09.06.2026 - Pihlajat ovat jo kukkineet!

Keittiön pöydän äärestä

näen ikkunan takana pihlajan. Sen latva on hiipinyt jo näköpiiriin näiden seitsemän vuoden aikana, jonka olemme asuneet tässä kodissa, toisessa kerroksessa. Kukat ovat likaisen kellertäviä, kukinta alkaa olla ohi. Syksyn tullen odotamme marjoja, joita linnut tulevat syömään nälkäänsä tai muuten vaan ilokseen. En tiedä, syövätkö linnut ilokseen, vaiko vain nälkäänsä. Voi olla, että nälkäänsä syövät - päinvastoin kuin me ihmiset usein.

On ilo kirjoittaaa,

kun olo on kohtuullisen hyvä eikä ole migreeniä. On sitä riittänytkin viime aikoina, mutta se on merkillistä, että usein tuntuu, että on pitkä aika siitä, kun sitä oli viimeksi, vaikka olisi kulunut vain muutama päivä. Mutta niin ihana on olo ilman sitä mokomaa, että nämä hetket tuntuvat juhlalta!

Avioliitossa on mukava elää,

suhteemme vaan paranee. Nämä reilut 7 vuotta ovat jo antaneet meille paljon yhteisymmärrystä. Minulta on karissut kuvitelma, että tietäisin, mitä mieheni ajattelee tai miten hän jossain tilanteessa toimii. En tiedä. Siitä taas ajatukseni on avartunut käsittämään, että se mitä yksi pieni ihminen ymmärtää asiasta kuin asiasta, on vain rippunen. Joka asialla on huomattavasti enemmän puolia kuin kukaan meistä voi käsittää. Vaikka olisi kuinka viisas, emme kykene käsittämään koko ihmiskunnan ajatuksia, emme edes lähimpiemme.

Sain juuri luetuksi

Oskari Saaren kirjoittaman kirjan Aki Hintsan elämästä - Tänään olen elossa; KUOLEVAN MIEHEN PÄIVÄKIRJA. Kerroin kirjasta viimeksi kirjoittaessani ja voit lukea siitä netistä ja lainata sen kirjastosta tai ostaa itsellesi halutessasi.

Itkin kirjan lopussa,

siinä on paljon tuttuja ajatuksia myös itselleni Arin pitkällisen ja vaikean sairauden takia. Ja etenkin sen takia, että me myös odotimme Arin parantumista jo täällä ajassa. Mutta pitkä taistelu johti kyllä lopulta siihen, että kuolema oli voitto sairaudesta, sillä Jumalan lupaukset ovat todet ja varmat: Joka uskoo häneen, elää iankaikkista elämää jo täällä ja kuoltuaan Jumalan taivaassa vapaana ajan rajoituksista ja vajavuuksistamme.

Sama oli tilanne muuten silloin, kun Arin veli yli 40 vuotta sitten kuoli vain 21-vuotiaana. Hän paloi pahasti tulipalossa ja kuoli 5 viikon jälkeen. Silloin kiitimme Jumalaa, että hän pääsi pois. Mutta vaikeita vammoja hänen tapauksensa jätti läheisiin ja arvelen, että Arin MS-tauti sai pökkyä pesään veljen kuolemasta.

Jatkan keskiviikkona,

ja nytkin on vähän tiukka väli, joten katsotaan ehdinkö kirjoittaa valmiiksi.

Olimme Vanhassa Karhunmäessä viikonloppuna. Serkkuni on töissä Herättäjä-yhdistyksellä ja hän vietti pyöreitä vuosiaan siellä ja mekin saimme kutsun, kun olemme tekemisissä keskenämme. Tapasimme siellä sukulaisia ja tuttuja, vaikka suurin osa väestä olikin vieraita meille. Seuraavana aamuna ajelimme Seinäjoelle messuun, sillä se oli lähempänä kuin Vaasa. Siellä oli mukavia keskusteluja vieraitten ja joittenkin tuttujen kanssa, ja saarna virsineen oli kosketti minua ja sain siitä rukousaiheen itseäni koskien. Miksi en voi olla tyytyväinen itseeni tällaisena kuin olen - rukoilen Jumalalta, että olisin.

...suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. -1. Tim 6. luvusta

Minulla oli kansallispukuni

yllä syntymäpäivillä. Kotona huomasin, että puvun liiviosaa voi suurentaa muutamia senttejä. Sen aion tehdä ennen seuraavaa käyttöä, joka lienee elokuun alussa, kun meidät on kutsuttu häihin. Olen paisunut sitten puvun ompelemisen lähes 40 vuotta sitten ja se harmittaa minua. Tätini kutoi ja ompeli puvun minulle ja hän oli kaukaa viisas ja teki puvusta riittävän suuren, niin että jos en kovasti pulleroidu, niin se mahtuu minulle kyllä jatkossakin.

