Kategoriat: Ajankohtaista

IMG_20261115_094809592_HDR.jpgTulimme iltamassa

hautajaisreissulta Nivalasta. Olimme neljä yötä, asuimme äidin asunnossa. Siellä oli hyvä olla, mutta tänään oli ilo tulla kotiin. Kaikki meni reissulla niin hyvin kuin voi mennä. Hautajaispäivä oli erityisen ihmeellinen ja ihana. Äitini oli kuollessaan 91v 10kk ja 3 päivää. Hän kuoli elämästä kyllänsä saaneena.

HautajaispäivänäIMG_20261116_095621639.jpg

menimme aamulla ns. Uudelle Hautausmaalle, joka on ollut käytössä vähintään 20 vuotta, mutta nimi se vaan säilyy. Siellä on kylmiö ja menimme katsomaan vielä kerran äitiä. Luulin, ettei sinne tule lisäkseni kuin muutama ihminen, mutta meitä oli huone täynnä. Lauloimme saman virren kuin silloin, kun olimme isää katsomassa samassa paikassa:

Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä, kun joutuu yö, tule vielä, kun joutuu yö. Tule askele askeleelta, minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan, pysy luonani ainiaan. -virsi 548, TULE KANSSANI Hilja Haahti 1899 Armas Maasalo 1913

Kun olimme hyvästelleet, laitoin valkoisen liinan takaisin äidin kasvoille. Sitten poistuimme, ja hetken päästä kantajat siirsivät arkun ruumisautoon. Kantajina oli kaksi veljeäni, loput lapsenlapsia.

IMG_20261115_094246083_MF_PORTRAIT.jpgAjoimme ruumissaatossaIMG_20261115_093617800_HDR.jpg 

kirkkoon, jossa istuimme enemmän tai vähemmän hiljaa puolisen tuntia, kunnes alkusoiton jälkeen oli virsi ja kukkien laskeminen. Itse laskin kukat lasteni kanssa, toiset perheestämme seisoivat penkeissä. Jyrki piti kukkalaitetta, minä luin. -Kukkalaitteita ja muistamisia oli paljon, lämmitti kaikkien sukulaisten, naapurien ja ystävien muistamiset.

Hyvin juhlallista 

on se, kun omaiset saavat peittää arkun itse. Heitimme ensin kukkaset arkulle ja multaa kourallisen, kuka tahtoi. Sen jälkeen kantajat alkoivat peittää hautaa. Välillä uudet miehet tulivat jatkamaan, kunnes lopuksi kantajat tasoittivat kummun ja kukkalaitteet laskettiin sille. Onneksi sää ei tuona päivänä ollut sateinen, mutta hyytävä se oli kumminkin. Maassa oli lunta ja hiukan pakkasta. Edellisen päivän ja yön sää oli sateinen, liukas ja loskainen, ja lasten matkat kaukaa huolettivat minua.

Muistotilaisuudessa

IMG_20261116_084040693.jpg
Äidin viestejä löytyi joka puolelta!

veljieni ja minun tyttäret lukivat adressit sen jälkeen, kun oli syöty ja veisattu. Pidin muistopuheen ja myöhemmin 8 lastenlasta käytti puheenvuoron, jossa he kertoivat mummusta. Siitä, miten he serkkujen kanssa tunkivat autoon ja loput lapset peräkonttiin ja mummu vei heitä uimaan. Pää pitää laskea alas, jos sattuu poliiseja näkymään, sanoi mummu, mutta tietääkseni ei sattunut. 

Yksi tarina

kertoi siitä, kun mummu oli saanut kuulolaitteen ja lähti kirkolle lapsenlapsen kanssa. Tien varressa mummu alkoi kysellä, mikä ääni kuuluu, mutta lapsenlapsi ei kuullut mitään ääntä. Viimein selvisi, että mummu kuuli pitkästä aikaa vilkkuvalon äänen ja hän oli nauranut kolme kilometriä seuraavaan tienhaaraan asti, kun selvisi äänen alkuperä. Voin kuvitella!

Lukuisia neuvoja lapsenlapset olivat saaneet mummulta: älä valehtele, älä varasta, ole toisille sellainen kuin toivot itsellesi toisten olevan jne. Oli  hyvin koskettavia muisteluita, joita kertovat eivät voineet itkemättä kertoa. Mummu ja äiti oli rakastettu ja tärkeä.

