17.05.2026 - Aurinkoinen sunnuntai ja kova tuuli

Viikko on mennyt 

tällä kertaa aika suunnitellusti. Lapsenlapsia on pyörinyt meillä useaan otteeseen ja heistä olemme toki hyvin iloisia. Kun istuimme pihalla ja katsoimme kahden pikkupojan juoksemista edes takaisin vesitynnyrille täyttämään vesiruiskua ja sitten sitä tyhjentämään puskille ja kukille - välillä myös taivaalle, niin olihan se hauskaa. 

Turha luulla kuitenkaan,

että pojat siitä olisivat väsyneet. Ehei. Kun kävimme syömässä ja sen jälkeen askartelemassa majoja ja muuta, niin lähdimme takaisin ulos, sillä vauhti alkoi taas kiihtyä. Vesileikit jatkuivat, mutta sen jälkeen panimme pojat keräämään risuja meidän mäeltä, joka viettää alas kadulle, mutta jossa onneksi on kunnon aita. Talvella sinne lasketeltiin pulkalla, mutta nyt juostiin ylös, alas. 

Uimahallissa kävin yhtenä

päivänä ja sain Lenen kaveriksi. Vesijumppa-altaassa pompimme vapaamuotoisesti, koska meillä oli paljon keskusteltavaa. Uidessakin keskustelimme. Ja saunassa. Oli oikein piristävä reissu ja jälkeen päin väsytti sopivasti. 

Samana iltana

riensimme Sepon kanssa meren rannan pelikentälle kioskimyyjiksi. Lämmintä oli noin 6 astetta, tuuli ei onneksi ollut navakka. Sateli jonkin verran, mutta ei mitään rankkasadetta. Pienet 9-vuotiaat, kuten Tiutau, lapsenlapsi, olivat kohtalaisen kylmettyneitä, kun paljain käsin heiluttelivat mailaa, mutta sentään saivat juosta välillä niin lujaa kuin pääsivät. Kyseessä oli pesäpallo ja se taitaa olla Tiutaun lempilaji, tai yksi niistä, sillä hän on sangen innokas missä tahansa lajissa ja asiassa. Kaksi kummankin joukkueen parasta pelaajaa sai jonkin mitalin, Tiutau sai toisen.

Itsehän olin kääriytynyt vilttiin kentän reunalla ja harmittelin, kun en älynnyt laittaa pitkää talvitakkia ylleni. Se olisi ollut säähän sopiva. Kahvia ostettiin termos tyhjäksi, lapualaisiakin paleli. Heidän joukkueensa taisi voittaa, heillä oli kai pitempään treenannutta porukkaa.

Seuraavana päivänä

sisarustrio oli meillä pari tuntia iltapäivällä. Seppo askarteli poikien kanssa - he ovat keksineet, että Sepon kanssa voi askarrella. Taas syntyi kiikaria ja purnukkaa, jonne saa laittaa nimilappuja ja sitten nostella niitä sieltä, kun käsi mahtuu putkiloon. On kiva, kun mielikuvitusta riittää. Saarukka lajitteli innokkaasti ison läjän värikyniä sopiviin nippuihin ja teki tehtäväkirjaa. Kaikille maistui ruoka ennen kuin heidät haettiin.

Itse olin

samalla keitellyt hernekeiton valmiiksi, sillä meillä oli seurakuntailta tuona iltana. Purkkihernekeittoa - hyvää se oli, tänään söimme Sepon kanssa siitä loput. Jahka lapsoset lähtivät, me kiiruhdimme kirkolle. Meitä kokoontui toistakymmentä ensin vesperiin - ja ilokseni Vapaakirkon tilaan oli ostettu uusi soitin! Sähköpiano, vai mikä se lienee, ja siihen saa myös urkuäänet. Olipa se kiva yllätys, vanha soitin alkoikin olla huonokuntoinen. Vesperin jälkeen söimme runsaat herkut yhteisestä pöydästä ja keskustelimme aiheista, joita Simon oli miettinyt meitä varten.

