06.07.2026 - Imuri hurisee

Maanantaisin

Seppo yleensä imuroi maanantaisin ja niin tänäänkin. Itselläni on ruuanlaitto meneillään, mutta yritän samalla kirjoittaa joka välissä. Paistan jauhelihaa ja pilkon sekaan viime viikolla keitetyt perunat sekä pakasteesta palmu/lehtikaalta. Harmi, kun ei ole sipulia, se olisi aina maukasta näissä paistoruuissa, mutta nyt sitä ei ole. Lisään ruohosipulia parvekkeelta loppuvaiheessa.

Tämä kesä

on ollut ihanaa aikaa. Jokainen päivä on ollut työntäyteinen lähes aina, vaikka olisimme muka pitäneet lepopäivän. Kuitenkin joka ilta on ollut kiitollinen ja hyvä mieli, ihan kai muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Silloin on ollut migreeni jo illalla tai se on ollut tulossa ja sen takia on ollut huono olo. Mutta kiitollisuus on ollut päällimmäisenä.

Kannan ihmisten murheita

ja suruja taakaksi asti. Tuleepahan rukoiltua sitten niiden asioiden ja ihmisten puolesta. Mutta välillä on otettava etäisyyttä, että itse pysyn koossa. Ja yritän opetella jättämään asiat Jeesukselle, joka voi ja jaksaa ne kantaa - minä en voi enkä jaksa eikä ole tarkoituskaan, että me ihmiset alamme raahata painolasteja mukanamme. On luovutettava ne leveämmille harteille. Sekä omat että toisten asiat.

Viime viikolla

oli tosi mukavia päiviä. Yhtenä päivänä me laitoimme hiiriverkosta - ensin kävimme ostamassa sitä, ehkä olen kertonutkin - kehikot syreeneille parkkipaikan lähellä. Seppohan ne tietysti laittoi. Minä sen sijaan parturoin syreeneistä kuolleet kukat ja oksiakin vähän pois. Vähän kuin hiustenleikkuuta! Pensaista tuli siistin näköisiä. Olen monena vuonna katsonut, että ovatpa nuo ruskeiksi muuttuneet kukkatertut ikävän näköisiä, joten olen iloinen, että pääsin tänä vuonna tekemään niille jotain. Mieluummin teen tällaista hyödyllistä - tulee tosi hyvä mieli! Tosin lepo on tarpeen, mutta käsillä tekeminen tuo todella paljon iloa.

Pappani oli aikoinaan sanonut ihmettelevänsä, miksi ihmisillä on kiire joutenoloon, vaikka työn tekeminen on niin mukavaa. Olen täysin samaa mieltä ja niin ovat veljenikin, siitä ei ole epäilystäkään.

Olikohan sama päivä,

kun imuroimme viimein auton. Tai siis Seppo imuroi pääasiassa. Minä pesin muovimatot ja pyyhin auton sisätilat. Koko kesän sekin homma on odottanut, mutta nyt olimme menossa rippijuhliin, joten asia tuli onneksi hoidetuksi. 

Laitoimme vielä jotain lankoja ja lisäruuveja kesäkatokseen kukille. Pelakuu tykkää näköjään kiikkua amppelissa katoksen nurkalla; laitoin sen siihen varastetun orvokkiamppelin tilalle. Krasseja olen suihkutellut mäntysuopa-fairy-vesi-liuoksella, sillä toukat rakastavat niiden lehtiä. Parvekkeella oleva on vielä säästynyt, mutta en tiedä, miten ulkona olevat saisi pidetyksi kunnollisen näköisenä, kun lehdet ovat syötyjä tai kuolleita.

Kesävieraita

on tulossa huomenna - pojan perhe etelästä viipyy yön yli meillä ja sitten käy sisarusten perheissä. Mukavaa, että tulevat. Lapsia meillä on ollutkin sopivasti hoidossa joitakin aikoja ja odotamme heitäkin yökylään. 

