10.07.2026 - Kesävipinää!

On päästy perjantaihin,

ja viikonloppu häämöttää. Eihän se eläkeläisellä kovin paljon poikkea muista päivistä, paitsi sunnuntai, jolloin olemme aina kirkossa, jos esteitä ei ole, eikä niitä onneksi juuri ole. Vauhdikkaalta näyttää tämä viikonloppu joka tapauksessa.

Meillä oli yövieraita

etelästä; pojan perhe. 9-vuotias kirjoitti vieraskirjaan ensi kertaa ja päällimmäisenä oli Aku Ankkojen lukeminen.

Olihan siinä toki muutakin. Petien laittoa, ruuan valmistusta, oleilua vaan ja juttelua. Jyrki arvasi, että juomme rauhankahvit, kun he lähtevät. Itse asiassa emme juoneet, kun kahvikiintiö oli jo täysi, mutta makasimme kuin ellun kanat kanveesissa koko illan. Niin siinä käy tässä iässä, kun elämä poikkeaa jotenkin tavanomaisesta. 

Huomasin,

 että enää ei käy aivan yhtä näppärästi kaiken järjestäminen, mutta kyllä se vielä sujuu kuitenkin. Hiljaisuutta ja rauhaisaa kotioloa tarvitsemme kuitenkin välttämättä vierailujen jälkeen tai kun lapsia on hoidossa.

Tänä viikonloppuna meille onkin tulossa yksi tai useampi pikkunapero yökylään. Vauvoista ei enää meidän perheessä voi puhua, sillä nuorimmainenkin osaa ajaa jo pyörällä ilman apurenkaita. Sen jälkeen, kun oli ajanut postilaatikkoa päin, tämä oli sisuuntunut niin paljon, että enää ei vanhemman tarvinnut pitää kiinni, kun hän lähti polkemaan. Joskus suuttuminen antaa voimia ja taitoakin sitten löytyy.

Uimavedet 

ovat lämpimiä nyt ja olenkin käynyt joka aamu uimassa viime aikoina. Tänään olimme pyörällä, sillä monenlaista hommaa kertyi tähän päivään enkä muka ehtinyt kävellä. Kuumuuden takia pyöräily on muutenkin parempi vaihtoehto.

Pyöräilimme myöhemmin isoon markettiin hankkimaan ruokaa, sillä huomenna saanemme yhden veljistäni vaimoineen kylään pitkästä aikaa - 60-vuotispäivistämme on vuosia vierähtänyt!

Seppo pyöritteli päätään, 

kun lastasimme pyörät täyteen tavaraa ja sen jälkeen sanoin, että nyt ajetaan kukkapihan puolelle, sillä minun on ostettava se kukkaruukku. Niin myös tein.

Sain nimittäin edesmenneen naapurin kliivian hänen tyttäreltään ja kliivia oli kasvanut ulos purkistaan. Oli täysi työ saada kukka ulos purkistaan, ja olin työn tehtyäni yltä päältä kurassa. Jouduin kastelemaan kukan, että se irtosi. Purkki oli juuria täynnä - multaa oli kuitenkin niin paljon, että sitä riitti joka paikkaan. Pesin kesäkatoksen nurkalla purkit ja muuta sen jälkeen, kun työ oli tehty. 

Lukemisemme jatkuu,

monta Ramotswea on luettu ja nyt aloimme lukea vaihteeksi Sparksin kirjaa, jonka olen lukenut kauan sitten ja muistin, että se on hyvä. Aamuin illoin luemme Raamattua. Kun pojan perhe oli kylässä, luimme jokainen ääneen jonkin raamatunkohdan. Minä luin 2.Tim. 2. luvusta 10 ensimmäistä jaetta. Se koko luku puhuttelee minua ja sen kautta olen saanut kutsumukseni, mikä se onkaan, mutta niin vaan koen:

Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan.

Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies. Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin, sillä hän tahtoo olla mieliksi sille, joka on hänet palkannut.Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.Peltomiehen, joka vaivan näkee, tulee ennen muita päästä osalliseksi hedelmistä.

Tarkkaa, mitä sanon; Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen. Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan,jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa, kahleisiin asti, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu.

Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden. 

Nyt alkoi väsyttää,