18.04.2026 - Vaihtelevaa mielialaa

Tänä lauantaiaamuna

heräsin neljältä siihen tavalliseen. Pää alkoi tulla kipeäksi. Yritin vielä nukkua, mutta ei onnistunut, joten nousin puoli kuudelta ja keitin kahvia. Olin aika synkällä mielellä. Kun ei ole kunnossa, ei mikään huvita.

Aloin kuitenkin päättäväisesti lukea Raamattua, niitä Psalmeja, jotka luen aina 18. päivänä joka kuukausi; niitä on noin viisi. Yritin myös keskittyä lukemaani. Luettuani mielialani parani aavistuksen. Rukoilin Lähetyshiippakunnan kohteiden puolesta, sekä Romantikkojen, ystävien, rukousystävien, kummilasten ynnä muun puolesta. Laitoin myös Juha Vähäsarjan päivän sanan facebookiin kuten tavallisesti. 

Klo 9 mennessä

mielialani oli jo aivan toisenlainen. Päänsärky oli häipynyt, mieheni oli herännyt. Hän jaksaa aina yhtä ystävällisesti kohdata minua, olinpa sitten miten möreä hyvänsä. Suuri lahja ja kiitosaihe tuollainen mies. Nolottaa oma käytös, kun ei voi tuntea iloa ja hyvää mieltä, silloin kun on tuollainen kurja olo ja tunne, vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että kaikki on hyvin, kuten onkin. Kai sekin on vaan hyväksyttävä, että tunteet tulevat ja tunteet menevät - niihin ei kannata toivoansa laittaa.

Eilen meillä oli vapaapäivä,

lähdimme aamulukujen ja lounaan jälkeen asioille. Lounaaksi tein sosekeittoa, mistä tuli aivan kelpo ruokaa. Hankkimani hunajainen leipäsäilytyspussi on osoittautunut toimivaksi. Avaan sen aina ruoka-ajaksi ja nuuskimme kumpikin ihanaisia aromeja, jotka nousevat pussin uumenista. Ihan aluksihan yksi leivänpala oli alkanut homehtua, mutta se johtui kyllä siitä, että kyseinen sämpylän puolikas oli liian tuoretta, vähän taikinaista. Sen jälkeen en ole halkaissut sämpylöitä ja pidän tosiaan pussia auki ruoka-aikoina, niin että mahdollinen koskeus poistuu. Hyvä hankinta se oli! 

Kävimme iltapäivällä ajelulla

ja ostin muutamia kukkasia parvekkeelle. Yritän hillitä itseäni niin että mahdun itsekin parvekkeelle loppukesällä. Istutin myös palsamin taimia isompiin purkkeihin. Jotkut lastenlapsista haluavat niitä myös, mukavaa! Samettiruusuja minulla on myös ja eilen ostin krassin siemeniä ja kylvin ne, sillä omia viimevuotisia en löytänyt. Krassit ovat todella kauniita roikkumassa amppelissa tai muutoin.

Sitten olikin taas huilattava ja luettava ihanaa romaania. Kaari Utrion tuotanto menossa; uusi kierros, entisen lukemisen olen autuaasti unohtanut. - Ja ensi kertaa kävin uimassa Vikingan rannassa tänä keväänä.

Jatkan sunnuntaina

Eilen en jaksanutkaan enää kirjoittaa. Olin iltapäivällä katsomassa lapsenlapsen luistelun kevätnäytöstä ja myöhemmin kävimme saunassa Sepon kanssa. Näytökseen ajelin 11-vuotiaan Even kanssa. Hän joutui kartanlukijaksi, sillä vaikka lähdin ilman kiirettä, en kuitenkaan ollut tutkinut, mitä kautta jäähallille pitäisi ajaa sieltä, missä Even perhe asuu. Ja koska suuntavaistooni ei ole luottamista, löysimme navigaattorin ja Even avun turvin perille.