Nivalaan olemme menossa ehkä vasta ensi kuulla, kun pääsemme siellä häihin! Toivoisin kyllä, että jaksaisimme käydä siellä ja viipyä mökillä muutaman päivän, sillä siellähän emme ole olleet ollenkaan tänä kesänä. Olen tarvinnut lepoa ja kotoilua, kun migreeniä on niin usein. Kotona on helpoin olla ja uimassa olen käynyt viime päivinä aamuisin. 

Taannoinhan kävin uimassa

yleensä aamuisin, ainakin silloin, kun asuin yksin. Mutta nyt satuimme menemään eräänä aamuna ja muistin ja huomasin, että aamullahan meri on lähes tyyni yleensä ja silloin ei ole porukkaa rannalla kuin jokunen uimari ehkä. Niinpä tänäkin aamuna pyöräilimme sinne puoli yhdeksältä. Sen jälkeen on raikas ja hyvä olo. Viime yö meni osin valvoessa päänsärkyisenä.

Juha Vähäsarja siteeraa

tämän päivän tekstissään kirjassa Joka päivä LOHDUTAT MEITÄ Wilhelm Löweä, joka oli tunnettu pappi 1800-luvulla. Teksti naurattaa minua, se on niin mainio: "Seurakuntalaisissani on paljon vikoja, mutta he osaavat kuolla hyvin." 

Minua on puhutellut tuo asia, että täydellisiä seurakuntia ei ole. Jos sellaista joku etsii, hänen etsinnästään ei tule loppua. Ja kuten joku vääräleuka on sanonut, niin siinä vaiheessa, kun minä menen sinne, se ei enää ole täydellinen. Miten syntisistä ihmistä koostuva seurakunta voisikaan olla muuta kuin viallinen? Eihän seurakuntaan muita tulekaan kuin niitä, jotka ovat pettyneet itseensä ja tähän maailmaan ja etsivät lohdutusta Sanasta, koska synti painaa ja ahdistaa.

Ilman Sanaa ja sakramentteja ei ole Jumalan seurakuntaakaan. Sanan varassa vain voimme pysyä uskossa, kasvaa siinä ja saada voimaa elää. Siksi näin kesällä myös on tärkeää pysyä seurakunnassa, sillä sielunvihollinen ei lomaile, vaan käy vieroittamaan Jumalan lupauksista ja toivosta, jos me alamme luottaa itseemme.

Mailis Janatuisen

 kirje sisälsi puhetta juuri kilvoituksesta. Se ei ole sitä, että pyrimme tekemään Jumalalle asioita pelastuaksemme, vaan pelastuttuamme pyrimme pysymään Sanassa ja seurakunnan yhteydessä niin että pääsemme perille Kotiin. Kilvoittelemme pysyäksemme uskossa. Emme siksi, että ansaitsisimme sillä jotain Jumalan edessä. Kuten kilpailijatkin saavat voitonseppeleen vain juoksemalla perille, meidänkin on pysyttävä aktiivisesti Jumalan yhteydessä. Muuten hyvin helposti maailma, oma syntinen luontomme ja vihollinen johtavat meitä harhaan. Nämä eivät ole leikin asioita vaan todesta otettavia.

Ruoka alkaa olla valmista,

ruohosipulia käyn leikkaamassa parvekkeen kukkapurkista. Ruuan jälkeen lepoa ja sitten, jos Herra suo, lähdemme kasvimaata ruohoamaan Serkkulaan, etteivät pavut ja kukkaset jää rikkaruohojen valtaamiksi. Samaa rikkaruohojen nyppimistä, kilvoittelua, saamme tehdä päivittäin omassa elämässämme, kun näemme, että meidän tekomme eivät ole täydellisiä Jumalan edessä, päinvastoin.

Siunattua heinäkuuta, rakas lukijani! Jatketaan rukousta, kunnes Jeesus palaa meitä noutamaan! Emme tiedä aikaa, se voi tulla äkisti, kun kuolemme. Meidän tulee olla silloin valmiina, eikö vaan! Jumala meitä tässä auttakoon ja auttaa.

Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi,nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.Kirjoituksissa sanotaan: »Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.» -Room. 10. luvusta