24.08.2026 - Maanantaiaamuna

Terveisiä Ikaalisista

syntymäpäiviltä sekä appivanhempien tapaamisesta! Selvisimme ihmeekseni Tampereelle messuun eilisaamuna. Seppo seurasi navigaattoria ja hänellä oli tuntuma kaupunkiin muutenkin, sillä on hän sielläkin opiskellut taannoin, ja minä ajoin.

Olimme messussa Lähetyshiippakunnan Pyhän Johanneksen luterilaisessa seurakunnassa Ilomäentie 5:ssä. Tapasin siellä erään fb-tuttavani sekä kakkospastorin pojan perheineen sekä teimme tuttavuutta Petterin ja hänen perheensä kanssa kahvipöydässä. Lisäksi vaihdoimme yhteystietoja sikäläisen naistenpiirin vetäjän kanssa. Pastori-Eskolle kerroin, että olen tavannut hänet messua toimittamassa viimeksi, kun hän oli moottoripyörällä hurjaileva nuorukainen - nyttemmin hän on perheellinen mies ja moottoripyörä on myyty, hän kertoi.

Messussa pastori lauloi ehtoollisen asetuksen sanat, mikä oli uusi, ilahduttava kokemus meille molemmille, siis minulle ja Sepolle. Se oli kaunista ja puhuttelevaa.

Olin valvonut

yöllä tapani mukaan muutamia tunteja, joten nukutti välillä kovasti messussa, mutta onneksi pää ei ollut kipeä. Silloin kun tuollainen onni potkii, ettei päätä särje, niin olkavarsi saa vuoronsa.

Vietimme yömme pikkuhotelli Ikahanissa kuten olemme tehneet pitkän aikaa silloin, kun poikkeamme Ikaalisiin. Kuubalainen omistaja on ystävällinen ja iloinen rouva. Harmitti, kun unohdin ottaa kännykän mukaan kävellessämme lauantai-iltana uimaan Toivolan niemeen. Siellä oli ihania näkymiä. Uimarannalla ei ollut ruuhkaa, oli ihana uida. Yksi vesilintu ui kanssani ja juuri, kun arvelin, että kohta näen sen tarkasti, se sukelsi ja seuraavaksi näin vain pyrstön, kun se viiletti toiseen suuntaan.

Kerroin viimeksi,

että Seppo korjaili Raamattuani. Se onnistui hyvin. Hän oli ommellut sitä liimauksen lisäksi ja se on kestänyt. Ostin sen ensimmäisenä kesänämme 7 vuotta sitten Tapiolan torilta, maksoi kai euron, on jonkun (eronneen?) parin vihkiraamattu. Olimme menossa silloin lapsenlapsen ristiäisiin, 3.8. Raamattu on päivittäisessä käytössäni.

Teimme retken

viime viikolla Raippaluotoon. Köklotiin asti emme ehtineet. Sieniä en löytänyt ensimmäistäkään, mutta mustikkasato yllätti. Minulla oli vain litran kippo ja kone, mutta keräsin ne täyteen. Vadelmat olivat vähissä. 

Päivä oli  tuolloin pilvinen ja aika tuulinen. Sepolla oli 17 kiloa painava radionsa mukana. Se on vastaanotin, venäläinen kapistus. Hän oli innoissaan, sillä kuuluvuus oli toista luokkaa kuin täällä kotona kerrostalojen keskellä. Hän siis teki sitä, mistä hän pitää ja niin tein minäkin. Poimin marjoja ja kävin uimassa Grönvikin uimarannassa, jossa olimme sillä hetkellä. Kahvittelun jälkeen ajelimme Raippaluodon 1045 m pitkän sillan ylitse ja takaisin. Silta on pisin maantiesilta Suomessa. Helsingin suunnalla on vähän pitempikin silta rakennettu tämän jälkeen, mutta siinä ei ole maantieliikennettä.

Poikkesimme kalakaupassa,

ja ostimme palasen savustettua lohta. Istuimme sitten autossa Fjärdskärin alueella syömässä, sillä ilma oli koleahko ja hyvin tuulinen. Kävelimme rannalla ja minä ahmin vadelmia, joita oli tuolla vielä melkoisesti. Päivä oli oikein onnellinen, sääkään ei kyennyt sitä pilaamaan.

Sen jälkeen olikin

aurinkoisia päiviä useampia, ja olemme kävelleet tai pyöräilleet Mansikkasaareen tai esimerkiksi eilen, kun ajoimme Tampereelta kotiin, menimme suoraan Vikingan rantaan ja minä kävin uimassa. Matkaväsymys väistyi. Meri oli aika levoton, mutta sepä ei minua haittaa.

Olen tehnyt taas kerran

nettiostoksia. Niiden tulo kesti viikkokausia, tulivat kai jostain takahikiältä. Mekko, joka on tosi upea iltapuku kuvassa, tuli pari päivää sitten ja avasin sen eilisiltana.

Koska olin muutenkin väsynyt, meinasin kuolla nauruun sen avatessani. Se näyttää kyllä päällisin puolin aika samalta kuin kuvan mekko, mutta muistuttaa enemmän yöpaitaa. Naurattaa edelleen, kun ajattelenkin asiaa. Jospa vihdoin oppisin olemaan tilailematta netistä mitä sattuu, sillä harvoin sieltä tulee mitään kunnollista, ainakin, mitä vaatteisiin tulee.

Tänään

on tarkoitus pitää lepopäivää, mitä se sitten tarkoittaakaan meillä. Mutta matkaväsymys on aina melkoinen. Johtuneeko se siitä, että sielu tulee hitaammin perässä, en tiedä. Viime yönä olen kuitenkin nukkunut kohtalaisen hyvin, vaikka heräsinkin kahdelta migreeniin ja hain kylmäpannan jääkaapista päähäni ja nukahdin uudestaan, kumma kyllä.

Ehkä nukahtamista

auttoivat nallekarkit, joita myös tilasin netistä. Ne sisältävät kuulemma (epäilyttää) paljon magnesiumia ja muuta, ja tuotteella oli kai miljoona onnellista käyttäjää, jotka vakuuttivat minut ja niinpä tilasin innoissani. -Olen todella väsynyt, sillä jälleen naurattaa vallan kamalasti, kun ajattelen nallekarkkien napsimista. Eräänä aamuna Seppo kertoi, että sukan pohjassa on jokin tahmea mansikkaklöntti. Arvelin, että se on luultavasti tipahtanut minun nallekarkkipussistani, sillä nekin ovat punaisia. Sepolta eivät nallekarkit tippuisi, mutta minä en olekaan Seppo.

Lupaan kertoa seuraavasta nettitilauksestani. Tämä lupaus, toivottavasti, auttaa minua karttamaan typeriä tilauksia.

Eilen minua puhutteli

messussa uskovien yhteys. Oli tuttua, ihanaa virrenveisuuta. Saarna oli hyvä. Pastori kertoi poikamaiseen tapaansa innoissaan uudesta seurakunnasta, joka perustettiin viikko sitten Kangasalaan ja jonka nimeä hän oli ollut mukana ehdottamassa. Kutsu ehtoolliselle oli rohkaiseva ja minua itketti tämä yhteys uskovien kanssa. Samalla myös oma pienuus ja heikkous. Hepr 10. luvussa sanotaan:

Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

Tällä viikolla

ohjelmassamme on kaikenlaista kivaa ja tavallista. Uimareissu joka päivä, jos onnistuu. Ryytimaalla käynti oheispoikkeamisineen. Entisen naapurin luona poikkeaminen mahdollisesti. Kakun teko ensi sunnuntain juhlamessuun, jolloin uusi pastorimme asetetaan meitä paimentamaan. Ehkä jonkun lapsenlapsen kaitsentaa, jos on tarvetta. Hierojalla käynti - tulee tarpeeseen. Köklotissa tai ainakin Raippaluodossa käynti, jos ehdimme, mikä ei ole todennäköistä. Niin, ja tietysti kaikki menee Jumalan johdatuksen mukaan ja suunnitelma voikin olla aivan toinen. Sen vain aika näyttää. 

Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: »Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot.» Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu.Näin teidän tulisi sanoa: »Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.» -Jaakobin kirje, 4. luvusta

Sinulle, rakas lukijani, toivotan samaa, mitä pastori toivottaa aina sunnuntaisin messussa viimeiseksi:

Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten!