16.09.2026 - Hajamietteitä

Olin lauantaina 

ja sunnuntaina koko päivän menossa, tai oli jotakin, joka stressasi minua. Senpä seurauksena sekä maanantaina että tiistaina sain kärsiä migreenistä - oli sentään viikko väliä edellisestä. En tähän hätään keksi muuta syytä kuin edellä mainitut, miksi sain sen. Tänäänkin se yritteli, mutta ei ole kuitenkaan törmännyt päälle.

Pitkästä aikaa

on ollut tuon takia kaksi päivää väliä, kun olen ollut uimassa. Ehkä tänään käyn, saa nähdä. Olen vähän alakuloinen. Odotin rakkaitani vieraaksi, mutta nämä eivät uskaltaneet tulla, kun Seppo arveli, että hänelle voi olla flunssa tulossa. Hyvähän sen saamista on välttää, mutta taitaa se tulla joka tapauksessa jos on tullakseen. 

Tein pannarin ja pitsaa

ajatellen tulijoita, mutta nyt syömmekin ne itse. Itse olisin voinut mennä tapaamaan lapsukaisia, mutta en jaksanut lähteä. Katsotaan, jos onnistuisi viikonloppuna. Ikävöin omiani, jos en näe heitä pitkään aikaan. 

Migreenillä on kumma vaikutus,

vai onko se kumma, en tiedä. Esimerkiksi eilen, kun se oli päällä, peruutin mielessäni kaikki menot parilta viikolta. Ei tule onnistumaan, en selviä, en kykene. Kun olo alkaa normalisoitua, palautan kaikki menot kalenteriini enkä pyyhikään niitä pois. Olen taas iskussa, elämäni kunnossa, ainakin melkein.

Tänään minulle tuotiin

kaksi kassillista erään Operaatio Joulun Lapsen ystävän lankoja. Hän on sairastunut vakavasti ja halusi antaa eteenpäin langat ja minä annan ne taas eteenpäin samaan tarkoitukseen.

Aikamme on rajallinen. Jossain vaiheessa on tarpeen tehdä inventaariota tavaroistaan. Näin olen itsekin suunnitellut. Odotan seuraavaa "kohtausta", jolloin ärsyynnyn omaisuuteeni ja sitten taas käyn läpi kaapit ja laitan pois, mitä en tarvitse. Sitä pitäisi tehdä jatkuvasti, ihan jokaisen, niin arvelen.

Mielessäni on käynyt 

muuan ihminen, jo edesmennyt. Hänellä oli erikoinen tapa, jota en ole muilla tavannut. Kun avasin suuni, että sanon jotain, hän ennätti aina sanoa jotain, niin etten minä voinutkaan. Eikä sitä tapahtunut kerran tai kahdesti, vaan jatkuvasti. Oletko sinä tavannut tällaisia ihmisiä? Mistä tuollainen tapa voisi johtua? 

Mieheni kertoi myös tavanneensa tällaisen henkilön kerran. Seppo sanoi, että hän alkoi tehdä niin, että avasi suunsa, vaikka ei aikonutkaan sanoa mitään. Ei tarvinnutkaan, sillä tuo toinen sanoi aina silloin jotain. Minusta se tuntuu merkillisiltä. Ja onhan sekin kyky, että keksii sanoa jotain, vaikka ei ole aikonutkaan sanoa.

Illemmalla...

Kävimme Sepon kanssa lenkillä. Kaksi päivää on mennytkin ilman kävelyreissua. On kyllä käyty kaupungilla asioilla ja siellä kävelty. Iltapäivällä alkoi aurinko paistaa ja oli kaunista, siispä uimaan ja tavallinen uimalenkki. Vesi oli jäähtynyt ja meri aaltoili, mutta hyvin siellä tarkeni ja pystyi uimaan. Ja kun harjasin uimakopin lattian mukanani olevalla harjalla, niin siellä oli mukava riisuutua ja pukeutua. Pysyivät jalkapohjat puhtaina. Joku pikkupoika kiersi rundia rannan tuntumassa, jonkinlaista maastopyöräilyä. Miten kauan mahtoi jaksaa jatkaa, hyvin näytti viihtyvän.

Kun aurinko paistaa,

luonto ja kaikki näyttää ihanalta. Kovat sateet saavat luonnon rumaksi, vaikka onhan sateessakin oma viehätyksensä. Tosin itse nautin sateesta mieluiten sisällä. Uudet saappaatkin minulla on, Seppo kävi ostamassa. Vaaleanpunaiset Kontiot. -Toivottavasti saamme kauniin syksyn, talvi ei tunnu silloin niin pitkältä.

Eilen tein palapeliä

ja kuuntelin samalla vielä Markus Pöyrynkin saarnan viime pyhältä. Oma selvitykseni Martan ja Marian suhtautumisesta Jeesukseen, kun tämä tuli heille vieraaksi, on kovin ontuva - kerroin kai viimeksi siitä - joten suosittelen kuuntelemaan itse joitakin saarnoja aiheesta. Myös Markuksen opetukset Mooseksen kirjoista ovat hyvin mielenkiintoisia. Hän selittää niitä niin, että ne eivät ole vain historiallisia tosiasioita, vaan niillä on merkityksensä tähänkin päivään. Jospa kuuntelisit! Lhpk.saarnasto.fi

En ole kutonut enkä virkannut

vähään aikaan mitään. Mutta sen sijaan olen ottanut käyttöön lyhyen kuminauhan, jolla jumppautan käsiäni samalla, kun luemme Sepon kanssa. Olen multitaskaaja, pakko tunnustaa, vaikka se tuskin on salaisuus kenellekään. Olen toki vähentänyt samanaikaista puuhastelua paljon, mutta edelleen teen kyykkyjä samalla kun pesen hampaitani. Se on tämän hetken hittijuttu.

Sellainen iloinen asia 

tapahtui eilen, että ostimme eteiseen uudet matot. Tarjouksesta tietenkin. Ovensuussa on ennestään punainen isohko kynnysmatto, nyt ostimme punaiset suorat matot. Laitan kuvan myöhemmin niistä. Matot pysyvät hyvin paikoillaan ja ovat lämpimän näköiset ja tuntuiset. Löysin myös pikkupyyhkeitä edullisesti ja aion pakata niitä joulunlapsi-paketteihin, jos näyttää, että johonkin olisi hyvä saada jotain pientä vielä. 

Juon kofeiinitonta kahvia,

Seppo keitti ruuan päälle. Pitsat popsimme suihimme ja pannaria jäi vielä huomiseksi. Seppo taitaa olla tekemässä seuraavaa palapeliä, menen seuraksi, jahka saan tämän valmiiksi. Tuli kaikenlaista jaarittelua eikä mitään kovin kummoista tekstiä. Mutta teki mieli kirjoittaa. Ei aina ole kovin hyvä mieli, vaikka useammin silloin tulee myös kirjoitetuksi. Kenelläpä aina olisi juhlamieli, ei kenelläkään.

Mutta oli mieli mikä oli,

niin Jumalan uskollisuus pysyy aina samana eikä hänen armonsa lopu eikä mielensä muutu ihmislasta kohtaan, joka häntä etsii ja kaipaa. 

Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole. - -Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman. -Jes 45. luvusta

Siunausta iltaasi tai päivääsi, milloin tätä luetkin, rakas lukijani! Niin kuin on päiväsi, niin on voimasikin oleva. Saamme olla turvallisella mielellä, kun turvanamme on Jumala.