11.08.2026 - Häitä ja marjastusta

Tiistaihin on tultu,

ja viikossa on tapahtunut jälleen sen verran, että on vaikeahko aloittaa kirjoittaminen. Mutta yritän päästä jostain syrjästä kiinni. Pyykkikone laulelee kylpyhuoneessa ja pesee valkoisia paitoja, esiliinaa ja sukkia, joita käytin kansallispuvun kanssa. Minulla on harvoin valkopyykkiä, kun lakanatkin ovat nykyisin värillisiä, mutta tällä kertaa on.

Loppukesä näkyy

jatkuvan yhtä kiireellisenä kuin koko kesä. Mutta ei se haittaa sikäli, että jokainen päivä on ollut siunattu ja iltaan on jokaisen kanssa päästy. Pääsääntöisesti on ollut pelkkää kiitoksen aihetta, mutta isoja rukousaiheita pyörii öiseen aikaan mielessä lähipiirin ja ystävien ympärillä ja omankin tilanteen takia. Kuitenkin Jumala on hellin käsin hoitanut jokaisena päivänä. Hän on käyttänyt apuna aviomiestäni hyvin paljon, sillä parempaa ja sopivampaa puolisoa en osaa itselleni toivoa. En ollut osannut kuvitellakaan, että jonkun ihmisen kanssa elämä voisi olla tällaista, mitä se on Sepon kanssa. 

Kertaakaan en kuule 

hänen sanovan, että pitääkö sitä joka päivä uimaan ja ei kyllä huvita tulla mukaan. Ei, vaan aina hän on lähdössä ja tänäänkin kysyi, mennäänkö samalla uimaan, kun käydään asioilla. Ja kun minä polskuttelin tänään vaihteeksi Hietasaaren rannassa, niin hän käveleskeli aivan tyytyväisenä rannalla ilman kiireen häivää. - Minulle on annettu tämäkin mies mittatilaustyönä, siihen tulokseen olen tullut!

Torstaina lähdimme

ajelemaan Nivalaan. Olimme äitini asunnolla yötä. Mökillä kävimme päiväsaikaan. Siellä on totisesti täysi hiljaisuus ja rauha. Maltoinhan minä loikoilla, mutta ensin pinkaisin mustikoita hakemaan ja sitten vattupuskaan. Tänä vuonna on erityisen hyvä marjavuosi. Sillä aikaa Seppo näytti siivoilevan mökkiä ja hakkasi puita ja kantoi tupaan; piti tulta ja laittoi meille kahvia. Minä menin juomaan sen jälkeen, kun olin poiminut sen verran kuin jaksoin ja hyväksi näin. Ja ennen sitä kävin lammessa uimassa.

Lammessa

kasvaa lumpeita ja ne yrittävät vallata koko lammen. Niinpä uidessani kiersin niiden varsia käsieni ympärilleni ja kiikutin rannalle. Uinnin jälkeen mieli elpyi. Sääski ei metsässä näkynyt yhtäkään, ei liioin paarmoja, mutta jahka olin puolisen tuntia poiminut marjoja ja alkoi tulla hiki, niin pörisevien kärpästen armeija piiritti minut. Eiväthän ne mitään tehneet muuta kuin ärsyttivät. Olin kietonut pyyhkeen pääni ympärille, kun ei tullut huivia mukaan. Marjastus on minulla kyllä verissä, siitä nautin! Ja etenkin, kun marjoja löytyy, niin ettei niitä tarvitse suurennuslasin kanssa etsiä. 

Kuitenkin tärkein tapahtuma

koko reissulla oli veljentyttären häät. Ennen vihkihetkeä kävin kampaajalla, joka teki minulle hääkampauksenkin jo vuonna 1981, kun menin naimisiin Arin kanssa. Kampaaja on itseäni paljon vanhempi, mutta tekee töitä edelleen eläkepäivinään. Silloin tällöin vuosien aikana olen poikennut hänen kammattavanaan. 

Kampaajalta menin äitini luo

viereiseen hoivakotiin ja Seppo jäi ovivahdiksi, sillä tytär oli tulossa mummua katsomaan ja samalla vaihtoi myös ylleen kansallispuvun. Olin ilahtunut, että hän oli ehtinyt tuunata puvun itselleen sopivaksi, sillä sitä on viimeksi käyttänyt serkkuni nuorena tyttönä ja sitä oli muokattu pienemmäksi ja lyhyemmäksi. Puku on Sortavalan puku, jonka äitini on hankkinut noin 70 vuotta sitten. Minä olen käyttänyt sitä nuorena. Sinä vuonna, kun tytär syntyi 38 vuotta sitten, tätini Aila kutoi ja ompeli minulle Padasjoen puvun. Sain itse valita pukuni ja hän teki sen, minkä halusin. Nyt oli sääkin sopivan viileä kansallispuvun käyttämiseen.

