29.05.2026 - Kotosalla reissun jälkeen

Toinen päivä

kotona, palasimme Nivalasta keskiviikkona. Ylikierroksilla olen vielä tänäänkin. Reissut aiheuttavat minulle migreenejä, ja se on todella ikävää, sillä ajelen mielelläni ja käyn sukulaisissa. Saan stressiä siitäkin, kun joudun miettimään, kenet jätän tällä kertaa tapaamatta ja kenet uskallan ja jaksan tavata, etten saisi migreeniä. En siis onnistunut tällä kertaa.

Nivalassa kävin 

äidin luona kolmena päivänä. Välillä hän nukkui eikä pysynyt istuallaankaan hereillä, joten en ollut kauan. Muina päivinä hän oli hyväkuntoinen ja saimme jutelluksi kaikenlaista. Seppo oli mukanani parina kertana, muilla kerroilla vein hänet kylälle, lue: kaupungille, jossa hän kävi lempikaupoissaan, toisin sanoen Ekotorilla ja Savenmaalla. Minäkin kiersin Ekotorin ja löysin muutaman amppelin kukkasille, ison tarjottimen kukkalautaseksi, jotain muutakin, en muista mitä. 

Emme menneet mökille,

oli sen verran kolkko ilma ja me sen verran mukavuudenhaluisia, että yövyimme äidin asunnolla. Siellä tapasimme veljiäni ja jonkin verran muuta sukua. Naapurissa on pieniä lapsia ja heitä kävimme katsomassa ja moikkaamassa myös. Yhtä serkkua vaimoineen kävin tervehtimässä muutaman vuoden jälkeen ja paluumatkalla toista serkkua. Minullahan serkkuja riittää. Nuorimmat ovat 37 v, vanhimmat 85v, yhteensä yli 70 tai sitä luokkaa. En nyt jaksa ruveta laskemaan. Monta on jo kuollutkin.

Palatessa vietimme

pari tuntia puolimatkassa serkun luona, jonka 50-vuotispäivillä olin viimeksi. Siitä on vähän aikaa, 13 vuotta. Oli mukava uudistaa vierailu. Puhumista meillä riitti ja pöydässä herkkuja syötäväksi. Serkku on mainio leipuri ja saimme vielä mukaankin pullia, vaikka söin luvattoman monta pöydässä jo. Suku alkaa kiinnostaa enenevässä määrin, kun itse vanhenee. Monien serkkujeni vanhemmat ovat kuolleet.

Paluumatkalla

kävin uimassa. 50 km Kokkolasta Vaasaan päin on entinen kahvila tien sivussa. Sen ohi kulkee tie ja syksyllä ajoimme siitä ja sieltähän tuli vastaan hiekkapohjainen lampi. Nyt siis poikkesimme sinne myös. Piristyin ja jaksoin hyvin ajaa kotiin.

Migreeniltä en siis välttynyt, mutta eilen jaksoin kuitenkin iltamassa ulos ja teimme lenkin niin että sain käydä uimassa. Sama tänään.

Aamuna

itkin surkeuttani. Olin herännyt viideltä, olin väsynyt, mutta en saanut enää unta. Aloin varata junalippuja Espooseen, mutta se ei onnistunut mitenkään, vaikka tunnin häsläsin. Jouduin aina aloittamaan alusta. Lopulta sentään onnistuin, kun vaihdoin taktiikkaa. 

Tänään meillä oli mukava tapaaminen

naisten kanssa lounaalla, ystäväporukka vuosien takaa. Istuimme pitkään juttelemassa ruuan päälle ennen kuin jatkoimme kukin matkaamme. Yksi oli pyörällä, yksi invataksilla, yksi moottoripyörällä, pari autolla.

Olin vienyt Sepon tallille hommiin ja hän saikin olla siellä monta tuntia, sillä menin hoitamaan vielä erään pankkiasian. Sielläkin meinasin ruveta itkemään, kun virkailijatäti ei tahtonyt ymmärtää ja puhua pulputti kamalasti. Sanoin, että kohta tulee migreeni. Sain kuitenkin hommat finaaliin, loppujen lopuksi ja hyvin ystävällisiä minulle oltiin, etten vain ala pyörtyillä tai muuta ikävää.

Seuraavaksi raahustin kännykkäpuljuun. Suureksi ihmeeksi siellä ei ollut yhtään asiakasta ja pääsin heti asioimaan. Kysyin, miksi laskuni oli 10€  isompi kuin yleensä. Nuori mies oivalsi pian, että olen liittynyt jonnekin pelisivustolle! Ohoh, en tiennytkään! Hän laittoi eston, niin etten voi enää sitä tehdä, sillä enhän minä semmoisiin ole edes aikonut mennä, mutta ilmeisesti näin oli käynyt. Mies sanoi, että oli hyvä, että tulin heti, sillä moni maksaa kuukausia noista sivustoista ennen kuin hoksaa, että jotain on pielessä. Kun sanoin, että meille mummoihmisille nämä kännykkäjutut ovat tosi vaikeita, hän sanoi ihan tosissaan, että ne ovat kaikille vaikeita.

Minua helpotti,

että en olekaan tyhmä, enkä ainoa, jonka on vaikea hoksata noita asioita. Yritinhän minä niitä pankkiasioitakin netissä selvittää, mutta kun pitäisi olla tulkki, joka selittää, mikä mikin asia tarkoittaa. Mistä pitää painaa ja mitäs sitten. 

