15.07.2026 - Niin kaunis tämä kesä!

Keskiviikkoaamupäivä,

ja jo paljon touhua takana. Tämä koko kesä on ollut täynnä pieniä ja suurempia kohtaamisia ja tekemistä. Pitkästymään emme totisesti ennätä! Lepohetkiä pyrimme kuitenkin järjestämään, sillä muuten tässä iässä ei jaksa. Meillä on kummallakin yhteensä läjä lääkärin määräämiä lääkkeitä kolesteroliin, kilpirauhasen vajaatoimintaan, silmänpainetautiin, sydäntautiin ja ehkä muuhunkin, en nyt muista, mihin vielä kenties.

Viime sunnuntaina

meillä oli nuorin lapsenlapsista viikonloppuyökyläilemässä. Niinpä ajelimme myös messuun pyhäaamuna varhain, ja Levitius olikin vallan innokas apulainen, sillä hän on omien sanojensakin mukaan työmies. Hän kantoi kaikki virsikirjat - 2 x 30 varmaan - pöydälle ja mahtoiko tehdä muutakin, en tiedä. Mutta Seppo-suntion apulainen hän oli. 

Itselläni oli soittovuoro,

ja kävi kuten aiemminkin, kun alkoi pyhäkoulu: Seppo ei huomannut naamanvääntely-yrityksistäni huolimatta, että pitäisi lähteä pyhäkouluun Levitiuksen kanssa. Onneksi jälleen Sepon takana istui sukulaismies, joka naputti Seppoa olkapäähän ja muistutti pyhäkoulusta. Messussa oli paljon väkeä tänäkin pyhänä ja Richard Eklund piti erinomaisen saarnan.

Pastori puhui

päivän aiheesta ottaen vertauksen, joka sopii nykypäivään ja meille ehkä jokaiselle oikein hyvin. Siinä poika meni opettajan luo, ja kysyi, mitä hän voisi tehdä keväällä koittavien vaikeiden kokeiden eteen, että selviäisi niistä. Kaikkea hän oli tehnyt, kuten piti, lukenut läksyt, tehnyt tehtävät, kuunnellut opetusta. Yksi sinulta puuttuu, sanoi opettaja. Luovu kännykästä ja käytä se aika mietiskelyyn ja lukemiseen. Poika lähti pois murheellisena, sillä hän käytti paljon aikaa kännykällä pelaamiseen.

Loppukoe,

joka meille jokaiselle tulee ennen kuin maailmasta eriämme, on meille jokaiselle liian vaikea. Emme kerta kaikkiaan selviä siitä, Jumalalle kelpaa vain täydellinen elämä. Silloin Jeesus tulee ja sanoo, nouse ylös, minä kirjoitan tämän paperin sinun puolestasi. Jumalalle on kaikki mahdollista.

Vasta kun näemme, että emme voi pelastua omin voimin, näemme, että pelastus on Jumalan lahja. Jeesus lähetettiin elämään maailmaan täydellinen elämä ja kuolemaan sovituskuolema meidän puolestamme. Meidän tulee olla vanhurskaita Jumalan edessä, mutta sille emme voi tehdä mitään itse. Kristus on hankkinut sen meille. Meistä ei löydy sitä, mikä kestää Jumalan edessä. Näin pastori opetti. Kristuksessa meillä on täydellinen sovitus ja anteeksiantamus. 

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, he saavat lohdutuksen.

Ne jotka jäävät Jeesuksen luo, saavat armon. Älä lähde pois Jeesuksen luota, kun huomaat, että olet epäonnistunut. Jeesus on kalliomme ja pelastajamme. Rikas mies lähti pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. 

Kun Jeesus sanoi

rikkaalle nuorukaiselle, että tämän piti luopua omaisuudestaan periäkseen Jumalan valtakunnan, johtui siitä, että omaisuus oli epäjumala tuolle miehelle. Tuota tapausta ei pidä soveltaa niin, että jokaisen pitää luopua omaisuudestaan, että voisi seurata Jeesusta - näin opetti saarnassaan Esko Murto, jota kuuntelin eilen. (Samoin oli tilanne ensimmäisenä helluntaina - kyse oli ainutkertaisesta tapahtumasta.) -Jeesus kehotti nuorukaista sen jälkeen tulemaan ja seuraamaan häntä. Emme tiedä, tapahtuiko niin myöhemmin. Joka tapauksessa omaisuudesta luopuminen ei olisi pelastanut nuorukaista, sillä sen jälkeen, kun luovumme entisestä elämästämme, meidän tulee seurata Jeesusta.

Olen tähän asti

napsinut panadolia päänsärkyyn estolääkkeen lisäksi, mutta pitänyt huolen, etten ota sitä luvattua päiväannosta enempää. Kuitenkin olen joutunut ottamaan sitä lähes joka päivä. Eilen kuitenkin aloin tuumia, että minulla taitaa olla lääkepäänsärky ja luin netistä:

Lääkepäänsärky on päivittäistä tai lähes päivittäistä päänsärkyä, johon on liittynyt runsasta särkylääkkeiden tai triptaanien käyttöä ainakin kolmen kuukauden ajan migreenin tai muun päänsäryn hoitoon. Alkuperäisen päänsäryn lisäksi on siis kehittynyt toisentyyppinen päänsärky. Päänsäryn eri kohtauslääkkeet lisäävät lääkepäänsäryn riskiä eri tavoin, mutta hyvä muistisääntö on pitää kaikkien päänsärkyyn käytettyjen kohtauslääkkeiden käyttö alle 10 päivässä kuukaudessa. Sen sijaan säännöllinen ja päivittäinen päänsäryn estolääkityksen käyttö on tärkeää, jos päänsärkyjä on viikottain tai haittaavasti.

