29.06.2026 - Kristityn vaellus

Sain kuin sainkin

eilen laitetuksi kuvat edelliseen kirjoitukseeni. Osaan ne jatkossakin laittaa, tein lunttilapun itselleni, mutta tuskin tarvitsen sitäkään. Mutta tänään kirjoitan erään mielessäni olevan asian.

Espoossa ollessamme

luin 7 ja 9 v lapsenlapsille Kristityn vaellus-kirjaa, joka oli sovellettu lapsille ja siinä oli myös kuvia. Löysin sen hyllystämme ja ajattelin, että siinä voisi olla sopiva kirja tuliaisiksi.

Sisältö siinä lienee pitkälti sama kuin alkuperäisessä teoksessa, jonka John Bunyan on kirjoittanut ollessaan vankilassa. Muulloin hän ei ehtinyt kirjoittaa sitä, sillä hän evankelioi lähiseutua, mitä ei arvostettu vaan mies pistettiin vankilaan. Siellä hän käytti aikansa hyödyksi, kotona ollessaan hänellä ei ollut aikaa kirjoittaa.

Kirja puhutteli minua

niin, että yllätyin ja hämmennyin. Päähenkilö, Kristitty, lukee kotona ollessaan Kirjaa ja säikähtää: koko hänen kotiseutunsa tullaan polttamaan, nyt on hätätilanne. Hän kertoo vaimolleen, mutta tämä ei usko. Sen sijaan Kristitty ottaa lukemansa tosissaan ja kun hän sen tekee, hänelle kasvaa selkään ikään kuin reppu, jota hän ei saa pois ennen kuin myöhemmin, kun hän tulee ristin luo ja rukoilee - taakka putoaa hänen selästään ja vierii avattuun hautaan.

Kristitty pakenee kotoaan ja perhe jää taakse, mutta Kristitty uskoo, että perhe seuraa häntä myöhemmin. Kristitty tapaa Evankelistan, joka neuvoo, mihin suuntaan Kristityn tulee suunnistaa: kohti taivaanrannalla näkyvää valon kajastusta. Polku sinne on kapea, mutta sitä seuraamalla hän pääsee perille.

Kristitty lähtee kulkemaan polkua. Hän tapaa matkallaan ihmisiä, joiden nimi kuvastaa heidän luonnettaan. Uskollinen, Epäusko, Pelkuri, Beelsebul, Rakkaus, Usko ja niin edelleen. Jossain vaiheessa hän yhyttää entisen naapurinsa ja he vaihtavat kokemuksiaan siitä, millaisia ihmisiä ovat tavanneet. Kaikki kohtaamiset eivät ole samoja henkilöitä, vaan heillä on matkaltaan erilaisia kohtaamisia. Epätoivo, vai oliko se Epäusko, joka juoksi Kristittyä vastaan hänen kohdatessaan leijonia; kun Kristitty kohtasi ne, hän sai vahvistusta Uskosta, niin että hän huomasi, etteivät leijonat yltäneet häneen, vaikka olivatkin uhkaavia.

Jossain kohden

tajusin, että tuo kuvaus Kristityn matkasta taivasta kohti kuvaa täydellisesti untani, jonka näin Arin kuoleman jälkeen, kymmenisen vuotta sitten.

Unessa ajoin autoa pimeässä, pimeällä autolla, näkemättä muuta kuin taivaan rannalla valon kajon, jota kohti ajoin. Vauhti oli luja siihen nähden, etten kyennyt itse näkemään mitään muuta kuin kaukaisen valonkajon. Mutta kun matka päättyi ja katsoin taakseni, näin, millaista kärrypolkua olin ajanut ja millaisen suon ja ryteikön välistä olin tullut suistumatta kuitenkaan pois tieltä.

Ebeneser, avun kivi,

tarkoittaa: tähän  asti on Herra auttanut. Sain nähdä välipysäkin elämästäni.

Matka jatkuu, polku on nyt toisenlainen. Edelleen minua johdatetaan. Edelleen Herra Jeesus on se, joka kulkee edellä ja valmistaa tietä minun kulkea. Ja yhä edelleen tarvitsen päivittäin Jumalan Sanan ohjausta ja tukea, etten astu pois polulta. 

Niin sinä, rakas lukijani,

kuin minäkin, saatamme välillä hairahtua pois oikealta polulta. Silloin on tärkeää, että palaamme nopeasti takaisin. Emme saa jäädä kuuntelemaan Vihollisen puhetta, joka sanoo, että paluuta ei ole, Jumala ei sinusta enää välitä. Hän välittää, hän on itse antanut Poikansa kuolemaan sen tähden, että me pysymme polulla loppuun asti ja pääsemme perille Kuninkaan luo Taivaaseen. 

Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen. -Snl 24:16

Toinen uni,

jonka näin Arin kuoleman jälkeen, oli toisenlainen. Siinä Ari käveli etäällä ja heilautti kättään minulle. Hän näytti terveeltä, tyytyväiseltä ja levolliselta. Ikään kuin olisi sanonut: kaikki on nyt hyvin!  

Siihen minä heräsin ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen. -Jer 31:26

Viime yön

nukuin oikein hyvin. Siitä huolimatta tänään on ollut melko kova väsymys. Mutta ei haittaa, huomenna on uudet voimat!

Tänään kävin viemässä yhden lapsiperheistä Tropiclandiaan ja poikkesin kirpparille. Halusin löytää jonkin hameen tapaisen, josta tekisin housuhameen - näin muutamalla naisella sellaisen etelässä käydessämme viime viikolla. Löysinkin hameen. Pistin sen pakkaseen huomiseen asti, huomenna pesen sen ja sitten katson, mitä sille voisi tehdä ja tuleeko susi vai käyttövaate.

Kirjastossakin kävin,

hain varaamani pari Mma Ramotswe -kirjaa ja vein hyllyyn omia kirjojani jollekin luettavaksi ja palautin kirjaston kirjoja. Vein myös joitain lehtiä lukutelineeseen.

Sen jälkeen

olen ommellut kissantassuja, naamoja ja häntiä. On luettu Raamattua aamulla ja vähän päivälläkin. Hiukan Mma Ramotswea ja vähän ristikon tekoa. Kaupan pitsapohjasta tein uunissa meille lounasta. Kukkia olen kastellut ja nyt pidämme siestaa iltapäivän. Illalla käymme lenkillä ja minä uimassa sillä reissulla, JHs. Tänään on hellepäivä, pysyttelemme mieluummin varjossa.

Huomenna, jos Herra suo,

menemme Laivapuistoon ja Alfe, 4 v, tulee meille hoitoon aamupäiväksi. Puistossa tapaamme enemmänkin sukua. Iltapäivällä on asiaa kaupungille. Näin ne päivät menevät välillä touhuten, välillä voimia keräten. Ihanaa elämää; saa väsyä ja sitten taas levätä.

Sinua, rakas lukijani, siunaten!