Kategoriat: Ajankohtaista
Olen lukemassa
kirjaa, jonka lukemisessa pitää pitää taukoa välillä. Se kertoo Aki Hintsasta, joka kuoli sairastettuaan haimasyöpää 16 kuukautta. Hänestä tuli lääkäri, joka valmensi F1-kuskeja käyttäen hyvinvointimallia, jonka hän kehitteli ja jota hän käytti auttaessaan ihmisiä kokonaisvaltaiseen paranemiseen. Itse hän ehti huonosti soveltaa itseensä sitä, mihin hän ohjasi muita.
Hän oli järkimies,
joka ei haihatellut eikä ollut ylistelijätyyppi. Hän vaan uskoi Jumalaan ja halusi palvella työllään häntä.
Saatuaan järkyttävän diagnoosin
aivan kuin puskasta, hän tutki elämäänsä ja tajusi, että hän ei ollut tehnyt asioita, jotka olivat hänelle tärkeitä. Hän luotti siihen, että aikaa on, sitten joskus. Mutta yhtäkkiä sitä ei ollutkaan.
Silloin Jumala puhui Hintsalle,
sitä ei ollut hänen helppo kuunnella eikä uskoa, sillä hän ei ollut ääniä kuuleva hörhö. Kuitenkin hän päätteli, että puhuja, jonka läsnäolon hän tunsi ja jonka äänen hän kuuli, oli itse Jumala.
Jumala sanoi, että sinulla on missio, sitä varten olet elänyt tähän asti niin kuin olet elänyt, kaikki on valmistanut sinua tähän. Sinun on kirjoitettava kirja, jossa kerrot coresta, kaiken ytimestä, niin että ihmiset ymmärtävät, mitä se tarkoittaa. Ja sen tekeminen on aloitettava heti. -Niinpä Hintsa otti yhteyttä seuraavana aamuna Oskari Saareen, ja sanoi, että on kirjoitettava kirja siitä, minkä Jumala on antanut tehtäväksi. - Niin sitten tehtiin. Kirja on kirjoitettu Hintsan kuoleman jälkeen käyttäen hänen päiväkirjaansa ja lapsiaan sekä vaimoaan apuna.
Core tarkoittaa kaiken ydintä,
se on vastaus siihen, kuka todellisuudessa olet.
"Oman ytimen tunteminen tarkoittaa itsensä, oman motivaatiorakenteensa ja tavoitteidensa perinpohjaista tuntemista. Coren tunteminen helpottaa päätösten tekemistä ja niissä pysymistä, sillä pysyvä motivaatio voi lähteä ainoastaan ihmisestä itsestään.
Coren hahmottaminen lähtee vastauksista kolmeen kysymykseen: Tiedätkö, kuka olet? Tiedätkö, mitä haluat? Hallitsetko itse omaa elämääsi?" -s. 51 kirjasta Tänään olen ELOSSA - Kuolevan miehen päiväkirja
Kirja puhuttelee
minua kovasti ja haluan miettiä, mitä se minulle tarkoittaa. Kuka minä olen, mitä haluan, hallitsenko omaa elämääni. Hintsa kertoo, että hän halusi olla perheensä kanssa, totta kai, se oli hyvin tärkeää hänelle. Mutta siitä huolimatta hänen aikansa meni kaikessa muussa huomaamatta. Core ei ollut hallussa, jos niin voisi sanoa.
Jospa sinäkin, rakas lukija, lukisit tuon kirjan ja kertoisit sitten, puhutteleeko se sinua kuten minua? Pistääkö kirja sinut miettimään oman elämäsi corea, sisintä?
Kohta pikkupojat
tulevat meille yökylään, olivat viime yön myös. Ensin syömme yhdessä, sitten kai ulkoilemme ja syömme iltapalaa ennen nukkumaan menoa. Huomenna, jos Herra suo, ajelemme kasvimaatamme pystyttämään Serkkulaan Sepon kanssa. Tänään oli jo aikomus mennä, mutta nukuin liian huonosti ja migreenikin vaivasi, joten kävelimme vain uimaan ja kauppaan.
Tietysti vietimme kesäkatoksessa tovin aamulla, kahvia siemaillen ja pikkupoikien leikkiä seuraten. Eilen aamulla joimme myös kahvit katoksessa, silloin satoi. Laitoimme vaan vaatetta enemmän ja siellä oli hauska istua.
Meidän taloyhtiön piha
on todella kaunis. Katoksen viereinen pihlaja on hyvin vino. Seppo leikkasi siitä muutaman ison oksan jonakin vuonna ettei se kaatuisi. Moni puu pihalla kallistuu etelään päin, kun pohjoistuuli puhaltaa niitä siihen suuntaan. Nyt pihlaja on upea, kuin sateenvarjo se kaartuu oksineen ja nyt myös kukkineen yllemme, kun istumme katoksen suulla nauttien peipon laulusta ja pihlajankukkien väkevästä tuoksusta. On kesä! Nautitaan!
Jumala siunatkoon sinua!