23.05.2026 - Kesä on tullut - vihertää!

Ahneen lopun me tiedämme! Toivottavasti sen loppu, joka ottaa hyödyn irti ostamastaan väliaikaisesta hammaspaikasta, ei koe samaa kohtaloa.

Minulta lähti

eilisiltana pala hampaasta. Yritin päästä päivystykseen, mutta ei onnistu, koska hammasta ei särje. Mutta apteekista saa paikka-ainetta, jota voi pitää hampaassa jopa kuukauden. Sitä ostamaan siis! Tuubi on pieni ja se on käytettävä kerralla, kuivuu avaamisen jälkeen. Hampaaseen laitettuna kovettuu parissa tunnissa.

Koin vaikeaksi tuon paikan laiton. Koska hampaassa on ilkeä piikki, laitoin paikka-ainetta reippaasti. Nyt epäilen, että sitä tuli liikaa. Päätin kuitenkin, että piikki täytyy saada piiloon. Ettei vaan koko hökötys lähde irti, kun paikasta tuli tosiaan laaja, koko hampaan sisäpuoli on valkoinen. Huomenna, kun soittelen virsiä kirkossa, yritän varoa aukomasta suutani kovin varomattomasti, ettei valkoinen paikka heijastu takaseinään. Hohhoijaa!

Hermostun kamalasti,

ylireagoin, kun sattuu tuollaista, että hammas hajoaa. Etenkin, kun ensi viikolla olisi reissu tiedossa. Olin huhtikuussa tarkastuksessa ja siellä todettiin reikä kyseisessä hampaassa, mutta sain ajan vasta kesäkuun puoliväliin. Ei olisi ehkä hajonnut, jos olisin saanut ajan aiemmin. Nyt ei auta kuin katsoa, miten homma hoituu. Harkitsen jo yksityiselle hammaslääkärille menoa.

Tämä viikko oli opettavainen

Näin jälleen kerran, miten huono olen arvioimaan voimiani. Tai miten tottelematon olen uskomaan omaa väsymystäni. Kaikki alkoi jo maanantaina, jolloin unohdin Katekismukset ja muut kotiin ja Seppo joutui pyöräilemään perääni ja tuomaan ne. 

Mutta naistenpiiri oli erinomaisen ihana, naisia oli tusina, myös uusia tuttavuuksia. Aiheemme oli tiukka ja vaikea, Katekismuksesta viimeiset käskyt. Niihin löytyi selitystä myös Uusi Tien artikkelista, jossa Luther laukoi totuuksia. Jo silloin ihmiset osasivat olla kieroja ja etsiä porsaanreikiä - ihan Eevasta ja Aatamista lähtien se on onnistunut meiltä jokaiselta. Harmaa alue on se, josta ei oikein voida sanoa, mitä siellä tapahtuu, mutta ei voida suorastaan synnistä syyttää, jos onnistuu sillä alueella kieroilemaan. 

Olin pyytänyt Jumalalta, että hän ruokkisi jokaisen nälkäisen ja hän teki sen, sillä se on hänen hyvä tahtonsa meitä kohtaan. 

Mutta se voimien menetys

oli vähän yllättävää. Minulla oli tiistaina väsynyt olo aamusta. Meinasin perua uimahallin, mutta en viitsinyt, kun siellä voi kuitenkin rentoutua. Ja mukavaa siellä olikin taas uida ja polskia ja Lenen kanssa vaihtaa kuulumisia. Sen jälkeen olin kuitenkin aivan finaalissa, kun menin auttamaan erästä ystävää lupaukseni mukaan. Sekoilin hommissani ja unohtelin ja sain säntäillä edes takaisin, kun olin pois kartalta. Illalla lukiessamme Sepon kanssa, sanoin, että nyt pitää lopettaa lukeminen tai alan kirkua. Voimat olivat aivan lopussa. Ja nyt arvaus, hyvä lukijani: Tuliko yöllä migreeni?

Voin kertoa, 

että tuli, ja oikein mojovana tulikin. Koko seuraavan päivän vietimme viimeinkin sitä lepopäivää, mikä usein muuttuu työpainotteiseksi minun hyppysissäni.

Torstaina tietysti arvelin, että nyt olen iskussa, kun yö meni hyvin eikä ollut migreeniä. Olimme päivän Vöyrillä Reilu Kirppiksellä penkomassa ja kävimme syömässä ja mukava päivä se oli, mutta seuraavana yönä alkoi taas migreeni, kylläkin vähäisemmin volyymein.

Eli tarvitsen kaksi lepopäivää migreenin jälkeen. Pitäisi olla vain yksi homma päivässä, mutta tuolloin oli kolme. Etukäteen ei voi tietää, mitä yllätyksiä päivä tuo. Lapsenlapsia haluan aina hoitaa, jos olemme kotona ja jos suinkin jaksan, vaikka olisi muutakin sovittuna - pidän sen niin suurena etuoikeutena.

Onneksi migreeni menee kuitenkin ohi, tähän asti on mennyt. Ja osaan sitten olla kiitollinen, kun olen kunnossa! 

Tällä viikolla

saimme pestyksi työhuoneen ikkunan. Posliinikukka ei ehtinyt ruveta kukkimaan, joten saimme sen suihkutetuksi tänä vuonna. Iso pelakuu kärrättiin pihalle samalta ikkunalta. Tuli hyvä mieli.

Iloinen olen siitäkin, että pesin parvekkeen ikkunat jo maaliskuulla varmaan, etteivät ne jäisi pesemättä tänä kesänä. Nythän ne ovat aivan siitepölyssä, mutta se ei minua sureta. Pyyhin ikkunoita taas jossain vaiheessa. Olohuoneen ikkunaa en edelleenkään avaa, pesen sen vain ulko- ja sisäpuolelta joskus.

Ilokseni saimme

leposohvan parvekkeelle! Se mahtui sinne, sillä olen kuljettanut sieltä joka päivä kukkia ulos kesäkatokseen, että saan tilaa. Lämpöä saisi vaan olla lisää kukkia ajatellen!

Sää on ollut muualla Suomessa välillä jopa hellelukemissa, mutta täällä Vaasassa vasta eilen taisi olla +20 astetta. Tänäänkin on lämmintä, mittari näyttää keittiössä, varjossa, +19 astetta. Vikingan rannassa vesimittari näytti eilen +17, joten on se lämmennyt. Kylmältä se aina ensin tuntuu - tänäänkin kävin uimassa. Oli viikko väliä, kun ei ole huvittanut uida - jatkuvasti on ollut kolkko sää ja tuuli.

Joku oli taas repinyt pois

koirien uintikiellon ja muuan nainen oli uittamassa koiraansa. Minähän koetin asiasta huomauttaa pari vuotta sitten jossain täkäläisessä ryhmässä, mutta sain niin kovat syytteet niskaani, että poistuin koko ryhmästä enkä palaa sinne. Nykypäivänä ihmisille ei saa sanoa mistään asiasta, että se on väärin tai että noin ei saa tehdä. Itsekkyys on totisesti huipussaan, ja siitähän on hiljattain kirjakin julkaistu - hyvä kirja, sanoi tytär. 

Tässä kirjoittaessani 

hampaan paikastani on irronnut pieniä paloja sieltä, täältä. Ehkä sitä ei ole kohta jäljellä ollenkaan? No, sentään se inhottava piikki tuntuu, joten luultavasti itse hammas on kuitenkin paikallaan vielä. 

Päivässäni on usein ja useita

kohokohtia Sepon kanssa eläessäni. Eilen istuimme ulkona auringon lämmössä kesäkatoksen seinustalla. Söimme jäätelöä, Seppo oli hakenut kaupasta tullessamme uimasta. Myöhemmin makoilin parvekkeella ja luin romaania. Aurinko paistoi ja lämmitti, rullaverhoja siirtelin alemmaksi, kun aurinko alkoi paistaa kasvoihin. Täydellistä! Yhteiset lukuhetket ja rukoukset yhdistävät meitä, ja pidän suurena ilona, että luemme ja rukoilemme yhdessä. Se lähentää meitä Jumalaan ja samalla toisiimme.

Tänä iltana

 luen loput Jaakko Haavion kirjasta Sepolle ja itselleni. Haaviolla on ollut erinomainen tyyli kirjoittaa. Hän kertoo, että pikkupoikana kirkossa hän aloitti heti rukouksen, kun ensimmäinen virsi alkoi. Rukous kuului: anna, Jumala, tämän olla viimeinen virsi! Rukous jatkui joka virren kohdalla ja viimein siihen vastattiin! -En vielä tiedä, mikä olisi seuraava yhteinen kirja. 

Seppo lähti pyöräilemään

kaupungille. Kun hän palaa, hampaanpaikkani, se mitä siitä on jäljellä, pitäisi olla kuivunut ja sitten juomme kahvit. Käyn läpi vielä huomiset virret ja aamulla, jos Herra suo, menemme messuun tapamme mukaan.

Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä äitiä tapaamassa. Suunnitelmat on hyvä jättää Herran käsiin niin ne onnistuvat. Hän voi muuttaa niitä, jos on tarpeen. Kunhan me vaan muistaisimme, että

kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa.

Sain vastauksia

viime kertaiseen kyselyyni ja kuulin rukousvastauksia. Jollekin on syntynyt yhteys sisaren kanssa. Sukulainen on tullut mukaan raamattupiiriin ja aikoo tulla toistekin. Lapsella on kaveri uskovasta perheestä. Poika on saanut pitää työnsä, vaikka irtisanominen oli lähellä jo kauan sitten. -Kiitos Jumalalla kaikista vastauksista. Jatketaan rukousta, ja muistetaan, että myöskään Jumalan vastustaja ei ole toimeton, kun me rukoilemme. Sen takia meidän ei tule säikähtää, sillä

Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta.

Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. 

Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne. -2. Kor 1. luvusta

Näillä sanoilla toivotan hyvää ja siunattua kesää, rakas lukijani!