Kategoriat: Ajankohtaista

Veimme auton huoltoon

ja samalla katsastukseen. Minulla on luottohuoltamo noin 6-7 km päässä - aiemmin asuimme melkein sen vieressä. Jätimme auton varmoihin käsiin seitsemän jälkeen ja kävelimme kotiin. Matkalla huvittelimme keksimällä yhdyssanoja sellaista sanoista kuin etu-, taka-, kauko- ja lähi-. Siinä kuluikin puolet matkasta huomaamatta. Melkein puolitoista tuntia saimme kulumaan tuolla matkalla. Sattui onneksi sateeton ja tuuleton aamu. Voisi olla toisinkin tähän aikaan vuodesta.
Kotona suihkun kautta
lepäämään. Luimme aamuluvut vuoteella maaten ja minä nukahdin onneksi joksikin aikaa sen jälkeen. Olin nukkunut yöni huonosti sekä ilta- että aamuyöstä. Lepo virkisti ja juuri pistelimme poskeen mummon muusiannokset sekä paketillisen kalapuikkoja.
Alkuviikko

on sujunut puolipökerryksissä Nivalasta tulomme jälkeen. Tiistaina lupasin mennä Tuttumummon pyykkejä pesemään ja auttelemaan vähän muutenkin. Seppo lähti samalla tallille töihin. Siellä hänellä on aina tekemistä. Kun pääsimme kotiin, tuli yksi 5-v napero meille leikkimään ja isosisko myöhemmin isänsä kanssa luisteluiden jälkeen. Paistoin perinteisen pannukakun ja sen menekki oli varma. Keskiviikkona puolestaan pakkasin joulunlapsipakettaja niin monta kuin tavaraa riitti. Onneksi minulle jäi pakkauspäivästä käsiin kaikki loput valmiit penaalit, pikkupehmot, kortteja ja tarroja sekä neuleita, joita pyysin ja sain lisääkin.
Keskiviikkoiltana
seurakuntailtaan menimme jo neljän maissa. Harjoittelin siellä olevilla sähköuruilla ensi pyhän virsiä; soittovuoro sunnuntaina. Seppo keitteli hernekeitot valmiiksi ja muuta väkeä saapui pian. Viideltä meillä oli vesper eli iltahartaus. Siinä lauletaan vuorolauluja, on muutama virsi, pastori pitää pienen puheen ja rukoillaan yhdessä. Sen jälkeen meillä oli yhteinen ateria. Hernekeitto on passeli arkiruoka, kahvit ja muuta päälle.
Teimme keskustelukierroksen pastorimme Simonin johdolla ja se oli mielenkiintoinen. Ihmiset kertoivat omia kuulumisiaan.
Pastorimme
puhui iltahartaudessa siitä, että joskus meillä saattaa olla tunne, että ei huvita tulla seurakuntaan, kun ei ole mitään annettavaa eikä tuotavaa. Tuntuu, että pitäisi olla. Mutta silloin ja juuri sellaisena onkin tultava!
Totuus on, ettei meillä ole tuotavana muuta kuin syntimme. Ja totuus sekin, että Jumalalla on se kaikki, mitä tarvitaan. Ja mitä meillä on ja mitä olemme, kuuluu hänelle, hän omistaa meidät, koska meidät on kastettu häneen. Ei meillä ole mitään omaa - muuta kuin se synti, ja se painaa meitä.
Kun kuulemme sanaa ja messussa saamme vielä ehtoollisen syntien anteeksiantamisen vakuudeksi, saamme jättää syntimme Herrallemme ja tilalle saamme hänen armonsa ja rakkautensa. Saamme lähteä iloiten pois, taas uusin voimin. -Niin tapahtui, iloisella mielellä lähdimme kotiin.
Tai ei vielä kotiin,
sillä mehän poikkesimme muutamassa putiikissa jemmaamassa vähän lisää vihkoja, taskulaskimia, taskulamppuja, lisää vihkoja... Jos vielä saisin joitakin paketteja ennen sunnuntaina tehdyksi; silloin on viimeinen palautuspäivä. Lähtisi tuoreita paketteja Ukrainaan, Romaniaan, Moldovaan - mihin nyt pakettimme tänä vuonna viedäänkään. Ehkä sinäkin olet tehnyt tai teet paketin jollekin tarvitsevalle?
Katsoin juuri erään videon
koululuokasta, jossa oppilaat avasivat lahjalaatikkonsa yhtä aikaa ja miten innoissaan he nostelivat sieltä tavaraa käsiinsä! Into oli aivan toista luokkaa kuin usein meidän lapsillamme, jotka saattavat väsyä pakettien määrään eivätkä oikeastaan mitään tiedä kaivata - paitsi uusia ja kalliita leluja...
Eilisillan jälkeen
olinkin sitten niin puhki, että nukkuminen oli huonoa, kuten kerroin. Mutta nyt olen taas virkeä ja pian saamme lähteä kalppimaan takaisin hakemaan autoa. Sitä ennen käyn naapurissa hakemassa pari kaktuksen pistokasta. Jos vaikka joukossa olisi eri värisiä kaktuksia kuin mitä itselläni on.
Kyllä nuo kukkaset
tuovat paljon iloa! Tällä hetkellä juuri punaisena kukkiva marraskuun kaktus ilahduttaa minua olohuoneessa. Tässä keittiön ikkunalla ruusut, jotka ovat hautajaisista tuotuja ja kestävät vielä hetken. Parvekkeella on valkoisia, lähes kuukausi sitten saamiani valkoisia ruusuja sekä vielä pari pelakuuta. Kukkahuoneessa alakerrassa, entisessä pesuhuoneessa, käyn monta kertaa viikossa tervehtimässä pelakuita, muratteja, kuolemattomuuden yrttejä - ei siellä muita lajeja taida olla. Muutama naapurikin on tuonut sinne omia kukkiaan.
Lauantai näyttää
hauskalta päivältä. Vien Sepon tallille, jossa hän ja Pekka pakkaavat tänä vuonna paketoimamme laatikot isoon autoon ja vievät ne Halpa-Halliin, joka on keräyspiste Vaasassa. On Sepon syntymäpäivä myös, ja luultavasti käymme syömässä jossain sillä reissulla. Olisi myös Even ja Ingerin, lastenlasten, ultimateturnaus, jota voisimme mennä katsomaan. Mutta voi olla, ettemme ehdi ja jaksa, sillä olen luvannut järjestää vähän lisätarjoilua sunnuntain syntymäpäiville - Saarukka viettää pyöreitä vuosia ja pikkuveli täytti jo neljä, joten kaksin juhla kaunihimpi sinä päivänä.
Huominen perjantai

