaan mennessämme. Ruukut häipyivät pikaisesti sieltä. Kiva, että joku tarvitsi ja halusi sellaisia.

Tänään olin aamusta asti

huonovointinen ja päänsärkyinen, mutta olo on alkanut helpottaa. Eilen jo olin uuvuksissa ja nukuin levottomasti. -Tänään Seppo imuroi huoneet, minä paistoin leipää ja tein ruokaa.

Huilasin yhteen asti ennen kuin lähdimme kaupungille pyörillä. Ohut pipo, takki ja hanskat eivät olleet yhtään liikaa, vaikka aurinko paistoi. Kävin kännykkäliikkeessä tekemässä muutoksen liittymääni. Samalla poikkesimme parissa liikkeessä, muun muassa kirjakaupassa, josta ostin 250 palan palapelin. Odotan ilolla sen tekemistä myöhemmin tänään tai huomenna. 

Seposta olen sangen kiitollinen

ollut tänäänkin! Hänellä on näössä rajoitteita, joten hän lukee välillä aivan omiaan. Minä kärkkäänä huomautan aina asiasta.Kun luimme aamulla Raamattua, Seppo luki ylimääräisen ja-sanan johonkin. Oitis minä ilmoitin, ettei siinä ole ja-sanaa. -Poistetaan ja-sana, ilmoitti Seppo. 

Sen jälkeen nauroimme. Itsehän olisin hermostunut, jos Seppo olisi minulle huomauttanut. Tai joku toinen olisi Sepon tilanteessa tiuskaissut minulle mokomasta pilkun viilaamisesta. Näitä tällaisia asioita tapahtuu päivittäin jatkuvasti. Seppo on kärsivällinen ja pitkämielinen minua kohtaan. Itsekin pyrin siihen, vaikka se onnistuu minulta huomattavasti huonommin. Mutta yhteinen huumori yhdistää meitä eikä riitoja tule helposti.

Päivän huonot vitsit jatkuvat. Niitä Seppo keksii itse. Joskus ne ovat vahingossa ihan hyviäkin, mutta enimmäkseen eivät. Mutta sehän ei mitään haittaa. Huonoillekin vitseille voi nauraa.

Eilen iltamassa

kävimme kävelemässä ja minä kävin uimassa. Oravanpoikanen kökötti männyn juurella. Astelin hitaasti sitä kohti ja pääsin hyvin likelle kunnes peräännyin. Otin kuvan joka askeleen jälkeen, kun en tiennyt, milloin se pinkaisee puuhun. Kun sitten astuin taakse päin, se parka vilahti puuhun hyvin nopeasti. Ei kai osannut arvioida, milloin uskaltaa liikahtaa.

Tänään on ollut 

kaikkineen hyvä päivä, vaikka olenkin ollut toistaitoinen keskipäivän. Kävimme juomassa kylmät kahvit torikahvilassa sen jälkeen, kun oli hoidettu muut asiat. Kotiin tultuamme olemme levänneet ja lueskelleet. Auringon paiste on mukava lisä tähän syksyyn, ja iltaisin on hauskaa sytyttää kynttilä ja takkatuli, olkoonkin sähköinen. 

Toivotan Jumalan siunausta alkaneeseen viikkoosi, rakas lukija! Rukous jatkuu!