08.11.2026 - Pyhäillan rauhaa!

On oltu jo useampi tunti

hiljaa ja vain lueskeltu kumpikin. Minulla on erinomaisen hyvä kirja meneillään. Seppo lukee maailman tapahtumia. Ainakin siitä päätellen, että rukoushetkissämme kuulen ajankohtaisia uutisia. Muuten en niistä tietäisi mitään, mutta Sepon rukousten kautta kuulen minäkin.

Silloin, kun perheessä

on pieniä lapsia, ei hiljaista hetkistä voi kuin uneksia. Mutta yllättävän nopeasti sellaistenkin päivien aika tulee. Odottavan aika vaan on pitkä. Mutta elämä menee nopeasti. Vaikea uskoa, että me olemme tunteneet Sepon kanssa kohta 8 vuotta, vaikka se on ollut kuin silmänräpäys. 

Pastori puhui

tänään saarnassa, että meidän tulisi nähdä hyvinä päivinä kaikki se, mitä Jumala meille antaa. Eikä niin, että suljemme silmämme siltä ja sitten kun tulee vaikeuksia, alamme valittaa. Sepon kanssa me kiitämme joka päivä toisistamme ja elämästä, jota saamme yhdessä elää. Ja kodista, kaikesta, mitä meillä on. Ja minä ihmettelen sitä, että tuollainen mies kuin tuo Seppo on olemassa, ja vielä minua varten.

Perjantai-iltana

olin jo aika väsynyt, aavistelin, että lauantaista tulee rankka päivä. Heräsinkin jo varhain silloin, ja kymmeneltä olimme Romantikkojen pakkausryhmän kanssa Vapiksella, jossa pakkasimme viimeisen kerran ison erän Operaatio Joulun Lapsi -laatikoita.

Oli jotenkin merkittävää se, että kun olin puhunut ryhmälle, että emme enää jaksa, se tuli konkreettisesti todennetuksi. Koskaan ennen ei ole käynyt niin, että yli puolivälissä pakkaamista jokin tavara loppuu. Nyt loppuivat ensin paidat, sitten pipot, sitten vihkot. Vaikka kaikkea piti olla sataan pakettiin. 

Pinkaisimme Sepon kanssa 

kauppaan hakemaan lisää paitoja. Rukoillen tietysti, että anna nyt tuosta kaupasta löytyä sopivia ja sopivaan hintaan. Näin myös tapahtui: saimme niin paljon paitoja, että löytyi tavarat 88 pakettiin. Niistäkin muutama lähti vielä Taren mukaan, joka aikoi kutoa niihin pipot Kajun avustuksella. Joitakin tuotteita oli kyllä runsaasti, mutta ei auta, kun jokin perustavaa laatua oleva puuttuu.

Miehet lähtivät viemään 

valmiit laatikot Sepon tallille, josta ne viedään palautusviikolla Halpa-Halliin, joka on keräyspiste - siis Seppo ja Pekka vievät. Me naiset päätimme jatkosta. Vasta ensi syksynä pakkaamme ensi vuoden paketteja ja entistä vähemmän sittenkin. Ryhmämme on oppinut pakkaamaan niin että homma sujuu kuin rasvattu. Mutta kokonaisuutta kukaan ei jaksa pitää kasassa - en minäkään. Aion kuitenkin pakata kotosalla vuoden aikana sen verran kuin huvittaa ja jos saan lapsenlapsia delegoitua samaan juoneen. 

Istuimme autossa

jonkin aikaa ennen kuin lähdimme Vapiksen parkista Sepon kanssa. Olin läpeeni uupunut. Ajoin sitten rantaan ja kävin sisäsatamassa uimassa. Samaan aikaan Seppo seikkaili laiturilla sen verran, että lipesi ja loukkasi vasemman ranteensa. Sitä hän nyt varoo, ettei se osu mihinkään. Toivottavasti se paranee omia aikojaan. Luultavasti se on vain venähtänyt.

Migreeni alkoi vähitellen, kotona makasin painopeiton alla lopun päivää. Sen verran päänsärky helpotti, että kävimme saunassa, istuin alalauteella. 

Aamulla heräsin

säryttömänä ja olimme messussa. Olin soittovuorossa ja selvisin ihan hyvin. Kirkkokahvit maistuivat, oli mukava jutella toisten kanssa. Saarnastakin puhuimme, se oli hyvä. Simon osaa saarnata, opettaa Jumalan sanaa. Ilokseni eräs toiselta paikkakunnalta opiskelemaan tullut nuori nainen jutteli, että hän voisi tulla joskus soittamaan, jos tarvitaan. Se oli mukava uutinen. Meitä on ollut pitkään vain kaksi.

Eilen mietin, 

että kun menen ulos, katson, että pipo on suorassa ja tukka hyvin - siis jotain ulkonaista. Mutta kuinka paljon kukaan kiinnittää sellaiseen huomiota?

Näimme itse pihalla pari naapuriamme. En muista yhtään, mitä heillä oli yllään, mutta muistan, miltä heidän silmänsä tai ilmeensä, hymynsä näytti. Tai mitä he sanoivat, miltä vaikuttivat. Me näemme ihmisistä jotain enemmän tai muuta kuin sen, onko pipo suorassa. Me luemme toisistamme jotain muuta kuin pelkän pukeutumisen tai muun sellaisen. Tietysti, jos joku on hyvin omituisesti pukeutunut, siihen kiinnittyy huomio. Mutta tarkoitan noin yleisesti ottaen. Mahdatko ymmärtää, hyvä lukijani, mitä tarkoitan? Me ihmiset olemme jotain enemmän kuin vaatetuksemme.

Alkaa olla ilta,

pian on aika mennä lukemaan Sepon kanssa. Lähdemme loppuviikolla Nivalaan, lauantaina on äidin hautajaiset. Sitä ennen on vielä monenlaista, mitä kaikkea, se jää nähtäväksi. Mutta Raamattu kehottaa:

Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät. -Snl 16

Herra siunatkoon sinun viikkosi, rakas lukijani! Muistetaan toisiamme rukouksin, vähintään klo 21 aikaan tai silloin, kun mieleen muistuu!