16.04.2026 - Eroosiota havaittavissa!

Torstai on toivoa täynnä,

ja sainkin koneeni eilen toimimaan. Käytin sitä kirjaston digitalkkarilla, ja kuulemma pitäisi toimia, vaikka kone valittaakin jatkuvasti olevansa täynnä. No, Jyrki joutuu taas hoitelemaan konettani jahka tapaamme jossain vaiheessa. Tai asia hoituu jotenkin, mutta nyt en sitä mieti.

Ihmeellisesti täyttyvät

eläkeläisen päivät, vaikka ei paljon mitään olisi muka tiedossa. Toki ei saisi ollakaan kuin yksi asia päivää kohti, mutta en voi välttää välillä ruuhkapäiviä. Eilen kerrankin olin viisas, kun palasimme kotiin lapsukaisia kaitsemasta - olimme vain pari tuntia, ja homma oli hyvin helppo ja lapset kilttejä. Paluumatkalla oli vaihtoehtona käydä kaupassa tai uimassa, mutta sanoin, että mennään vaan suoraan kotiin. Ja se oli todella oikea ratkaisu. Kotona tietysti puuhastelin vähäsen romaanin luvun ohessa. Vaihdoin muutamia taimia isompiin purkkeihin ja kastelin pelakuita, muun muassa. Mutta ilta oli rauhallinen ja lepoa täynnä Sepon seurassa.

Tänä aamuna 

heräsin jo puoli kuudelta kohtalaisen virkeänä ja ilman migreeniä. Migreeni oli poissa kokonaista 6 vuorokautta sen jälkeen, kun aloin käyttää keltaisia laseja. Mutta hommat ruuhkautuivat tai ajauduin touhottamaan niin paljon, että kolmesti sen jälkeen olet potenut mokomaa. -Ehdin hoidella aamutoimet, luimme aamuluvut ja kirmasin pyörällä aurinkoiseen aamuun ja hammaslääkärille. Pahaksi onneksi hansikkaita piti lähtiessä kaivella laatikosta enkä ennättänyt tutkia niitä kunnolla, joten kaksi vasemman käden hansikasta oli mukana. Nauroin ääneen, kun oikea käsi näytti niin kamalalta vasemman käden hansikkaassa. 

Hampaat syynättiin

tarkasti ja pari reiän alkua sieltä röntgenin kautta löytyi. Muutoin tilanne oli hyvä, sillä olenhan vinguttanut sähköharjaa aamuin illoin ja kaivellut hampaiden välit, ettei hammaskiven poisto tuottaisi sellaista tuskaa kuin se taannoin tuotti. Luotin aamulla erheellisesti siihen, että tänäänkin potilaat otetaan vastaan klo 8.05, mutta ei ole luottamista entisiin systeemeihin. Tietoni oli jo poistettu listasta, kun  painelin tietojani koneelle, sillä minua oli huudeltu sisään, mutta onneksi kyseinen hammaslääkäri sattui kulkemaan ohi, kun vedin häntä hihasta.

Eroosiota kuului hampaissani olevan ja se tulee kuulemma happamien, kuten marjojen ja hedelmien syömisestä. Niiden jälkeen olisi hyvä syödä vaikka siivu juustoa tai juoda edes vettä.

Ajelin rauhassa,

vaihteeksi niinkin, uimaan sisäsatamaan. Meri oli peilityyni, vesi raikasta ja ihanaa. Kaksi naista oli käynyt ennen minua, ja kaksi tuli ennen kuin lähdin pois. Vielä reilun viikon tuo paikka on auki, sitten siirryn Vikingan rannalle uimaan. 

Olin tosi iloinen

sunnuntai-iltana, sillä olimme saaneet viimein auton pesetettyä ja tankki täytetty. Olemme viiden vuoden välein tehneet reissun Peräseinäjoelle erilaisin kokoonpanoin. Olo oli virkeä ja ajattelin, että jospa kerrankin saisin lähteä hyvässä kunnossa Käsityökahvilaan kahden Romantikko-ryhmäläiseni kanssa hakemaan heidän ryhmänsä kutomia neuleita. No ei se niin mennyt kuitenkaan. Nukuin pari tuntia ja valvoin sen jälkeen viisi tuntia keskiyöllä. Rukoilin ja mietin, pitäisikö meno perua. Kevään Joulun lapsi -pakkauspäivä on kuitenkin ihan lähellä, joten neuleet jäävät saamatta, jos emme nyt mene. 

