11.05.2026 - Äitienpäivä vietetty onnellisesti

Teimme matkan

Sepon vanhempien luo loppuviikolla. Se oli hauska reissu, vaikka kärsinkin aikamoisesta migreenistä yöllä ja vielä aamulla. Iltasella kävimme kävelemässä ja uin Kyrösjärvessä kuten usein ennenkin. Se on matalarantainen järvi, hyvät pukukopit. Kuvassa olen uimassa, vaikka en näykään. Paluumatkalla uin taasen Saarijärvessä, joka on niin matala, että saa kävellä puoliväliin järveä - no, ei sentään -, että polvet kastuvat. Pääasia, ettei maha ota pohjaan kun uin, joten kyllä sielläkin uiminen onnistui.

Kotimatkalla pysähdyimme viisi kertaa. Kirpparille ja kauppoihin ja bensaa ottamaan ja syömään. Kotiin päästyä rentoilua ja voimien keruuta, että jaksoimme 9-vuotissynttäreille lauantaina. Meillä on ruuhkaa touko- ja marraskuussa, kun on runsaasti näinä kuukausina syntymäpäiviä äitien- ja isänpäivien lisäksi.

Äitienpäiväaamuna

riensimme tapamme mukaan messuun. Tällä kertaa koolla oli yli 50 ihmistä, sillä useita perheitä oli paikalla, olivat tulleet äitiään juhlistamaan ja äitinsä kanssa. Oli myös meidän mahdollinen tuleva pastorimme perheineen. Senkin takia kaikki kynnelle kykenevät halusivat tulla kyselemään kahvihetkellä kokelaalta, millainen mies hän on. Vaikuttaa lämpimältä ihmiseltä. Ensi sunnuntaina me seurakunnan jäsenet päätämme asiasta.

Jo edellisenä iltana

Seppo lähti ulos ja kun yritin ängetä mukaan, se ei käynyt. Arvelin, että taisi mennä kauppaan. Hetken päästä hän palasikin ruusupuskan ja suklaitten kanssa. Ilahduin tietysti kuten kuka hyvänsä olisi ilahtunut - kultainen mies! Sunnuntai-iltapäivällä soitti pojan perhe Espoosta ja koko porukka onnitteli mummoa. Ja kylään tuli ensin tyttären perhe, sitten juniorin perhe. Sen jälkeen kävimme itse keskipojan perhettä tapaamassa, mutta kakkua emme enää halunneet sinä päivänä enempää.

Paluumatkalla

kävin uimassa Vikingan rannassa. Tuuli oli ikävä ja vesikin aika kirpakkaa, mutta kun pääsen veteen, uinti sujuu ihan helposti. Jälkeen päin olo on mitä mainioin, mutta välihousua ja villapaitaa puen kyllä ylleni innokkaasti. Huomenna suunnittelen uimahallireissua, sillä vesijumppa voisi tehdä hyvää olkavarrelle. Pyysin ystävää mukaan, saadaan samalla vaihtaa kuulumisia.

Tänään maanantaina

meillä on vapaapäivä. Toiveikkaasti odotamme sen olevan helppo ja kevyt, mikä harvoin toteutuu. Pyykit koneeseen ja ulos kuivumaan - nyt jo haettu pois ja viikattu kaappeihin. Iloksemme ja rukousvastauksena tietokonetukeni, vanhin poikani, pystyi neuvomaan meille, miten saamme annetuksi koneelleni ensiapua. Se sammahti kokonaan, yhtään ei ollut tilaa koneessa. Mutta nyt tämä taas toimii ja voimme tehdä meille neuvotut operaatiot uudestaan, kun kone yrittää tukkeutua. Pitänee vähitellen saada käydyksi Espoossa niin että Jyrki voi hoidella konetta vähän perusteellisemmin. Hän on tietokonealan ekspertti, minun onnekseni. Ja altis auttamaan. Hänhän minulle nämä sivustotkin on tehnyt ja fiilailee niitä aina kun ennättää.

Vapaapäiväämme

kuuluu yleensä käynti kaupoilla. Niin nytkin. Kävimme ensiksi viemässä saamamme ylimääräisen kosketinsoittimen Vakriin, kristilliselle koululle. Se otettiin iloiten vastaan. Samalla poikkesin tervehtimään entisiä työkavereitani päiväkodissa, Lyhdyssä. Oli mukava nähdä heitä pitkästä aikaa. Seuraavaksi Seppo vei tavaraa kierrätykseen, minä singahdin vakiokauppaani - en viitsi mainostaa sen enempää - löysin tällä kertaa yhden lasten paidan (3€) ja 150 väriä (tarjouksessa nekin, ostin kaikki jäljellä olevat). On lapsenlapsilla taas lajiteltavaa, kun tulevat kylään. 

Itselleni

en juuri vaatteita ostele, vain välttämätöntä ja usein kirpparilta tai saan joltain. Lempifarkkuni ovat alakerran pöydältä, jonne joku asukkaista oli taannoin jättänyt ne otettavaksi. Muutenkin olen mielestäni kohtalaisen säästäväinen, mutta tarjousjahti on mielenkiintoista. Kieltämättä osun usein siunatuille apajille.

Vielä yhdessä kaupassa kävimme ostamassa lähinnä ruokaa, mutta sitten pitikin jo joutua kotiin huilaamaan ja pyykkejä tuomaan sisälle. 

