01.07.2026 - Keskiviikkona sateen edellä

Veimme aamulla

lakanat narulle. Tuulta ei ole juuri ollenkaan, mikä on hyvin harvinaista tässä meren äärellä. Ja hetken kuluttua voi sataa, on seisova ilma, pilvistä ja vähän tukalaa. Säntään pihalle jonkin ajan päästä, mutta viisaampaa olisi tietysti hakea pyykit heti, ettei tarvitse koko ajan pälyillä ikkunasta ulos. Mutta mieluummin kirjoittelen ensin.

Maanantaina vietimme

vihdoin eräänlaisen vapaapäivän, silloinhan kirjoittelinkin. Tiistaina olimme viereisessä Laivapuistossa ja se oli mukavaa, sillä tapasimme siellä pari nuorinta poikaa lapsineen sekä veljenpojan perheineen; olivat lomamatkalla täällä. Ja meillähän oli mukana tyttären pari nuorinta lasta. Söimme jäätelöä puiston kahvilassa, sillä sinne on tänä vuonna saatu työntekijät. Sää oli tuulinen, mutta kesäinen. Takki tai pitkähihainen päällä tarkeni hyvin. Edellisillan ukkossäästä ei ollut merkkiäkään enää, paitsi kahvilan penkit olivat läpeensä kosteat, vaikka näyttivät kuivilta. 

Yritimme kyllä

uimaan maanantaina, kun pahin kuumuus oli ohi, mutta myöhästyimme sikäli, että ukkossade alkoi, kun pääsimme puoliväliin Vikingan rantaa kohti ja palasimme takaisin. Suunnittelin mennä pesemään roskisten kannet, kun sade oikein paukutti, mutta väsytti ja laiskotti niin etten mennyt. 

Seppo tuli juuri,

oli tallilla asioilla. Kävimme yhdessä pyykkinarulla ja saimme vedetyksi lakanat suoraksi saman tien. Mankelia en ole käyttänyt kesän aikana - muutenkin sen käyttö on haastavaa, kun onnistun saamaan sen jumiin tosi usein. Nyt ei tarvitse kuikuilla sateen tuloa ikkunasta, se voi alkaa milloin haluaa. Ehkä tänään onnistumme käymään uimassa, saa nähdä. Eilen illalla kävimme ja väkeä oli paljon, pukukopille piti suorastaan jonottaa. Vesi oli lämmintä, mutta tuuli ajeli laineita ja aaltoja ja kasteli korvat ja hiukset.

Oikealla

on Sepon isän takoma kynttilänjalka. Seppo on käyttänyt sitä kahvikupin tai kirjan alusena ja vaikka se on aika lavea, niin se on kupera ja epävakaa alusta. Seppo nouti tallistaan kakkuvuokan, joka on juuri sopivan levyinen alassuin. Sen päälle hän löysi samaisesta paikasta uimalakin, joka sopii siihen kuin valettu. Liina on bonusta sen päällä. Uimalakkeja Seppo on kuulemma käyttänyt hyvin moneen tarkoitukseen, paitsi siihen, mihin se on tarkoitettu. Luova mies, tuollainen on aarre!

Illalla jo tunsin,

että pää taitaa tulla kipeäksi ja valvoinkin suurimman osan yötä migreenin takia. Kun en jaksanut enää rukoilla, mutta en jaksanut noustakaan, niin suunnittelin, miten tekisin hankkimastani hameesta housuhameen. Sitä olen tänään vähän tuunaillut, kun ensin sain päivän työt tehdyksi: pestyksi makuuhuoneen ikkunan parvekkeen ja huoneen puolelta; pari naulaa ja langan kesäkatokseen krassia varten (minä pitelin vain tikkaita); suihkutelluksi yhtä krassia pihalla fairy/mäntysuopa/vesiliuoksessa ötököitä vastaan (ovat melkein syöneet siitä lehdet) ja käydyksi kaupassa.