Ikäväksemme musiikki oli niin kovalla kyseisessä tapahtumassa, että jouduimme lähtemään pois puolivälissä.  Pitelimme molemmat korviamme ja ihmettelin, kun muut näyttivät kestävän ne desibelit, mitkä ilmoille kohosivat. Lohdutukseksi haimme isot jäätelöt lähikaupasta. Eve sanoi, että isä ei anna syödä jäätelöä autossa, mutta me mummothan olemme oma lukumme. Kaikki lastenlasten jättämät jäljet ovat kuin kunniamerkkejä, sillä niitä ei liikaa kerry mummoloihin. Onneksi näimme kuitenkin Violan luistelemassa perhosensiipineen, senhän juuri halusimmekin nähdä!

Kotimatkalla

poikkesin autolla uimassa Vikingan rannassa. Tänään jätän uimisen väliin. Olimme aamulla messussa, olin soittovuorossa ja nyt olen väsynyt. Ehkä käymme kuitenkin kävelyllä vielä, jos siltä tuntuu. Liike on lääke, vaikka ei huvittaisikaan liikuttaa luitaan. Aina se kuitenkin on hyväksi, paitsi en ole varma, mikä on migreenille parhaaksi. Liike vai lepo. Sitä mokomaa tuskin tulen ikinä ymmärtämään, siis migreeniä. Rukoilen, että voisin suostua kantamaan tuota sairautta, jos Herra ei näe hyväksi ottaa sitä pois. Parasta olisi näet siinä tapauksessa tyytyä Herran tahtoon.

Sain oivalluksen

jutellessani kirkkokahvilla erään henkilön kanssa. Kun muistelen elämääni, tiedän, että ilman uskoa Jeesukseen ja seurakunnan tukea, olisin elämäni varrella langennut pahastikin, ehkä useinkin. Kun ihminen on hyvin ahtaalla, oman tai toisen sairauden tähden, hän etsii pakotietä. Tarvitaan jokin paikka tai tapa, mihin voi paeta suurta ahdistusta. Silloin kun tukena on seurakunta ja uskollisia ystäviä, pako saattaa tapahtua turvallisesti. Itse esimerkiksi kerroin taannoin ystävälleni "pakosuunnitelmastani", joka oli hyvin inhimillinen, mutta väärä tapa. Keskustelun ja rukouksen avulla ymmärsin, että ei tuolle tielle, se on huono suunta.

Mutta ihminen, jolla ei ole turvaa Jumalassa, joka ei rukoile eikä usko, toimii tämän maailman mukaan ja saattaa itsensä ja läheisensä tielle, josta ei välttämättä ole paluuta ja joka aiheuttaa suurta murhetta itselle ja läheisille.

Oi,

 miten monesti minulle oli käydä noin! Armoa ja Jumalan rakkautta se on, että olen tässä. Toki jatkossakin voi tulla tiukkoja valintatilanteita, emme me kukaan ole immuuneja maailman houkutuksille, kun meitä puserretaan pienemmäksi. Mutta seurakunnan keskellä, uskovien ystävien ympäröimänä, olemme suuremmassa suojassa. Ja Jeesus itse auttaa ja tukee meitä silloin, kun häneltä apua pyydämme.

Oikealla kuva tyttärestä Vaasan Sähkön, Nette-lehden sivustolla. Hän aloitti siellä työt vuosi sitten. 

Psalmi 37 

on hyvä tähän, tässä joitakin jakeita siihen:

Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on,

asu maassa ja noudata totuutta;

silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle,

mitä sinun sydämesi halajaa.

Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen,

kyllä hän sen tekee.

Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta

niinkuin valkeudenKu

ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

Hiljenny Herran edessä ja odota häntä.

Huomisiltana

on naistenilta pääkirjaston Essee-salissa. Tunnen itseni jälleen ihan kädettömäksi ja avuttomaksi, mutta onhan minulla taivaallinen Isäni, joka on luvannut huolehtia kaikesta. Jätän siis huomisillan hänen käteensä ja sinun rukouksiisi, rakas lukijani! Herra siunatkoon tuon illan ja antakoon jokaiselle tulijalle, mitä kunkin sydän halajaa.

Ensi viikolla on

lähes joka päivä jotain menoa, joten yritän levätä aina kun voin ja osaan. 

Jeesus itse siunatkoon sinua, joka tätä luet! Tapaamme taas rukoushetkessä klo 17 ja 21. Ehkä sinä olet mukana, Herra sen näkee ja kuulee jokaisen huokauksemme!