IMG_20261112_135528099_HDR.jpg
Joka paikassa kissat tulevat Sepon hemmoteltavaksi

Itse kerroin

punajuuripurkista, jonka pudotin ja josta seurasi kovat nuhteet ja itkut. Lopulta äiti sanoi, että ei se mitään haittaa, on häneltäkin pudonnut. Se oli anteeksianto ja helpotti mieltäni, sen muistan aina. Kerroin myös, että äiti oli viisas, ahkera, sosiaalinen, kirjallisesti ja suullisesti hyvin tuottoisa ja suora, musikaalinenkin hän oli; soitti maniskaa korvakuulolta. Kaikki muistelijat kertoivat saman kuuloista tarinaa äidistäni. Äiti oli minulle mitä paras opettaja ja neuvoja monenlaisissa taidoissa ja opeissa ja rakas, vaikka sitä meillä ei ollut tapana sanoin ilmaista läheisille ihmisille.

Muistotilaisuuden jälkeen

IMG_20261116_200312069~2.jpg
Äiti <3

nuoriso tuli käymään äidin asuntoa katsomassa, ehkä viimeistä kertaa, kuka tietää. Siellä oli jossain vaiheessa 34 nuorta, joista muutamia lapsia sekä minä ja Seppo. Oli kuumat tunnelmat, oli tupa täynnä. Ja mummun muistelu jatkui iloisesti ja itkusilmässä välillä. 

Illalla olin väsynyt

ja kiitollinen. Äiti oli kirjoittanut lapsenlapsen kirjaan unelmansa: että hän saisi kävellä ja syödä itse loppuun asti. Sekin toive toteutui äidin kohdalla. Ja hän sai nähdä kaikki rakkaansa vielä juuri ennen kuolemaansa ja me saimme nähdä hänet. Se oli hyvin tärkeää ja merkittävää meille kaikille.

IMG_20261116_200204101.jpgSunnuntaiaamuna

olimme kirkossa, äiti ja eräs toinen henkilö kiitettiin kuolleeksi, vai mitenhän tuo pitäisi ilmaista - heille tehtiin kiitos, Nivalassa sanotaan kai. Kävimme vielä haudalla ja päivällä nukuin hetken, olin hyvin väsynyt ja migreeniä riitti koko päivän.

Illalla keskiveli tuli vielä käymään ja selvitimme joitakin äidin tavaroita ja papereita. Sitä hommaahan riittää, kun ihminen kuolee. Onneksi äiti ei ollut mikään hamstraaja.

Sellainen muisto hänestä oli muillakin kuin minulla, että hän rakasti ostaa sitä sun tätä pientä ja antaa jollekin. Yhden siskon kanssa reissatessaan se onnistui hyvin ja hän pääsi rahoista ja sai jotain kivaa ostetuksi. Toisen siskon kanssa hän palasi kotiin kukkaro täynnä, mutta ilman mitään ostoksia eikä se ollut hänestä kivaa. 

Tunnistan tuon, 

minulla on sama positiivinen ongelma. Tällä reissulla minun ei olisi tarvinnut ostella mitään, mutta joulunlapsipakettitavararoita minä taas jemmasin oikein kunnolla. On pinossa lasten paitaa ja pikkuautoa, kampaa ja vihkoa. Ja olen noista tavaroista onnellinen, kun saan antaa ne jollekin! Joku ehkä muistaa, että vähennämme tai suorastaan lopetamme em. pakettien tekemisen, mutta hmmh, varmaan kuitenkin jotain on tehtävä edelleen.  Kun on tuot

IMG_20261115_093835510_HDR.jpg
Osa Nivalan sankarihautoja

Tänä aamuna

heräsin virkeänä, hyvin nukkuneena ja ilman migreeniä. Oli monta tapaamista ennen kuin pääsimme lähtemään kotimatkalle. Matkan varrella kävin tilaamassa erään kukkalähetyksen ja tervehtimässä ystävää, joka on menettänyt puolisonsa. Vierailemme hänen luonaan myöhemmin paremmin, nyt vain kävimme.

On aika lopettaa,

Seppo haluaa, että menemme lukemaan. Kiitän sydämellisesti teitä jokaista, jotka olemme rukoilleet minun ja rakkaitteni puolesta! Koin rukousten kantavan ja sain voimia reissun tekemiseen, vaikka se välillä tuntuikin uuvuttavalta. Nyt kuitenkin olemme kotona ja täällä odottavat uudet haasteet. Kirjoitan niistä myöhemmin. Rukous jatkuu, eikö niin, rakas ystävä!

 
Siunatkaa niitä, jotka kiroavat teitä. Rukoilkaa niiden puolesta, jotka puhuvat teistä pahaa. (Luuk. 6:27-28) Toivokaa ja iloitkaa, kestäkää vaikeuksia ja rukoilkaa sinnikkäästi. (Room. 12:12) Myös Henki auttaa meitä heikkoja. Mehän emme tiedä, miten meidän pitäisi rukoilla, mutta Henki itse rukoilee puolestamme ...