Joimme tänäänkin

aamukahvilla kesäkatoksessa. Takin otin päälleni, sillä lämpöä oli tänään vain 16 astetta ja tuuli oli vähän navakka. Ilman kosteus on ollut pitkään korkea. Huomaan sen siitä, että multa kukkapurkeissa parvekkeella pyrkii homehtumaan paikoin, kun se ei kuivu tarpeeksi nopeasti. Noin en muista ennen tapahtuneen.

Nautimme kesästä, tuolla katoksessa istuessa kukkien ympäröimänä onnellisuus valtaa mielen. Eilen hain nokkosia taas naapuritalon puskista sangon pohjalle ja vettä päälle tynnyristä. Pestyämme tynnyrin muutama päivä sitten se täyttyi saman tien sadevedestä. Sieltä olen kantanut kasteluvettä parvekkeenkin kukille. 

Aamupäivällä ompelin hameita nukeille samalla kun Seppo tinasi jotain työhuoneessa. Sen jälkeen hän luki Mma Ramotswen toista kirjaa (oikeastaan kolmatta, sillä kakkoskirjaa - Kirahvin kyyneleet - ei kirjastoistamme löytynyt!). Itselläni on myös mainio kirja, Stroutin viimeisin. Hän kirjoittaa hyvin mielenkiintoisesti aivan omalla tyylillään. 

Ruuaksi söimme 

aiemmin jäänyttä makaronijauhelihaa ja paistettuja kananmunia. Kahville sen sijaan lähdimme torille - on Sepon nimipäivä ja lupasin tarjota torikahvit. Sitä ennen kävelimme kuitenkin Vikingan rantaan ja kävin uimassa. Oikeastaan nautin tällaisista tuulisista ja vähän kolkoista säistä, sillä saan pitää rannan ihan vain itselläni. Nytkään siellä ei ollut ketään muita ja uimavesi oli kuitenkin ihan lämmintä. Poukamassa ei tuuli kovin tunnu ja siinä on mukava uiskennella. Seitsemän raamattulaulua laulelin uidessani; yksi kestää noin minuutin. - Isämeidän, Herran siunaus, sota-asu, Niin on kirjoitettu, Te ette valinneet minua, Minä ylistän sinua, Herra (Psalmista 30) ja Sinä kansa, joka asut Siionissa - nämä ovat siis säveltämiäni raamatunkohtia, joihin sain sävelen reilut 30 vuotta sitten ja jotka ovat hoitaneet minua näinä vuosina ja rohkaisseet jaksamaan.

Vikingan rannassa

on jäätelökioski, mutta se ei ole ollut vielä auki. Sitä piti viime kesänä nuori mies, kai intialainen. Nostin aina kättä hänelle, kun menin uimaan. Istuessamme tänään torilla pullakahveilla kyseinen mies tuli tyttöystävänsä kanssa tervehtimään! Olipa hauska! Hän aikoo tulla taas rantaan kioskimyyjäksi ja juttelimme jonkin sanan englanniksi, suomea hän ei osaa. 

Paluumatkalla kävimme hakemassa 

jäätelöä kaupasta. Illalla on tulossa pari lastenlasta muutamaksi tunniksi. Ehkä leivon teeleipiä heidän kanssaan. Ostin kyllä rieskaakin torilta, jos ei leipominen jostain syystä onnistu, vaikka Vieno ja Kaspu itse olivat leipomista ehdottaneet. On mukava saada heitä pitkästä aikaa kylään.

Minulla oli jokin 

aihekin aivan selvänä, mistä kirjoittaisin, mutta se on hävinnyt kuin tuhka tuuleen! Pitäisi olla se muistivihko aina käsillä ja kirjoittaa ylös, kun saan idean. Myöhemmin en muista sitä, vaikka luulen niin. No, kirjoitan toiste sitten.

Rukous jatkuu, ja sille on tarvetta. Rukoilethan sinäkin? Turvaudutaan uskossa Jeesukseen ja kun olemme hänessä, Jumala katsoo meitä Jeesuksessa ja hyväksyy meidät täydellisesti Poikansa tähden. Ilman Poikaa meillä ei ole Isääkään, sanoo Raamattu.

Iloista kesää sinulle, rakas lukijani!

Jk. Minun ihana, rakas ja taitava poikani pisti koneen kuntoon ja voin taas kirjoittaa! Nyt kone näyttää vähän erilaista naamaa, joten toivon, että osaan käyttää tätä!

Jk. Nyt, 23.6. olemme vielä Espoossa, mutta kirjoittelen heti, kun ennätän, uudestaan!