Ehkä seuraavalla kerralla kirjoittaessani 

näet minut uudessa housuhameessani, jos hyvin käy! Sain tehdyksi 27 kissaa ja tuntui, että nyt riitti tämä homma vähäksi aikaa, ompelen jotain muuta nyt. Kissoissa oli käsinompelua jonkin verran ja siitä tai pontevasta uimisesta olkavarttani on särkenyt aika lailla, etenkin yöllä. Sama, johon laitettiin kortisonia keväällä. Kävi jopa mielessäni, pitäisikö pistää kaikki kankaat menemään ja lopettaa kaikkinainen ompelu. Mutta ei, en ole vielä valmis siihen.

Kuuntelin eilen

sunnuntain saarnan Esko Murton pitämänä. Jokainen pastori opettaa katsoen hiukan eri näkymästä samaa aihetta. Meidän messussamme sunnuntaina saarnasi Harry S. Backström, joka on tavannut kerran kesässä sijaistaa pastoriamme. Hyvin hänkin puhui, aihe on vaikea, sillä se kohdistuu siihen, että me teemme itse samoja syntejä, mistä toisia syytämme.

Murton saarnasta

pistin pari ajatusta sudoku-lehden reunaan. "Vain se arvostelee armoa, joka ei armoa tarvitse." Toisin sanoen jos ihminen ei itse elä armosta, ei ole saanut ja uskonut syntejään anteeksi, hän ei siedä ajatusta siitä, että joku murhamies voisi saada armon. Joku oli sanonut, että hän ei sellaiseen taivaaseen haluakaan, missä olisi joku tietty murhaaja. Hän ei siis itse ole kokenut armahdusta. 

Jeesuksen vertaus siitä, että viimeisellä tunnilla työhön tullut saa saman palkan kuin aamusta asti raatanut, kiristää meidän jokaisen oikeudentunnon kyllä lujille: ei ole reilua tuollainen! Mutta armoa ei voikaan selittää. Se on jotain niin ihmeellistä, että sitä ei voi oikein ymmärtää, mutta sen voi uskoa, kun Jeesus tulee sydämen Herraksi ja vapauttaa taakoista. Pelastus koskee vain Jeesuksen omia, sanoi Murto. Jeesuksen oma alkaa käsittää, että minä olen suuri syntinen ja Jeesus on suuri Vapahtaja.

Mma Ramotswessa

on jännittävät paikat meneillään. Jatkamme lukemista hetken kuluttua. Illalla aloitamme Vanhan Testamentin lukemisen alusta; aamulla aloitimme Uuden Testamentin. Saimme sopivasti molemmat loppuun yhtä aikaa. Ja Sananlaskut luimme, joten Psalmit alkoivat myös alusta tänään. Uusien alkujen päivä. Sellainen meillä on kristittyinä joka päivä. Saamme aina aloittaa alusta. Jättää sen Jeesukselle, mikä on takana ja pyytää siunausta tulevaan. Uskollisesti hän meitä kaitsee, niin kuin hyvä paimen kaitsee laumaansa.

Pyhä Kaupunki,

siitä luimme eilen Ilmestyskirjan lopussa. Tuntuu valtavalta odottaa jotain niin ihmeellistä ja ihanaa kuin mitä taivas on. Minä luulen, että voin kasvattaa siellä kukkasia ja miten kauniita ne mahtavatkaan olla, sitä odotan! Ilm 21. luvusta:

Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota.Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis.Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet.- - 

Muuri oli rakennettu jaspiskivestä, ja kaupunki oli kimmeltävää, lasinkirkasta kultaa. Kaupunginmuurin perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä. Ensimmäisenä peruskivenä oli jaspis, toisena safiiri, kolmantena kalsedoni, neljäntenä smaragdi,viidentenä sardonyksi, kuudentena karneoli, seitsemäntenä krysoliitti, kahdeksantena berylli, yhdeksäntenä topaasi, kymmenentenä krysopraasi, yhdentenätoista hyasinttikivi ja kahdentenatoista ametisti.

 

Porttitorneina oli kaksitoista helmeä – kukin kahdestatoista tornista oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi.

Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa.Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa.

Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa.Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston.Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan.Kaikki kansojen kalleudet ja ihanuudet tuodaan sinne.Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.

Näihin näkymiin

jätän sinut nyt katselemaan tulevaa, joka on meille jokaiselle valmistettu ja mahdollinen, rakas lukijani! Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut ja niin myös sinun perhekuntasi.