on vielä ihmeellisen tyhjä kalenterissa, mutta eiköhän sekin täyty, jos ei muusta, niin kotihommista, joita olisi aina, jos vaan jaksaa ja huvittaa tehdä. Ehkä huomenna ehdin viimein sisäsatamaan uimaan - ei ole tainnut olla koko vuonna yli viikkoa, jolloin en olisi uinut! Tarkistin seinäkalenterista, ja tosiaan, vuoden alussa on ollut yli viikon tauko uimisesta - lienenkö ollut sairas silloin. Nyt en ole vaan jaksanut enkä ehtinyt.
Minulla on kiitollinen mieli,
ja se tulee, kuten pastorimme eilen opetti, siitä, että itsessään tyhjänä ja syntisenä saa kuulla ja lukea Jumalan sanaa. Saa jättää Jumalan huomaan omat huolet ja murheet ja synnitkin kaikki ja tilalle tulee kiitollisuus kaikesta, mitä on saanut ja elämästä ylipäänsä.
Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta. -Psalmista 147
Tästä on tullut usein muistamani kohta:
Kiitä Herraa, minun sieluni,ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.Kiitä Herraa, minun sieluni,äläkä unhota, mitä hyvää hän onsinulle tehnyt,hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksija parantaa kaikki sinun sairautesi,joka lunastaa sinun henkesi tuonelastaja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään,niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. -Psalmista 103
Jumalan siunausta sinulle, rakas lukijani! Rukoillaan ja kiitetään Jumalaa Jeesuksesta, jossa meillä on kaikki, mitä tarvitsemme!