Häät olivat onnelliset

ja itkuisetkin kaiken ilon keskellä. Siis kunnon häät! Morsiusparillakin oli kansallispuku ja suurella osalla eteläpohjalaisia vieraita. Sulhanen on kotoisin sieltä. Juhlissa sai käyttää vapaan sanan, ja meidän suku käyttää: ensin puhuin minä, sitten tytär ja morsiamen jokainen veli, heitä on kaksi. Luultavasti pojistanikin muutama olisi puhunut, jos olisivat olleet paikalla, luulen. Niin, ja tietysti morsiamen isä käytti ensimmäisen puheenvuoron.

Minä kerroin puheessani

parista tädistäni, jotka olivat samaa sorttia kuin minä ja morsian. Kumpikin osasi teurastaa. Toinen tädeistä teurasti lampaan omiin häihinsä, kun se, jonka piti tulla hommiin, oli joutunut putkaan Kokkolassa juopoteltuaan. Eihän siinä muu auttanut, että sai häävieraille ruokaa. 

Kerroin myös, että tärkeintä on opetella rukoilemaan yhdessä, ja on oltava sovussa puolison kanssa, muuten ei voi rukoilla. Ja Raamattua kannattaa lukea yhdessä. Se on parasta hoitoa ja lääkettä, että aviopari kasvaa yhteen ja kohti Jumalan tuntemista. 

Kävin uimassa

Kalajoessa eräänä aamupäivänä. Oli oikein tuulinen aamu, mutta tuuli osui penkereeseen niin että joessa vesi oli tyyni. Sikorannassa on oikein passeli laituri ja uimakoppi, se on rakennettu joitakin vuosia sitten ja pyrin käymään siellä joka kesä, vaikka mökillä uinkin pääsääntöisesti. Pyhäiltana palasimme kotiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä.

Eilen meillä oli

Pedro hoidossa ja päivä oli oikein mukava. Miesväki kävi kaupassa sillä aikaa, kun minä huilasin. Vai mahdoinko puhdistaa mustikoita, niin se taisi olla. Ja laitoin ruokaa. Olisin halunnut nähdä, miten pullonpalautus sujui Sepon ja Pedron kauppareissulla. Pedro oli halunnut nähdä joka pullon, kun se kulkee linjaa pitkin. Sepon oli ollut vaikeaa saada tölkki tai pullo hihnalle, kun Pedron pää oli edessä. Ilmeisesti homma kuitenkin jotenkin hoitui, sillä pullot oli palautettu joka tapauksessa. Naurattaa, kun kuvittelen tilanteen.

Aamut ovat ihania,

tänä aamunakin. Vaikka valvoin yöllä, sain vielä uudestaan unen. Kun nousin, tein mustikkapiirakkaa. Ja Sepon kanssa söimme aamupalaa ja siirryimme olohuoneeseen juomaan kahvia ja juttelemaan. Ennen puoltapäivää saimme luetuksi päivän raamatunkohdat ja rukousaiheet. Ja Seppo kertoi unensa. Häneltä ei kyllä mielikuvitusta puutu ja unet ovat hyvin mielenkiintoisia. Itse en muista näkemiäni unia kovin usein eivätkä ne ole niin jännittäviä kuin Sepon.

Tälle viikolle on 

joka päivälle tiedossa puuhaa. Käydään ryytimaalla Serkkulassa. Samalla uimassa Kyröjoessa varmaankin. Mennään hoitelemaan lapsukaisia yhtenä aamuna, kun päiväkoti on kiinni ja vanhemmat töissä. Ja tutulle mummolle vähän avuksi yhtenä päivänä. Äijäkirpparillekin ollaan menossa tällä viikolla, jos ehditään. Sepolla alkaa olla taas monta laatikkoa odottamassa viemistä. Ja ystäviä tekisi mieli tavata, jos kaikille sopii. 

Raamatunkohdaksi tällä hetkellä sopii taas erityisen hyvin:

Kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot. 

Toivotan siunattua viikkoa, rakas lukijani, sinulle! Kuuntele Saarnastosta tai lhpk.fi kautta saarnoja. Erityisen hyvän kuuntelin  Miksi on kärsimystä, Esko Murto. Ja muutaman muunkin olen ehtinyt kuunnella. Ensi sunnuntaina pääsemme, jos Herra suo, messuun kahden pyhän jälkeen. Minulla on soittovuorokin silloin, joten hyvä olisi päästä. Ja rakas lukijani: rukous jatkuu, klo 21 muistan sinua, kuka oletkin!