27.06.2026 - Ehtookellojen jo soitua

Kone toimii nyt kuin ajatus, kiitos Jyrkin, uskollisen esikoiseni sekä Jumalan, joka on tähän asti auttanut, että olen voinut kirjoittaa näitä Ajankohtaisiani. En tiedä, mitä nämä merkitsevät sinulle, rakas lukijani, mutta minulle nämä ovat olleet ja ovat henkireikä ja terapiaa ja aion kirjoittaa niin kauan kuin jaksan ja Herra suo.

On lauantai-ilta,

tänään heräsimme seitsemän jälkeen, ja aamulukujen ja aamupalan jälkeen lähdimme ulos. Kävin uimassa ja teimme tavanomaisen lenkkimme. Roskislöytönä tänään dosetti, joka on niin hyväkuntoinen, että se lienee heitetty pois tarpeettomana eikä huonoksi käyneenä. Pesin sen ja viemme sen kirpparille, jos emme itse tarvitse. 

Mennyt viikko

oli täysipainoinen monin tavoin. Puksutimme junan kyydissä Helsinkiin maanantaina. Perillä meidän oli tarkoitus kipaista metrolla Espoon tietylle pysäkille. Ensin emme löytäneet metroasemaa, mutta heti kun olin kysymässä asiaa muutamalta naiselta, näin punaisen M-merkin rautatieaseman pihalla. Siitä alas ja lippua ostamaan netistä kännykällä. En päässyt mitenkään kärryille, miten lippu ostetaan. Oli harvinaisen sekava systeemi näin maalaiselle. 

Viimein soitin Jyrkille

ja hän kehotti ostamaan lipun automaatista, ja sellainen onneksi oli selkäni takana. Lipunosto olikin sitten lastenleikkiä. Sain myös ohjeet, mistä sisään ja mihin odottamaan metroa. Se onnistui sentään. Puoli tuntia körötimme muiden kaupunkilaisten keskellä kohti päätepistettämme ja siellä muutamia liukuportaita ylös kunnes tapasimme Jyrkin lapsineen meitä vastassa. 

Vietimme muutaman päivän

käymällä Espoonlahden uimarannalla, muun muassa. Merivesi oli siellä jääkylmää, en ymmärrä. Kävin toki uimassa, mutta ihmettelin, olimmeko tulleet vahingossa jäämerelle. 

Jyrki on grillannut vuosikausia joka kuukausi, ja kyllä se grillaaminen häneltä sujuikin. Saimme istua herkkujen ääressä joka päivä. Sääkin oli sellainen, että saatoimme istuskella pihalla ja katsella lasten pelaamista ja muuta. Lasten kasvun huomaa, kun heitä harvemmin näkee.

Mikä ihmeellistä, tämä koneeni tuli kuntoon. Jäin taas Jyrkille kiitollisuuden velkaan, mutta rukoilen, että Jumala palkitsee hänen alttiutensa, kun hän hermostumatta auttoi, kun minä ehdin painella vääriä nappeja ja jotain piti etsiä uudestaan. Salasanojen kanssa joutuu myös ihmeisiin tämän ikäinen ihminen, kun mitään ei muista ulkoa eikä muutenkaan ymmärrä mistään mitään, mitä näihin vekottimiin tulee.

Kotiin tultuamme kävelimme 

asemalta kotiin, pari kilometriä, kuten mennessäkin. Viileä sää teki hyvää junan kuumuuden jälkeen. Pääkin selkeni vähän. Migreeni oli ollut sen iltapäivän ja junamatkan.

Loppuviikon

meillä oli juniorin lapset hoidossa. Hyvin meni, vaikka saimme kriittistäkin palautetta lapsosilta. Mutta sentään toisen päivän jälkeen he kyselivät, milloin voisivat tulla meille taas hoitoon. Mielellään, kyllä se sopii!

Perjantai-iltana ihmettelin, kun joka paikkaa särki ja minua paleli, niin että makasin viltin alla ja voin huonosti. No, sehän enteili vain migreeniä, joka tulikin puolen yön jälkeen. Mutta nukuin kuitenkin ja päivä on mennyt lopulta hyvin, kun lähdimme sinne uimaankin sitten aamulla.

Iltapäivällä 

minulla oli vieras useamman tunnin ja keskustelimme intensiivisesti tärkeistä asioista ja rukoilimme. Ja huomennahan pääsemme taas messuun, kahden viikon jälkeen.

Kuuntelin eräänä aamuna

Janatuisen Ilosanomapiiriä, ja sieltä eräs lause jäi elämään. Joku on aikoinaan sanonut, että jos maassa ei ole omaa armeijaa, sinne tulee sitten toisen maan armeija. Se sopii hyvin siihen, mitä olen ajatellut liian hyväluontoisista ihmisistä. On ihmisiä, jotka eivät osaa pitää puoliaan. On myös vanhempia, jotka eivät saa lapsiaan tottelemaan. Silloin löytyy niitä, jotka tulevat ja ottavat vallan tällaisten hyväluontoisten elämässä, ja lapsia, jotka alkavat määräillä vanhempiaan sen sijaan, että vanhemmat ohjaisivat lapsiaan.

Tuota asiaa olen paljon ajatellut, koska se on hyvin yleinen sekä lapsiperheissä että avioliitoissa. Silloin ei mikään osapuoli voi hyvin. Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta, joita vanhemman tulee hänelle asettaa turvaksi. Ja kukin aikuinen tarvitsee oman alueensa, jota hän saa itse hallita. Meidän ei saa kävellä toisten yli eikä ylittää toisen ihmisen rajaa.  Näin me kuitenkin helposti teemme, jos emme pidä varaamme. Jumala meitä tässäkin auttakoon.

On ilta,

ja alkaa väsyttää. Enpäs ehdikään nyt enempää kirjoittaa, joten on jatkettava toiste. On käytävä suihkussa ja sen jälkeen Seppo lukee meille seuraavaa Mma Ramotswe -kirjaa. Edellinen loppui iltapäivällä. Ne ovat todella hyväntuulisia kirjoja, syvällisiä samalla kun ne on kirjoitettu hauskasti ja kepeästi. Suosittelen lämpimästi!

Ne, jotka sinuun katsovat, säteilevät iloa!

jk. Rukoukset klo 17 (minuuttirukous maailman turvallisuuden puolesta) ja klo 21 rukous lukijoitteni puolesta ym. jatkuvat täällä, ehkä sielläkin, hyvä lukijani! Iloista ja siunattua kesäkuun loppua!

jk. Enpä osannutkaan löytää kuviani, niin että voisin laittaa tänne, joten laitan myöhemmin!

jk. Nyt onnistui!