Mieleeni tuli Paavali, joka kertoo:

Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.
Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; 
kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; 
olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; 
ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta. - 2. Kor 11. luvusta

Alkoi tuntua siltä,

että jos Herra suo, niin lähdemme matkaan! Kävin syömässä viideltä leipää ja maitoa, sillä usein sen jälkeen olen saanut nukutuksi. Harmitti oikein, kun kerrankin ei ollut yhtään nälkä eikä edes tehnyt mieli syödä, mutta piti muka. Mutta sain kuin sainkin nukutuksi pari tuntia ja niinpä porhalsimme matkaan ja se sujui hyvin. Toinen naisista neuvoi tietä Seinäjoki-cityn läpi, sillä minähän en osaa minnekään vähänkään vieraassa paikassa, jos ei joku sano, mistä pitää ajaa. 

Kun sitten olimme

 Käsityökahvilassa ja tapasimme tuttuja naisia monen vuoden ajalta, minulla oli puheenvuoro. Senhän laitoin jo eilen tänne sivulle. Yöllä olin rukoillut, että voisin puhua niin, että Jumalan nimi tulee kirkastetuksi. Meidän tulee aina osoittaa Jeesukseen, kuten Johannes Kastaja teki: 

Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Sen takia kävi niin, että minua itketti melkein koko ajan, kun puhuin, sillä olin aralla tunnolla, kun kerroin lähetystyöstä. Puhuin omalta kannaltani. Kukin voi lukea lehdistä tarinoita lähetystyöntekijöiltä, mutta omakohtainen kerronta on aina toisenlaista kuin se, että kerromme jonkun muun tekemästä työstä. 

Kaikki se, mitä olen tehnyt tai saanut aikaan, on ollut suoraa seurausta Arin vakavasta sairaudesta aikoinaan. Se, että kestin hajoamatta, johtui siitä, että Jumala antoi minulle sijaistoimintaa, tekemistä, joka antoi niin paljon iloa, että saatoin pysyä vartiopaikallani Arin vieressä. Kaikki, mitä olen saanut aikaan, jos olen saanut, on pelkästään Jumalan hyvää johdatusta ja armoa minua kohtaan. Hän on ollut uskollinen ja on edelleen.

Lauloin pari raamattulauluakin, tosin muutama jäi kesken, kun unohdin sanat.

Jumala on antanut

minulle kaksi täydellistä aviomiestä. Arin, joka sairautensa keskellä rukoili PALJON puolestani ja lastemme puolesta. Ja Elämän Jälkiruuaksi sain vielä Sepon, jonkakaltaista ihmistä en ole tiennyt olevan olemassakaan - molemmat miehet omalla laillaan erityisiä, ja aivan täydellisiä minua varten. Jumalan johdatus on ihmeellistä ja räätälöityä jokaista meitä varten sopivaksi!

Kun aamulla

ennen lähtöäni luin, mitä Juha Vähäsarjan pieni hartauskirja sanoo sille päivälle, sain rohkaisun, joka potkaisi minut iloisesti liikkeelle:

Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi. -Job 22:28

"Saat tarttua uusiin haasteisiisi rohkealla mielellä. Jumalan sana vakuuttaa sinulle tänään, että mihin tahansa ryhdytkin, mikä on hänen tahtonsa mukaista, tulee onnistumaan. Kaikessa siinä, mikä kirkastaa Jeesuksen nimeä." -Jumalan kämmenellä, joka päivä: Taskuhartaus

Tiistai-iltana

pääsin katsomaan erään lapsenlapsen baletin kevätnäytöstä ja lauantaina vielä toisen luistelukauden päätöstä. Ilonhetkiä!

On aika

laittaa eilen tekemäni pinaattikeitto lämpiämään ja siirtyä lukemaan Kaari Utrion hauskaa historiallista romaania. Sudokuja olen tehnyt paljon ja uusimman vihon kanssa teen niin kauan samaa, että saan sen valmiiksi ja oikein. 

Iltapäivällä karautamme hakemaan Leopoldin hoidosta (nimi muutettu, kuten arvannet) ja menemme viettämään muutaman tunnin lapsosten kanssa. Iltamassa on talon Viherpeukaloiden tapaaminen pihakukkien ynnä muun hankintaan liittyen. 

Siunattua päivää sinulle, rakas lukijani! Tapaamisiin klo 21 rukoushetkessä - odotan oikein, että kerran Taivaassa näen kaikki teidät, jotka olette kanssani rukoilemassa näinä aikoina!

Jk. Tänään posti toi keltavaloklipsilasini!