18.08.2026 - Elokuun iltojen viehätystä

Viimein tiistaiaamupäivällä

olen kirjoitusvireessä. Tai on mahdollisuus siihen ja into. Ainakin aloittaa jotain. Mielikin on tyyni ja tyytyväinen, mitä se ei ole ollut koko aikaa viime päivinä. Hyvä aamu, aamuyön migreenistä päästyäni selville vesille.

Kirjoitin 

edellisellä kerralla aikomuksistamme ja ne toteutuivatkin enimmäkseen. Ehdimme käydä ryytimaalla, mikä reissu olikin antoisa. Poimin vattuja muutaman litran ja lehtikaalit, vaikkakin madot olivat temmeltäneet, olivat reikäisinäkin ihan poimittavia. Tänä vuonna minulla on lehtikaalta/palmukaalta vain vähäsen, mikä helpottaa säilömistä. Kotona huuhtelujen jälkeen riivin pois ruodit ja pilkoin ne pakasteeseen. Lehtiosat kuivasin ja laitoin uuniin luukku auki, kiertoilmalle, yön yli. Nyt ne odottavat liinan alla vielä pilkkomista, olivat nihkeitä edelleen, mutta nyt alkavat olla kuivia.

Paluumatkalla ryytimaalta

kävimme Merikaarrossa uimassa pienellä uimarannalla. Sielläkin riivin vattuja suuhuni uimakopin vierestä. Marjat ovat niin maukkaita ja ilokseni olen saanut niitä riittävästi tänä kesänä. Lähes joka päivä olen poiminut vähän niin että olemme voineet syödä niitä päivittäin tuoreena.

Lapsosiakin olimme hoitelemassa,

pallopeliä ja pyörällä ajoa. Olimme vuorotellen Sepon kanssa uupuneita: Seppo ulkoili Levitiuksen kanssa, minä huilasin. Ja kun Seppo veteli unia sohvalla, me pelasimme Levitiuksen ja Saarukan kanssa tiukat pallopelit. Lounaaksi söimme kaupan maksalaatikkoa, se on onneksi lapsostenkin herkkua.

Olimme tuona päivänä niin virkeitä, että ajoimme lastenhoidosta suoraan Sepon tallille, lastasimme autoon Reilulle Kirppikselle menevää tavaraa niin paljon kuin saimme autoon tungettua. Eikä se ole paljon, sillä automme on pieni. Joka tapauksessa ajelimme sitten Vöyrille. Pieni karjalanpiirakka- ja kylmäkahvipaussi kaupan pihalla virkisti. Illalla jaksoimme vielä lenkkeillä uimarannalle, joten pääsin uimaan.

Sunnuntaina messussa

oli erinomaisen hyvä saarna. Ville Typpö, joka käy meillä kerran kuussa, piti saarnan, joka kannattaa kuunnella, se löytyy mm.

lhpk.fi/Saarnasto - sivun alareunasta klikkaat vaan saarnat, ja alat kuunnella. Kuuntelin myös Markus Pöyryn ja Elias Ikäläisen saarnat. Kuuntelenpa minkä hyvänsä noista Lähetyshiippakunnan saarnoista, voin sanoa niihin aamen. Saarnat selittävät Raamattua, eivät kerro pastorin mielipiteistä tai lempikohdista tai kokemuksista. Olen oppinut paljon, mutta siitä huolimatta olen jatkuvasti siinä pisteessä, että tarvitsen opetuksen alkeita. Niin tarvitset sinäkin, rakas lukijani! 

Koska kristitty

on kuolemaansa asti paitsi Pyhän Hengen täyttämä ihminen, joka tahtoo kuulla ja totella Jumalaa, hän on samaan aikaan syntinen. Nämä kaksi ovat samanaikaisesti voimassa kristityssä ja käyvät taistelua hautaan asti.

Jos et koe taistelua, sinun tulee olla huolissasi itsestäsi. Silloin olet kenties luopunut uskosta, Jumalan vihollinen voi olla rauhassa sinun kohdallasi eikä kiusaa sinua. Sillä sen työtä on kiusata ja ahdistaa kristittyä, että tämä luopuisi Jumalan sanasta ja uskosta syntien anteeksiantamukseen. 

On siis kiinnitettävä

sydän Jumalan sanaan ja katse Jeesukseen. Siinä on toivomme, ja niin me kestämme. Koska olen herkkä, alan helposti ahdistua ihmisten ongelmista ja vaikeuksista. Silloin yritän muistaa sanoa itselleni, että minä en näitä kykene muuttamaan, joten annan ne Jeesuksen harteille, joka on kantanut jo ristille kaikki syntimme, sairautemme ja ongelmamme. 

Vanha sanonta kuuluu,

että hyvä on parhaan pahin vihollinen. Moni harrastus on sinänsä hyvä, mutta jos emme ehdi käydä seurakunnassa ja lukea Raamattua ja rukoilla, silloin tilanne on vääristynyt. Raamattu ei turhaan varoita maailmanmielisyydestä. Se valtaa helposti meidät jokaisen. Kun kaupat aukenivat sunnuntaisin, se tuntui aluksi tosi pahalta. Nyt se ei tunnu miltään! Ei sitä edes ajattele eikä tule surreeksi alkoholin myyntiä kaupoissa. Roomalaiskirjeen 12. luvussa sanotaan:

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Lauantaina toivoin,

että menisimme Köklotin uimarannalle, jossa on mukava uida, emmekä ole käyneet siellä kai ollenkaan tai ainakaan kevään jälkeen, en muista. Mutta olinkin aivan poikki iltapäivällä. Seppo peitteli minut painopeiton alle ja nukuin jonkin aikaa. Sen jälkeen pakkasimme tuolit pyörien selkään ja ajelimme Mansikkasaareen. Se on vähän kauempana kuin Vikingan ranta meiltä, mutta Palosaarella ja lähellä kuitenkin. 

