30.07.2026 - Aamusta päivä alkaa

Viime yö

oli eräänlainen ennätys. Nukuin 7 tuntia oikein hyvin ilman melatoniinia, jonka lopetin muutama viikko sitten ja ilman mirtazapinia, jota olen käyttänyt yli vuoden. Jos sitä ottaa paljon, se vaikuttaa mielialaa kohentavasti, mutta kun sitä ottaa mahdollisimman pienen sirusen (1/6 tablettia), se auttaa nukkumaan hyvin, kuten on auttanutkin. Paitsi jos olen ylikierroksilla.

Nyt on kolmas viikko

ilman panadolia. En ole käsittänyt, että sitä ei saa ottaa kuin 10 päivänä kuukaudessa. Olen ottanut 1-2 päivässä riippuen migreenistä. Nyt kun olen ollut ilman panadolia kokonaan, migreeni on selvästi vähentynyt! Kyse oli siis lääkepäänsärystä. Oi, miten kiitollinen olen, kun tämän olen ymmärtänyt. Kukaan lääkäri ei ole koskaan sanonut asiasta tai enkö ole vain kuullut, en tiedä. Mutta nyt tiedän ja kiitän siitä Jumalaa. Eilenkin oli tosin väsynyt ja vähän migreeninen olo, mutta hyvin lievästi.

Eihän migreenitaipumus

 ole mihinkään hävinnyt, joten minulla on estolääkitys. Ja jos hosun liikaan päivällä, stressaan enkä lepää, silloin en nuku, vaikka söisin mitä lääkkeitä. Ja silloin tulee kyllä migreenikin. Mielenkiinnolla odotan, millainen terveyteni on jatkossa.

Huomenna Köyliöön!

Varasimme ystävien kanssa mökin Loimaan läheltä ja tarkoituksemme on ajella huomenna sinne päin ja mennä Lähetyshiippakunnan kesäjuhlaan lauantaiksi. Jos Herra suo, niin on sanottava, koska kaikki on hänen varassaan. Mutta hyvin kiitollinen olen, jos pääsen sinne. Olen sopinut jo treffit erään rouvan kanssa ja odotan tapaavani useita tuttuja, joita en muualla voi kohdata. Paikalle saapuu ihmisiä ympäri Suomea. Jos sinä olet siellä silloin, niin käyhän moikkaamassa. Tunnet minut iänikuisesta mustasta kukkahatustani!

Kuuntelin eilen tai toissapäivänäkö se oli

Patmos-radiosta ohjelman, jossa haastateltiin Tuomo Simojokea, joka on perheensä kanssa lähetystyössä Keniassa, ollut jo useamman vuoden. Tuomo kertoi, että se, mitä Afrikassa tarvitaan näinä päivinä, ei ole niinkään evankelioiminen, sillä sitä afrikkalaiset kristityt siellä tekevät innokkaasti. Ja he myös pääsevät paikkoihin, joihin ei ulkomaalainen voi mennä. 

Sen sijaan työn painopiste on kouluttamisessa. Luterilaisia pastoreita kutsutaan esim. Tansaniasta, Kongosta ja muistakin maista muutamaksi viikoksi Nairobiin saamaan opetusta Raamatusta. Suomesta kutsutaan pastori kouluttamaan ja Tuomo itse tai sikäläiset pastorit kouluttavat. Osa pastoreista ei osaa edes Isä meidän -rukousta eli kaikesta siellä on puutetta. 

Kirjojen painatus 

on suuri osa Simojokien työtä. Hengellisiä kirjoja, virsikirjoja (ja virsien opetusta ja kääntämistä), Katekismus ym. perusteoksia käännetään paikallisille kielille ja lähetetään seurakuntiin. Joihinkin maihin ei kristityillä ulkomaalaisilla ole mitään asiaa, mutta pastorit noista maista tarvitsevat kipeästi rohkaisua ja opetusta ja saavat sitä koulutuskeskuksessa. Ja opin saaminen on molemminpuolista.

Tuomo kertoi

käyneensä maassa, jossa oli niin köyhää, että ruokaa ei ollut ja kaikkea puuttui. En muista, oliko Tuomolla ollut omat eväät vai miten hän selvisi siellä, mutta ihmisten tarpeet ovat hyvin konkreettisia eikä niihin kaikkiin voi millään vastata. Hän oli sen sijaan vienyt Jumalan sanan opetusta ja kertoi, mitähän ihmiset mahtoivat ajatella, kun hän ei voinut mitenkään muuten auttaa. Jälkeen päin tuon alueen pastori oli lähettänyt isot kiitokset Jumalan sanan tuomisesta heidän alueelleen, ja että se on tärkeintä, että ihmiset jaksavat suuren köyhyyden keskellä elää päivästä toiseen Jumalaan turvautuen. Yleensä avustusjärjestöt vievät konkreettista apua, mutta ilman Jumalan sanaa on vaikea jaksaa. -Oli hyvä ohjelma!

Tällä viikolla

tytär perheineen kävi eräänä sadepäivänä, se oli mukavaa. Joka päivä olen käynyt uimassa, milloin aamulla, milloin päivällä tai illalla. Olen saanut onneksi kiinni pitkästä aikaa taas kävelemisen ilon. Liike on lääke, sekä mielelle että ruumiille. 

Eilen liikuimme vähän enemmänkin, kun veimme auton korjattavaksi luottokorjaamoon yli 6 km päähän ja kävelimme sieltä takaisin. Vika löytyi, takapyörän laakeri oli rikki kuten Seppo arvelikin. Se korjattiin ja iltapäivällä pyysin kyydin keskipojalta ja kävin hakemassa auton. 

Tänään käymme 

ryytimaalla, luultavasti. Samalla haen lisää vanua ja naamakangasta Te-Va -käsityöliikkeestä. Olen ommellut innokkaasti nukkeja edelleen. Kenties käyn uimassa Kyröjoessa, vaikka olinkin jo aamulla puoli kuudelta lenkillä ja uin Mansikkasaaressa. -Oli kaunis ja aurinkoinen aamu, +13 astetta. Mutta sitä ennen luemme Sepon kanssa Raamattua, rukoilemme ja paistan keitettyjä perunoita lounaaksi kuten eilenkin. Sitten ruokalepoa, kahvia ja kenties Seppo lukee meille Naisten etsivätoimisto n:o 1 -kirjaa, seuraava on taas jo varattuna odottamassa kirjastossa.

Eilen nukahdin helposti, kun Seppo luki kyseistä kirjaa ennen nukkumaanmenoa; minä nukahtelin jo hänen lukiessaan.

Siunattua loppuviikkoa ja loppukuuta, rakas lukijani - tapaamme elokuun puolella, jos Herra suo. 

Sinuun minä turvaan –osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!

Sinun puoleesi minä käännyn –opeta minulle tie, jota kulkea! -Psalmista 143