Simon piti vesperin yhteydessä saarnan, joka oli hyvin osuva. Siinä hän puhui pastorimme Oton lähdöstä pois Turusta 10 vuotta sitten, kun hän itse perheineen oli ollut Turussa St. Gabriels församling -seurakunnassa. Hän kertoi, että pastorin lähtö oli vaikea heille. Nythän me olemme siinä tilanteessa, kun Otto on lähdössä perheineen Helsinkiin Koinonian lut.seurakunnan pastoriksi. Ikävä meidän tulee häntä, todella. Mutta näyttää siltä, että meille siunaantuu hyvinkin elokuuksi uusi pastori!

Koska päivässä oli ollut tapahtumia

ja kohtaamisia runsaasti, oli arvattavissa, että migreeni pääsee valloilleen yöllä. Eikä arvaus pettänyt. Mutta selvisin kunnialla seuraavaan päivään, jolloin vietimme "oman perheen" päivän. Tein vispiruuroa, iltapäivällä kävelimme Vikingalle ja kävin uimassa. Yllättäen sää osoitti hiukan lämpenemistä - tuuli ei ollut kolkko eikä hyinen rannassakaan. Se tuntui mukavalta. 

Hulavanteen pyöritys

oli pitkään tauolla. Viimein sain aloitetuksi sen taas uudelleen ja olen pyöritellyt vannetta varttitunnin joka päivä. Se vain on tehtävä sellaiseen aikaan, ettei ole hiljattain syönyt. Millään ei pysty pyörittelemään vannetta täydellä mahalla, se ei edes pysy mahan ympärillä!

Minua harmittaa, kun ruoka maistuu minulle erityisen hyvin. Vähempi olisi parempi. Mutta se vaiva kyllä poistuu jossain vaiheessa elämää, joten minun pitäisi olla vaan kiitollinen, että saatan syödä ja on ruokaa. Kyllä ihminen viitsiikin olla turhamainen, vai mistä on kyse, kun ei voi olla tyytyväinen itseensä? Vaikka mies sanoo rakastavansa ihan joka kiloani, olkoon niitä miten paljon tahansa!

Taasen on todettava

Roomalaiskirjeen,  7. luvun, sanoin:

...minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. 
Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;  
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

Tämä sanahan ei koske vain syömistä tai juomista, vaan koko elämäämme. Meistä jokainen on tällainen, syntinen ja kyvytön valitsemaan aina sitä, mikä olisi itselle ja toisille hyväksi. Ja Jumalaahan me emme kukaan rakasta vaan pyrimme pois hänestä, kunnes Jumalan rakkaus saavuttaa meidät ja vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Hän on rakastanut ensin meitä, ja sitä varten lähettänyt Poikansa, että meillä olisi yhteys häneen ja hänen kanssaan. 

Sitä tarkoittaa ilmaus JEESUKSESSA. Kun meidät on kastettu häneen, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, olemme saaneet Jeesuksen. Ja kun uskossa turvaamme häneen, kaikki tekomme ovat tehdyt Jeesuksessa, hänen etukäteen vaikuttamiaan ja sen takia Isälle mieluisia. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja kun me olemme Pojassa, Isä rakastaa myös meitä. Ilman Poikaa meillä ei ole Isää.

Kaikki ne teot, jotka teemme - olkoot ne kuinka hyviä tahansa - mutta emme ole Jeesuksessa, saavat kiitoksensa maan päällä, mutta eivät Jumalalta, sillä 

Sinä käyt niitä kohden,

jotka ilolla vanhurskautta tekevät

ja jotka sinun teilläsi sinua muistavat.

Katso, sinä vihastuit,

ja me jouduimme synnin alaisiksi;

niin on ollut ikiajoista asti —saammeko avun?

 

Kaikki me olimme kuin saastaiset,

ja niinkuin tahrattu vaate

oli kaikki meidän vanhurskautemme.

Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet,

ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli. -Jes 64.luvusta

Enpä tiedä,

He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa. Monet heistä tulivatkin uskoon... -Apt 17. luvusta

Loppuviikko

Joka päivä olemme

Huomisiltana on kevään viimeinen naistenilta,

Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." 
Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen;