21.04.2026 - Pitkään ollut jo kevät - takatalvi tulossa?

Tiistaiaamuna

kotikeittiön pöydän ääressä. Pelakuut ovat jo niin venähtäneet, että pimentävät näkyvyyttä ulos. Herneitä olen kasvattanut ja syönyt joka päivä salaatiksi. Seppo ei välitä herneistä, joten minä saan syödä kaikki. Kyllä se minulle sopii. Tuossa aamuauringossa nekin kurkottelevat ulos. Neljä pelakuuta, joista kolme isoa on pöydällä, yksi ikkunalla sekä myllärinpelakuu, joka on pienempää lajia.

Kukintaansa lopettava kaktus on myös toistaiseksi ikkunalla, mutta voisin viedä sen parvekkeelle ja kesäksi se pääsee ulos omenapuun juurelle. Sydämen mallisia lehtiä puskeva viherkasvi on rivissä laitimmaisena. Sain sen Kaijalta joskus viime vuonna. Se tekee pyrähdyksiä kasvussaan. Minulla se on tehnyt vasta yhden lehden ja senkin niin nopeasti, että tuskin se oli puhjennut, kun oli jo lapsen kämmenen kokoinen sydän. Sen jälkeen se on pitänyt taukoa muutaman kuukauden.

Tänään oli 

netissä kuva kahdesta lapsesta, joista toinen pinkaisi juoksuun ja toinen jäi kävelemään ja katseli kukkia kävellessään. Jutussa kerrotaan, että luonne pysyy aika lailla samanlaisena jokaisella. Tuo oli myös kuin kuva minusta ja Seposta ja meidän lähdöstämme pyörähuoneesta.

Minä laitan kypärän päähän, avaan pyörän lukon, työnnän pyörän ulos ja lähden joko kävelemään tai ajamaan muutamassa minuutissa. Jos lähden ajamaan heti, ehdin luultavasti putusillalle asti ennen kuin Seppo lähtee tallilta - sinne on lähes puoli kilometriä. En ole kokeillut, yritän hidastella. 

Seppo tekee kaiken tarkoin ja huolella. Tarkistaa, että kaikki on varmasti kunnossa eikä mitään tipahda korista. Yleensä kävelen kävelytielle asti, mutta alamäkeä en viitsi kävellä vaan lähden hitaasti ajamaan ja tarkkailen, joko pyörähuoneen ovi menee kiinni. Tämä on meidän menojärjestys ja voi olla, että Seppo on lopulta aiemmin kirkolla, jos sinne olemme menossa. Mutta pääasia on kuitenkin, että hyvässä sovussa teemme matkaa. Lähtiessä pitää vain varmistaa, kumpaa kautta ajamme, ettei käy niin kuin meillä voi käydä muutoin. 

Oton saarnan aihe

sunnuntaina oli Hyvä Paimen. Jeesus kohtasi Pietarin ja muut opetuslapset rannalla. Pietarilla oli takanaan vahva muisto siitä, että hän kolmesti kielsi Jeesuksen, vaikka oli sanonut, että vaikka kaikki muut hylkäävät Mestarin, hän ei. Nyt Jeesus osoitti Pietarille muita opetuslapsia ja kysyi, rakastatko, Pietari, minua enemmän kuin nämä. Pietari tiesi nyt totuuden itsestään. Hän rakasti kyllä, mutta siitä huolimatta häneen ei voinut luottaa. Ei enempää kuin muihinkaan opetuslapsiin, vaikka hän oli luullut niin. 

Jeesus kysyi kolmesti samaa asiaa ja joka kysymykseen Pietari vastasi samoin. Jeesus, sinä tiedät, että minä rakastan sinua. Mutta sinä tiedät myös, että minun rakkauteni ei ole samanlaista kuin sinun. Sinun rakkauteesi voi luottaa, minun ei. Joka kysymyksen jälkeen Jeesus antoi Pietarille kehotuksen huolehtia hänen laumastaan, karitsoista ja lampaista. Ruokkia ja kaita niitä rakkaudella. Ei omassa voimassa vaan Jeesukseen turvautuen ja hänen rakkaudellaan.

Ilta ehti tulla

ennen kuin pääsin jatkamaan kirjoittamista. Tein jälleen sosekeittoa päivällä lounaaksi, huomiseksikin jäi. Päälle kahvia ja lepoa. Lähdimme sitten kaupungille. Minä ajelin pyörällä sisäsatamaan ja kävin uimassa. Sen jälkeen menin tervehtimään iäkästä ystävää ja samalla hoitelin muutamia asioita hänen puolestaan. Seppo meni tallille raivaamaan. Paluumatkalla poikkesimme kauppaan - Seppo jäi pyörävahdiksi ja soittamaan äidilleen, minä kiertelin kaupassa ja ostin meille lämpimiä kanansiipipaloja. Niitä sitten söimme kotiin ehdittyämme kunhan olimme ensin pitäneet klo 17. rukoushetken.