Tällä viikolla

menemme huomenissa illalla tuolien kanssa pesis- vai oliko se jalkapallomatsiin, en muista. Lapsenlapsi kuitenkin pelaa siellä ja tytär valmentaa, joten me Sepon kanssa istumme vesisateessa (sitä on luvassa) omilla tuoleillamme katoksessa paksusti pukeutuneita ja myymme, mitä siellä sitten onkin myytävänä. Ja uimahalliinkin yritän päivällä kuten kerroin.

Keskiviikkona on hammaslääkäriä ja lastenhoitoa iltapäivällä ja illaksi selvitämme itsemme seurakuntailtaan. Aluksi on puolen tunnin vesper, eräänlainen hartaus, pari virttä lisäksi. Sitten syömme yhdessä ja jotain ohjelmaakin meillä siellä on. Uskon, että illasta tulee mielenkiintoinen. Minun osanani on virsien säestys ja hernekeiton vieminen mukananamme. 

Helatorstaina vietämme pyhää. Perjantaina käväisen hierojalla ja Alfredo tulee meille hoitoon joksikin aikaa. Hänellä on mainiot jutut. Viimeksi hän kapusi Sepon viereen istumaan nojatuoliin, kun Seppo pelasi Tiutaun kanssa jotain korttipeliä, jossa kerättiin perheitä.

Viikosta näyttäisi tulevan täyteläisen mukava ja mahdollinen sade on ihan tervetullut kuivan kevään vastapainoksi. Huomisiltana tosin olisi hauskempi, jos ei sataisi. Kaikki ohjelmanmuutoksetkin ovat mahdollisia. On sanottava kuten Jaakobin kirjeessä, 4. luvussa:

Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: »Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot.»Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu.Näin teidän tulisi sanoa: »Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.»

Eilisessä messussa

Otto saarnasi rukouksesta, olihan rukoussunnuntai. Sain vastauksia kysymyksiin, joita välillä olen miettinyt. Koska rukouksemme on usein lihallista, haluamme miellyttää muita ja näyttelemme, ehkä huomaamattamme, on tarpeen rukoilla myös itsekseen. Silloinkin saatamme esittää Jumalalle jotain sen sijaan, että sanoisimme asiat niin kuin ne ovat. 

Jumalahan kuulee itkun, huokauksen, sanomattomat sanatkin. Ne kohoavat hänen korviinsa huutona, sillä hän kallistaa korvansa meidän rukouksemme puoleen. Meidän on turha hokea joutavia. Jumala kuuli erämaassa olevan Ismaelinkin itkun ja vastasi siihen, 1. Moos 21. luvussa: 

Hagarin istuessa syrjempänä poika alkoi ääneensä itkeä.Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: »Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun.Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta.

Eikö Jumala siis kuulisi myös sinua

ja minua, kun huudamme häntä avuksi? Pyydänkin sinua, jos et jo ole rukoilemassa klo 17 (minuuttirukous maailman hädän ja turvallisuuden puolesta) ja klo 21, jolloin rukoilen yhdessä teidän lukijoitteni kanssa (en tiedä, ketkä rukoilevat, paitsi Am, L, S ja T, jotka ovat kertoneet rukoilevansa ja antaneet myös rukousaiheita). Rukoilen, että Jumala vastaa jokaisen rukoilijan pyyntöihin, mitä he sitten rukoilevatkaan Jumalan tahdon mukaisesti.

Voimme rukoilla mitä tahdomme, vaikka monesti rukoilemme vääriä asioita. Onneksi Jumala vastaa parhain päin eikä aina anna meille sitä mitä haluamme vaan mitä tarvitsemme. Lopputulos on siten varmasti hyvä. Ajattelepa pientä lasta, jolla on hyvä maallinen isä. Ei tämä anna pienoiselleen sellaista, minkä tietää olevan vaaraksi tai haitaksi, vaikka lapsi kovasti haluaisi. Saati sitten Taivaallinen Isämme, joka näkee menneisyytemme ja tulevaisuutemme ja haluaa meille sitä parasta: Siunattua elämää jo nyt "täällä maitten päälle ja kerran iäti taivaassa".

Jonain vuonna 

pyysin lapsiltani kirjettä äitienpäivälahjaksi. Tänä vuonna en pyytänyt, mutta siitä huolimatta sain yhdeltä lapselta kirjeen. Itkun kanssa sitä luin ja talletin sen hyvin. Siinä oli minulle vastauksia rukouksiini enkä osaa sanoa, miten hyvää Jumalaa kiittäisin siitä, että hän on ollut Isä lapsilleni ja pitänyt ja pitää heistä huolen. Eikä vielä ole edes käynyt ilmi, mitä heistä tulee - heillä on koko elämä aikaa kasvaa hyvään suuntaan, vaikka välillä olisi mutkaisiakin polkuja. Minä voin kiittää Jumalaa rukoilemalla lasteni ja tulevien polvien puolesta niin kuin teenkin. Olemme usein liian kärsimättömiä, kun emme saa heti vastauksia.

On klo 17 rukouksen aika pian

Sepon kanssa. Sitten jatkan vapaapäivääni ehkä historiallista ja romanttista romaania lukemalla tai vihkoja tekemällä tai jollain muulla hauskalla. Sepon kanssa minun on hyvää ja turvallista elää ja olla. Jumalan lahjaa on tämä elämä!

Siunausta sinulle, rakas lukijani! Rukoilen puolestasi!