27.07.2026 - Iltapäivän väsymystä

Maanantaisin

Seppo yleensä imuroi, niin tänäänkin. Minä olin sillä aikaa hierojalla. Hyvä työnjako minun mielestäni. No, tietysti minä teen oman osani, niin toivon ainakin. Laitan ruokaa ja kehittelen meille projekteja, joita Seppokin pääsee toteuttamaan. Luulen, että monessa perheessä projektien suhteen tilanne on tällainen.

Yön nukuin kuin tukki,

9 tuntia. Pomppasin oitis silmieni auettua pystyyn, kun muistin, että autokorjaamaan pitää soittaa. Keskiviikkona vien rallattavan Yariksen huoltoon. Kun auton vauhti kiihtyy, rallatus alkaa. Katsotaan, mikä löytyy selitykseksi. Meteli on kuin helikopterissa, kun ajamme 120 lasissa.

En saanut Seposta

aamulenkkiseuraa, joten lähdin yksin ja hyvin se kävi niinkin. Aamu oli lämpimämpi kuin odotin. Välillä on raittiita pohjoistuulia, toisinaan taas tuuli on leuto tai lämmin, jos sitä on. Meri loiskusi sen verran, että uiminen oli vähän haastavaa, ellei sitten pidä siitä, että silmät ja korvat tulevat vettä täyteen. Monta uimaria oli polskimassa. Eräs pariskunta, olivat jotain kolmi-nelikymppisiä, istui rannalla ja söi eväitä uinnin päälle. Se oli minusta kiva näky.

Usko tai älä,

mutta näin Inge Löökin mummot rannalla! Olet varmaan nähnyt korteissa hassuttelevat, hampaattomat mummelit milloin mitäkin hullutusta tekemässä. Nyt he tulivat uimarannalle kylpytakit päällä, aurinkolasit kiharaisten hiusten alla silmillä. Näkyivät asuvan Salmikadun kerrostaloissa, sieltä he tulivat! Kun olin palaamassa, he seisoivat sillalla kaiteeseen nojaten ja merta katsellen, olivat  uimassa yhtä aikaa kuin minä. Olisin ottanut heistä kuvan, mutta en kehdannut ehdottaa. Kehuivat hattuani. -Minun pitäisi löytää uusi musta hattu ensi kesää varten; tämä nykyinen alkaa olla aika haalistunut, mutta ah, niin ihana; pidän sitä lähes aina, kun astun ovesta ulos.

Viikonlopulla

 toinenkin veljeni vaimoineen vieraili meillä, se oli mukavaa. Ja lauantaiaamuna vasta huomasin, että meille on tulossa pikkuinen yövieras, joka tulikin illan suussa. Teimme hänelle petin makuuhuoneen puusohvaan.

Saimme hänet mukaamme kirkkoon pyhäaamuna ja tällä kertaa Seppo huomasi heti, kun pyhäkoulu oli alkamassa ja meni Pedron kanssa sinne. Tällä kertaa siellä oli useita lapsia, sillä messuun osallistui useita lapsiperheitä, jotka olivat vierailulla Vaasan seudulla - yksi oli Lähetyshiippakunnan pastori Rovaniemeltä perheineen.

Minulla oli soittovuoro ja selvisin siitä kohtuullisesti. Huomaan kyllä oppineeni soittamista tämän 12 vuoden aikana, minkä olen soittanut messuissa. Välillä kompastelen soitossani, mutta enää en hermostu siitä, ainakaan paljon. En ole esiintyjä, kun soitan, vaan olen palvelemassa seurakuntaa. Olen kiitollinen soittamisen lahjasta. On niin paljon kiitoksen aihetta!

Oton saarna

oli tälläkin kertaa todella osuva. Päivän teksti puhui laveasta ja kaidasta tiestä. Lavea tie on niin lavea, että sille mahtuu koko maailma, meri ja kaikki. 

2.Pietarin kirje: 3:7 Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.

Lavea tie johtaa portille, jonka kautta päädytään kadotukseen, eroon Jumalasta.

Moni rakentaa kaitaa tietään itse hyvillä teoillaan ja siistillä elämällään. Kuitenkin tuollainen tekojen tie on oma kapea kaistansa lavealla tiellä. Kun sitten tulee tuomion aika, edessä onkin kadotuksen portti. Näen mielessäni tuon surullisen ja surkean näyn, näetkö sinä? Lavean tien keskellä on kapea kaista, jolla ihminen yrittää noudattaa käskyjä ja elää kunniallisesti ja hyvin. Hänen elämänsä voi olla hyvinkin siistin näköistä. Mutta se on omatekoinen tie, joka on kuitenkin lavean tien sisällä eikä johda pelastukseen. Miksi ei?

Kaita tie on niin kaita,

että sen löytäminen on ihmiselle mahdotonta. Mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Jumala on se, joka etsii ihmistä ja löytää hänet ja johdattaa Sanansa ääreen ja Jeesuksen luo. Hän on kutsunut minut ja sinut jo kasteessa, sen tähden voit olla varma, että olet kutsuttu iankaikkiseen elämään ja kaidalle tielle. Hän on jo tehnyt kaiken puolestamme, me saamme ottaa vastaan. Hyviä tekoja saamme tehdä siitä ilosta, että olemme pelastuneet. 

Miten sillä tiellä voi pysyä? Pysymällä sakramenttien ja Kristuksen kirkon yhteydessä. Nauttimalla ehtoollista, kuulemalla Sanaa, kuulemalla joka pyhä sanat:

 Sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu. 

Suosittelen taas itse kuuntelemaan tuon saarnan lhpk.fi/Saarnasto tai lhpk.fi/saarnat ja sieltä Otto Granlund. Minä kerron vain oman kokemukseni ja kuulemani perusteella, mutta sinä voit löytää siitä jotain, mikä puhuttelee sinua. 

Soitin välillä

eräälle rukousystävälle. On ihanaa, että on sellaisia. Että on yhteys, joka on jotain enemmän kuin vain tuttavuus. Yhteys, jossa Jumala on mukana ja läsnä Pyhän Henkensä kautta.

Tänään kävimme

iltapäivällä kirjaston kautta kahvilassa, jossa tapasimme ystäväpariskunnan. Ja sitten poikkesimme kirpparille, veimme pari pussia tavaraa. Toivoin löytäväni jotain tuunattavaa, mutta löysinkin mukavat arkihousut sekä kivat kirkkohousut, joita voin pitää tunikan tai muun kanssa. Ja vielä mustapohjaisen, kirkkaanpunakukkaisen hameen. Kirkkohameeksi sekin.

Kokeiltuani arkihousuja kotona jätin ne heti jalkaan, sillä ne tuntuvat niin omilta. Kumma, miten jokin vaate on vaan sellainen, että siinä tuntee olevansa hyvän näköinen, kokoinen ja tuntuinen. Ja joku toinen vaate ei saa aikaan samaa tuntumaa. 

Tallensin kännykkään

hälytyksen joka maanantaille klo 20, jolloin Patmos-radiosta pitäisi kuulua Mailis Janatuisen kirjaa Jeremiasta. Olen sen lukenut itsekseni ja Seponkin kanssa, mutta haluan kuunnella sitä vielä. Joten tunnin päästä radio auki!

Päätin myös, etten lähdekään tänään lenkille ja vattupuskaan enää, sillä en vaan jaksa. Aikomuksia minulla kyllä on vaikka millä mitalla! -Hyvä, jos saisin tämän jutun valmiiksi kuvineen. Sinäkin voit huokaista, jos Ajankohtaista ei näy, että saisin sen kirjoitetuksi. Mitä pitempi on kirjoitusväli, sitä tukkoisempaa on päästä kirjoittamisen alkuun. Ja kuitenkin minulla olisi mieli kirjoittaa, jos vaan aikaa on.

On aika

lopettaa, ja toivottaa Jumalan siunausta heinäkuun viimeiselle viikolle sinulle, rakas lukijani! Herra kanssasi. Rukous  jatkuu täällä ja toivon mukaan sielläkin, sinun luonasi, joka tätä luet. 

Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.-Jes 46. luvusta