Niinpä lähdin eilisaamuna

 herättyäni ulos, kun en pystynyt nukkumaan ja kastelin kukkasia ja lähdin tunnin lenkille. Sen jälkeen kävelimme Sepon kanssa Vikingan rantaan ja kävin uimassa. Meri oli tyyni ja aamu ihana! Päänsärky lähti vähitellen.

Tänä aamuna tein saman homman. Tein lenkin ja kävin uimassa, tällä kertaa Mansikkasaaressa. Ilman päänsärkyä en olisi herännyt saati lähtenyt lenkille. Ei siis mitään ikävää, ettei siinä voisi olla jotain hyvää kylkiäisenä! Ja kesäaamuthan ovat niin ihania, että kannattaisi herätä joka tapauksessa.

Vuosia sitten 

kävin joka aamu kuuden jälkeen uimassa Hietasaaressa. Asuin silloin kaupungin kyljessä yksin ja aamuiset lenkit olivat silloinkin mitä parasta elämää. Nyt haluan lisätä lenkkeilyä ja olen huomannut, että kukkasten kanssa puuhailu ulkona jättää päänsäryn yleensä pois mielestä ja olemasta. On tämä elämä jatkuvaa opettelua, valmista ei tule oikein millään saralla!

Muutaman kerran kuussa

käyn jonain iltapäivänä entisen naapurin luona hiukan auttelemassa pyykkien kanssa. Samalla Seppo lähtee tallille tekemään töitä. Eilen hänen mukaansa lähti sieltä iso puulaatikko, jonka sisällä on eräs Sepon rakastama radio. Ja jälleen tallilla odottaa monta laatikkoa äijäkirpparille vientiä. Teemme sen reissun taas jossain vaiheessa Vöyrille.

Uiminen on minun juttuni,

ilokseni kuuntelin eilen äidin tarinointia lapsuudestaan. Uiminen oli silloinkin ollut hittijuttu. Läheiseen Ruosteojaan oli tehty pato, että vettä kerääntyi tarpeeksi ja siinä oli uitu. Sen jälkeen pato tietysti piti purkaa pois. Kolme vanhinta, äiti vanhimpana, saivat käydä uimassa, mutta neljättä ei saatu estetyksi: tämä oli nopea kintuistaan ja hyvä uimaan, joten mukana hän oli joka tapauksessa. Tietysti tilanne myöhemmin muuttui, kun perhe muutti Santaholmalle. Aartaminjärvi oli lähin uimapaikka ja perhe kasvoi vielä kuudella lapsella.

Tänään 

tapaan muutamaa ystävää, menemme kahville yhdessä. Se on tämän päivän sovittu juttu ja kiva, ettei muuta "pakollista" ole. Huomenna menemme Sepon kanssa ryytimaalle Serkkulaan katsomaan, ovatko madot syöneet kaalit  - pavuthan jo menetin niille mokomille - muutama kitulias taimi oli vielä hengissä. Vuodet eivät ole veljeksiä tässäkään asiassa. Teemme päivästä retkipäivän, ja paluumatkalla, toivon mukaan pääsen taas käymään Kyröjoessa uimassa. Se on tämän kesän uusi, innostava kokemus.

Sen takia

on tarpeen, ettei ole monta sovittua juttua päivässä, että ehdimme tehdä kaikki jokapäiväiset asiat. Luemme yhdessä Raamattua ja hartauskirjoja, ja minä luen päivittäin 3-4 sivua Psalmeja, niin että saan kerran kuussa luetuksi ne läpi. Olen tehnyt sitä nyt kaksi vuotta ja aion jatkaa. Luen ääneen niin korvani kuulevat myös, vaikka ajatukseni harhailisivat välillä.

Illalla luemme jälleen, ja sen lisäksi Seppo lukee minulla yleensä muitakin kirjoja. Nämä lukuhetket aamuin, illoin, ovat hyvin tärkeitä ja ne kasvattavat meitä Kristukseen ja kohti toisiamme samalla. Suosittelen sydämestäni, että jokainen voisi lukea joko puolison tai jonkun ystävän kanssa yhdessä Raamattua.

Minua ilahduttaa se,

että sovimme juuri erään iäkkään ystäväni kanssa, että tästä lähtien soitamme kerran viikossa tiettynä aikana, niin että saamme puhella ja rukoilla yhdessä. Koen, että tämä on hyvin tärkeä asia. Toisten kanssa yhdessä rukoileminen on minulle tärkeää. Sepon kanssa pidämme yhteiset rukoushetket klo 17 ja 21, joskus viiden rukous jää välistä, kun on jotain muuta sillä hetkellä. Muistan sinua, joka rukoilet samaan aikaan!

On aika lopettaa,

toivotan siunattua heinäkuun loppupuolta, rakas lukijani - aika kiitää kohti loppukesää. Ilo Herrassa olkoon väkevyytemme!