11.11.2026 - Aurinkoinen aamu keskiviikkona!

Pakkasta 2,9 astetta,

mutta aurinko alkoi juuri paistaa yhdeksän jälkeen. Kertaheitolla tuli valoisaa. Kosteus alkaa hälvetä ikkunoista ja pakkasen lukemat pienetä. Millainenhan päivä tästä tulee? Illalla sen näemme, nyt vaan suunnittelemme. 

Tämä viikko

on ollut tähän asti kuten pääsiäisviikko joskus on. Raskas ja painostavakin, voimia kuluttava. Joko en saa illalla unta, kun olen niin uupunut tai herään muutaman tunnin jälkeen siihen, että pää tuntuu painavan enemmän kuin sen sisälle mahtuu. Kuitenkin Herra kehottaa luottamaan ja lepäämään hänessä. 

Ja Herra itse käy sinun edelläsi, hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile. -Hepr 13:5

Eilisaamu

venyi pitkäksi. Vasta 11 aikaan pääsimme lukemaan aamulukuja. Kokeilin hautajaisvaatteita, että olivat asialliset ja Sepon herättyä hän teki samoin. Pääni ei ollut kipeä, päivä oli sikäli helppo. Tein pienen taikinan vehnäleipää leipäjuureen - paistoin sen illalla, ja viime yönä sitä maistelimme, kun olimme kumpikin unettomia yhden aikaan.

Onneksi eilen oli ruokaa edelliseltä päivältä. Olin aikonut keittää vain perunoita, mutta teinkin juuressoseen. Monta perunaa, porkkanoita, iso sipuli, monta valkosipulia ja juuriselleriä. Ja takuuvarmaa Koskenlaskijaa sekaan. Eilen söimme sen loppuun. Seppo ihmettelee, kun sosekeitto on aina eri makuista. No onhan se, kun joka kerta on eri määrä erilaisia juureksia tai muuta.

Kävelimme

sisäsatamaan, kävin uimassa. Seppo käveleskeli laiturilla eikä tällä kertaa kaatunut ja loukannut itseään. Hänen vasen kätensä on aika lailla nakkimakkarasorminen, mutta ei kipeä. Ilmeisesti hän löi ranteensa lauantaina kaatuessaan, sillä ranteeseen on noussut mustelma. Seppoa vähän harmittaa, kun mustelma ei ainakaan vielä ole erityisen tumma, vain vihreän kellertävä. Mutta aina ei tärppää.

Muutoskitka 

on joka kerta melkoinen. Tarkoitan, että päästä lähtemään ulos. Millään ei huvittaisi ruveta pukemaan ja mennä. Mutta heti kun pääsee ulos, tulee mahtava olo, on ihana kävellä ja hengitellä raikasta ilmaa. Ja etenkin uimisen jälkeen kävely tuntuu mainiolta. Eilen kävelimme taas veneen ohi Onkilahden takaa. Jäi soutelematta viime kesänä, vaikka suunnittelin. Ehkä ensi kesänä.

Tänäänkin on taikina

nousemassa. Leipä on vaan niin hyvää! Ja leipäpussissa, jonka tilasin keväällä, leipä säilyy tuoreena viikon tai ehkä kauemminkin, mutta yleensä olemme syöneet kaiken viikossa viimeistään. 

Laitamme tänään tavarat valmiiksi ja huomisaamuna on tarkoitus lähteä ajelemaan Nivalaan. Jos Herra suo. Rukoilin kaunista hautajaissäätä, mutta tällä hetkellä näyttää lumisateiselta, pakkaselta ja tuulelta. Siis tosi kylmältä ja hautajaisissahan palelee aina. Ja ajokelikin lienee liukas!

Oma menoni ei niinkään huoleta, mutta kun myös lasten perheet ajavat joko perjantaina yötä myöten tai varhain lauantaiaamuna sinne, niin rukous nousee kyllä turvallisten matkojen puolesta! Itsehän voin ajaa päivän valolla.

Puurot on syöty,

ja siirrymme Sepon kanssa aamulukujen pariin. Kahvia kupillinen mukaan olohuoneeseen ja lukemaan. Virkkasin pari kukkasta ja yhden kissannaaman odotellessani lukemisen aloittamista; ompelen niitä yksivärisiin paitoihin. Kuten kuvassa.

Jatkan vielä

lukemisen jälkeen. Leivät kohoavat liinan alla, ruuaksi laitoin taas sosekeittoa. Tällä kertaa edelleen porkkanoita, sipuleita ja pakasteesta lehtikaalta. Parvekkeelta perkasin loput kaksi juuriselleriä, osa ruokaan, loput pakasteeseen. Koskenlaskijaa ja mausteita - luulisin, että hyvää tuli.

Seppo kuuluu pakkaavan

tavaroitaan huomiseksi. Hän on jämpti ja kaikki on järjestyksessä. Minulla ei, mutta enköhän minä aamuun mennessä ole valmis lähtöön, jos Herra suo. Tänään en ennätä uimaan, mutta kävelemme kirjastoon iltapäivällä. Yksi tilaamani kirja on tullut ja palautan muutamia. Minulla on oltava lukemista, hyvää lukemista. Sillä lailla saan tasapainotettua tunteitani, kun voin karata toisten elämää seuraamaan kirjasta.

 Herra siunatkoon sinua, rakas lukijani! Muistathan rukouksin meitä! Mekin rukoillaan täällä!