Sää oli ihmeellisen lämmin ja rannalla oli aika paljon muitakin. Kävin uimassa ja istuimme tuoleinemme varjossa ja joimme kylmää kahvia ja söimme mustikkapiirakkaa. Palasimme rannalta vattupuskan kautta. Seppo istui ja pohti omia juttujaan, joihin hän tarvitsee paljon aikaa. Ei siis haittaa, vaikka hän joutuu odottelemaan minua. Nythän meillä oli tuolitkin mukana, joten hän sai istua varjossa kaikessa rauhassa. 

Minä taiteilin tuolini kanssa vattupuskassa ja poimin meille uusia piirakka- ja iltasyöntimarjoja. Molemmat saimme tehdä sitä, mitä eniten halusimme.

Pyhänä messun jälkeen

satoi. Odotin, että se laantuisi iltaa kohti, mutta koko illan jyrisi ja satoi reipasta tahtia. En siis käynyt uimassa ja se harmitti aika lailla. Niinpä seuraavana aamuna, siis eilen, lähdin heti kahdeksalta uimalenkille ja Seppo tuli mukaan. Se tuntuikin todella mukavalta se uinti!

Kotona Seppo imuroi kaikki huoneet sillä aikaa, kun minä tein ruokaa. Olin saanut kesäkurpitsoita ja pilkoin sellaisen sekä läjän perunoita ja tein niistä muusia. Lisäsin Koskenlaskija-juustoa, pakasteesta lehtikaalta, vähän ruokakermaakin, kun oli tölkki avattuna. Onneksi sitä jäi täksi päiväksi, niin että sen takia ehdin nyt kirjoitella. Paistoin myös vadelmapiirakan.

Eilisiltana

kävimme vielä kävelyllä, palautin kirjoja kirjastoon ja kuljimme lähelle rantaa. Minulla oli kippo mukana ja viihdyin vattupuskassa hyvän aikaa enkä olisi oikeastaan malttanut lopettaa ollenkaan, sillä vadelmia riitti ja riitti.

Tänään toiveissani on

päästä iltapäivällä Köklotin tai ainakin Raippaluodon suuntaan. Minulla on siellä pieni kantarellipaikka, josta en saanut ainuttakaan sientä viime vuonna. Olisiko siellä nyt? Ja uimassa haluan käydä. Ehkä koneellinen mustikoita, jos vielä löytyy? Tai mehukas vattupuska? Kaikkeen varaudun, jos lähdetään liikkeelle.

Viikko, pari sitten, Seppo korjaili

Raamattuani, josta selkä irtosi liitoksistaan. Nyt se irtosi uudelleen. Minulla oli idea, miten langoilla voisi tehostaa sitä liimausta, ja odotan mielenkiinnolla, onko Seppo saanut siitä sellaisen, että se kestää. 

Tänä aamuna juuri puhelimme, että meille on yhteistä se, että innostumme kierrätyksestä ja kirppareista. Eikä meille ole tärkeää trendien mukaiset huonekalut vaan koti, joka on meidän näköinen. Eilen vähän tehtiin uusia järjestelyjä ja edelleen suunnittelemme jotain muutoksia. Yksi pöytä lähti alakertaan saatteella, että saa ottaa, viemme pois viikon sisällä, jos ei kukaan tarvitse. Yleensä tavara on lähtenyt jonkun mukaan. Minä haluaisin meille sohvan, jossa vieraiden olisi mukava istua ja jossa itse voisin löhöillä, jos huvittaa. Mutta sellainen ei mahdu meille! Jotain on siis tehtävä. Aion raivata pois jotain, mitä en välttämättä tarvitse.

Lisään muutaman kuvan,

jotka veljentytär lähetti häistään. Toisessa luen Psalmia 23 hänen pyynnöstään kirkossa - se oli kunnia ja ilo minulle! Toisessa kuvassa pidän puhetta morsiusparille. Harteillani on kummitätini nuoruudessaan kutoma luonnonvalkoinen hartiahuivi. Se olikin tarpeen kivinavettaan tehdyssä juhlatilassa, joka on itsessään viileä ja kun sääkin oli kolea.

On aika

saada Ajankohtainen valmiiksi ja siirtyä syömään muusia Sepon kanssa sängylle. Hän lukee todennäköisesti Mma Ramotswea meille syömisen ja kahvin jälkeen. -Kirjaston vaihtopöydältä löytyi kirjailin 25 kirjasta se kirja (toinen alusta), jota ei kirjastosta enää löytynyt! Vein omia kirjojani hyllyyn ja satuin huomata Kirahvin kyyneleet -kirjan hyllyssä. Jonkinlainen ihme se oli!

Siunattua loppuviikkoa, rakas lukijani! Rukous jatkuu klo 21 ja muinakin aikoina tarpeen mukaan! Jumala on kuullut rukoukset ja vastaa niihin:

Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana...Dan 9. luvusta

Jk. Jos Herra suo, olemme messussa Tampereella klo 10.30 ensi pyhänä Ilomäentie 5:ssä Pyhän Johanneksen seurakunnassa, jossa pastori Esko Murto saarnaa. Olisipa hauska, jos näkisimme siellä tuttuja!