Sain valmiiksi

oikein vaikean sudokun. Monta versiota jouduin tekemään siitä ruutuvihkoon ennen kuin sain sen oikein. Mutta seuraava sudoku olikin sitten ylilelli. Tosi helppo. Näköjään taso vaihtelee aika lailla, vaikka kaikkien pitäisi olla haastavia. Ehkä jaksaa paremmin pinnistellä niiden tekemisessä, kun toisinaan luulee olevansa hyvinkin fiksu. Ristikoita en ole viime aikoina jostain syystä viitsinyt tehdä. 

Kirjoja olen sen sijaan lukenut paljonkin. Meneillään on Kaari Utrion kirjat tällä hetkellä. 

Eilen olin huonovointinen

ja nukuin iltapäivällä jonkin aikaa. Sitten alkoi migreeni, pari tuntia ennen naisteniltaa. Pyysin Seppoa rukoilemaan puolestani. Hän laittoi kätensä pääni päälle ja rukoili Jeesuksen nimessä. Nousin ja lähdin hakemaan pyykkejä. Kun palasin, huomasin, että päänsärky oli loppunut. Kiitos siitä taivaalliselle Isälle, joka auttaa sen mukaan ja siten kuin hyvä on. Niin jaksoin hyvin lähteä illan tapaamiseen.

Naistenilta oli

kirjaston Essee-salissa. Sinne mahtuu ainakin 15 ihmistä, ja meitä olikin 10 ja yksi poikkesi pikaisesti, mutta ei ennättänyt jäädä. Luimme Katekismuksesta selityksineen 7. ja 8. käskyn. Niistä riitti keskustelemista ja rukoilemista. Olin iloinen, kun paikalle tuli niin monta naista. Seppo oli sen ajan lukusalissa lukemassa, mutta ei hän ollut ennättänyt lukea kuin Resiina-lehden, kun se oli ollut niin mielenkiintoinen ja täynnä mukavaa asiaa. Pyöräilimme kotiin yhdessä. Tuntuu mukavalta, kun olemme paljon yhdessä Sepon kanssa. 

Mieleeni tuli aika, jolloin Ari ei enää jaksanut lähteä kanssani minnekään ja minusta oli surullista mennä joka paikkaan yksin. Sitten totuin siihenkin. Mutta sen jälkeen, kun Seppo tuli rinnalleni, minusta on ikävää liikkua yksin. Toisinaan tietysti tuntuu mukavalta tehdä jotain omia juttuja kuten mennä naisten kanssa lounaalle tai tavata jotain ystävää niin ettei Seppo ole mukana. Onneksi hänelläkin on omia ystäviä sen verran kuin hän tarvitsee ja kaipaa.

Huomenna on vapaapäivä,

siis ei vielä mitään tiedossa etukäteen. Ehkä hyvinkin jotain ilmaantuu huomiseen mennessä. Ja johan tavalliset arkitoimet vievät päiväämme nopeasti iltaa kohti. Ehkä hoitelen kukkasia, istutan isompiin purkkeihin. -Eilen pesimme pyykkiä, kirjavia ja lakanoita sekä villasukkia. Kaikki kuivuivat hyvin ulkona. Tänään Seppo imuroi, kun minä tein ruokaa. Nyt on leipätaikina nousemassa kahdessa kulhossa. Seppo lähti välillä kauppaan, kun jauhot loppuivat. Hankin yleensä jauhot serkun tilalta, niin saan ne vastajauhettuna käyttööni. On täydennettävä varastoja jälleen. -Leipätaikinat laitan yöksi kylmään jahka ne nousevat, ja paistan huomenna.

Kun aamulla huokailin remppaista oloani ja vetelyyttäni, Seppo lohdutti. Sanoi, että olet tehnyt riittävästi tähän mennessä elämässäsi, nyt voit oikein hyvin ottaa rauhallisesti. Tuntuu hyvältä, kun en kuule vaatimuksia vaan rohkaisua. Seppo tietää.

Kohta on iltalukujen

aika. Aurinko paistaa ja ilta on valoisa. Kevättä on riittänyt niin kauan jo, että olemme harhautuneet luulemaan, että tästä se ilma vaan lämpenee. Lähipäivinä voi tulla viileää, jopa lunta. Vettä voisi joka tapauksessa sataa, pitkään aikaan ei ole satanut. Mutta Herra antaa, mitä hyväksi näkee. Hän antaa aurinkonsakin paistaa niin hyville kuin pahoille. Häntä me saamme kiittää ihan kaikesta. Taas tästäkin päivästä, jonka hän meille antoi, ihan armosta lahjaksi!

Siunattua kevättä, rakas lukijani! Ikkunanpesu joutaa vielä odottaa!