Tulee mieleeni taannoinen tarina uusavuttomista ihmisistä. Se on vähän eri juttu kuin tämä, mutta jotain samaa siinä on. Olen sen joskus kertonutkin täällä, mutta tuskin kukaan muistaa. Joku nuori tiedusteli lehdessä, mitä ohjeessa tarkoitetaan, kun siinä kehotetaan voitelemaan kakkuvuoka; pitääkö se voidella päältä vai sisältä?

Hain Sepon

ja ajelimme kotiin rannan kautta. Siellä söimme jäätelöt, jotka olin hakenut kaupasta samalla kun menin autolle. Viimein pääsimme kotiin. Seppo kantoi multasäkkiä, jonka toimme tallilta. Vielä jäi pari säkkiä. On sitä kulunutkin. 

Katsoin eilen Areenasta

ohjelman Lapinlahden Arvosta. Oli hyvä ohjelma! Monikin asia puhutteli, mutta se erityisesti itseäni koskien, että puutarhatyöt tuovat iloa, mielenterveyttä ja kaikkea muutakin terveyttä. Olen ihan samaa mieltä. Iloiten kipaisen aamuisin katsomaan, tarvitseeko kukkia kastella tai sitoa pelakuu paremmin kiinni, ettei tuuli sitä riepota. Ja nokkosia keräsin viime viikonloppuna taas ämpärin pohjalle ja sadevettä päälle. Tänään poistin nokkoset ja siitä lisään tuhtia virkistettä kasteluveteen. Pahalle se haisee, mutta joka hajuja pelkää, on hajunsa vanki. Vai miten se sanonta meneekään.

Parveke on oma lukunsa,

siellä makoilin tänäänkin. Viiden jälkeen sinne paistaa aurinko ja lasken rullaverhot alas, niin ettei silmiä häikäise. Siirtelin taas kukkaset eri järjestykseen sen mukaan, miten ne tarvitsevat valoa ja ovat kasvaneet. Välillä Seppokin kapusi tikkaille vaihtamaan koukkua amppelille. 

Nyt toivotan vain Jumalan siunausta, sillä menen Sepon kanssa lukemaan iltalukuja. Sitten onkin aika mennä nukkumaan - säännöllinen rytmi on tärkeää lapsille, ikäihmisille ja muille siltä väliltä.

Klo 21 jälkeen vielä muutama sananen

Luimme Hesekielin kirjasta kolme lukua vuorotellen, ja rukoilimme. Tulee aina huumoriakin viljeltyä. Seppo käyttää välillä sanoja, joita en ole koskaan kuullutkaan. Hän rukoili aiemmin usein nepotismin loppumisen puolesta joissakin maissa. Lopulta kysyin, mitä se tarkoittaa ja hän selitti, että se on sukulaisten suosimista, vähän lahjontaan viittaavaa. Sen jälkeen hän jätti nepotismin pois, mutta tänään minä lisäsin sen hänen rukoukseensa, kun viimein muistin, mikä ihme se sana olikaan. -Nämä ovat tällaisia pieniä sisäpiirin vitsejä.

Aurinko osuu taas 

parvekkeelle oltuaan muutaman tunnin viereisen talon takana. Nyt tarkenee parvekkeella, mutta meidän on peitettävä ikkuna, että pystymme nukkumaan. Viime yönä parvekkeen ovi sai olla koko yön auki, yö oli vähän jo lämpimämpi. Minulla tosin oli painopeitto eikä sen alla tule kylmä. Sepolla ei tule kylmä, vaikka hän nukkuisi ilman peittoa; niin erilainen lämmönsäätely meillä on.

Matteuksen 6. luvussa on Jeesuksen meille opettama rukous, jossa on 7 pyyntöä. Kun rukoilet, voit vaikka sormillasi laskea nuo pyynnöt:

Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa!

Pyhitetty olkoon sinun nimesi; 

tulkoon sinun valtakuntasi;

tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; 

anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; 

ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; 

äläkä saata meitä kiusaukseen;

vaan päästä meidät pahasta,

[sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen]. 

Kuka siis voi sanoa,

 että rukoukset eivät ole Pyhästä Hengestä, jos ne ovat kaavamaisia, sillä Jeesus itse opetti tämän rukouksen? Siinä on kaikki, mitä me tarvitsemme, joten tätä meidän on syytä rukoilla monesti päivässä!

Ja lopuksi rohkaisuksi meille jokaiselle saman luvun lopusta:

...etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."

Siunausta sinun viikonloppuusi, rakas lukijani! Iloitaan iloitsevien kanssa ja rukoillaan surevien ja epäonnistuneeksi itsensä kokevien kanssa. Kaikenlaisia aikoja mahtuu meidän jokaisen elämään.

Jk. Otetaanpa, ystävät, rukoukseen luvatut sääilmiöt: Loppuvuodeksi ja ensi vuodeksi on luvattu myrskyjä, jotka toisivat nälänhätää miljoonille ihmisille. Emme voi ainakaan sanoa, että emme ole sitä ansainneet, sillä me olemme - tarvitsee vain lukea hetken päivän uutisia! Mutta rukoilkaamme Jumalan tahdon tapahtumista tässäkin asiassa.