02.11.2026 - Päivä on pimentynyt illaksi

Tänään kävin uimassa,

se tapahtui sillä aikaa, kun Seppo oli kaupungilla asioilla. Jo varhain aamulla alkanut migreeni tuntui helpottavan ja lähdin ulkoilemaan. Reppu oli täynnä lisävaatetta uikkarien lisäksi. Onneksi ei tuullut, se on aina mukavaa, mitä avovedessä uimiseen tulee. Vesi oli kai viilennyt, en koe sitä ongelmallisena. Pari minuuttia uin ja sitten vaatteet takaisin päälle. Oli helppo reissu.

Uimisen jälkeen

poikkesin vielä kirjastoon hakemaan kolme kirjaa. Paluumatkalla juttelin puhelimessa ystävän kanssa surutyön vaiheista, joita käymme kumpikin tahollamme läpi. Vertaistuki on kyllä erinomainen asia. Äskettäin vielä puhuimme puhelimessa toisen ystävän kanssa, jolla myös on surutyö juuri alkanut. Yhdellä puoliso, toisella sisko, minulla äiti.

Jokin sen surun laukaisee,

itselläni se tapahtui eilen. Jokin pieni asia, joka oli surettanut jo pitkään sai vähän lisää vettä myllyynsä eikä muuta tarvittu. Sain melkoisen itkukohtauksen. Mutta kun sen olin purkanut, se oli ohi. Selviydyin päivästä hyvin. Jäi vaan hämmentynyt ja vähän nolo olo.

 Aamulla herättyäni asia oli mielessäni heti. Aloin katsella mielessäni Jeesusta ristillä. Veri valui hänen haavoistaan, jotka minun tähteni vuotivat. Jeesus lohdutti ja sanoi, että ei mitään hätää. Kaikki synnit on anteeksi annettu, ei tarvitse surra eikä murehtia. Kaikki on hyvin. 

Haluan kääntää 

katseen pois omaan napaan tuijottamisesta. Tunteita tulee ja tunteita menee, se on inhimillistä. Virheitäkin teemme, aina emme onnistu. Mutta kaiken on Jeesus Kristus kärsinyt ja sovittanut puolestamme Jumalan kanssa, mikä syntiä tai väärin on mennyt. Jo kasteessa saatu valkoinen puku todistaa siitä, että Jumala näkee meidät sen kautta, näkee meidät Pojassaan, joka on pessyt meidät synneistämme verellään.

Pastorimme antoi ohjeen,

miten mustikkatahran saa pois vaatteesta. Laita vaate siivilään ja kaada kiehuvaa vettä tahran päälle, niin se sulaa pois, sitä ei enää ole. Hän vakuutti, että hän on onnistunut monet kerrat poistamaan mustikkatahran näin. Mutta, vaikka tahra ei joskus lähtisikään, niin synti, jonka Jeesus pesee pois verellään, lähtee varmasti! Kun me käymme ehtoolliselle tai tunnustamme syntimme hänelle, niin kaikki likamme puhdistuu ja sulaa pois kuin ei sitä olisi koskaan ollutkaan. Tämä on varmasti totta.

Olimme eilen 

5-vuotissynttäreillä messun jälkeen. Vielä haimme monta pussillista neuleita Luther kirkon pihalta, jonne pastori toi ne Peräseinäjoelta. Vaikka sateli hiukan, kävimme myöhemmin tekemässä pienen lenkin. Kun on sopivat vaatteet, säästä ei ole haittaa. Nytkin se oli virkistävä, kun ilma oli kostea, ei tullut kylmä.

Eilisiltana 

hain kellarista laatikon, jossa on äidin kirjoittamat kirjeet minulle vuosikymmenten aikana. Olen lueskellut niitä. Annan lapsilleni kirjeitä, joissa äiti kertoo jotain heistä. Löysin postimerkkejä eräästä kuoresta. Ne ovat vuoden 1997 ikimerkkejä, joten niitä voi kuulemma käyttää edelleen. Lahja äidiltä vuosikymmenten takaa. Nuo vuodet ovat olleet kovia ruuhkavuosia minulle, joten merkit ovat jääneet huomaamatta kai siitä syystä. Tai olen unohtanut ottaa ne, vaikka olisin aikonut.

Tänään jatkoin 

kirjeiden lukemista. Muistoja nousee niitä lukiessa. Paluu lapsuuden kotiin, välillä vähän itkettääkin. Äiti kertoi voittaneensa arvalla ja niitä rahoja hän oli lähettänyt minulle ja lapsillekin. Äiti osti todella arpoja loppuaikoinaan aivan innoissaan, kunnes ei enää tiennyt, miten ne raaputetaan. Minäkään en osannut, kun hän pyysi apua, kun en ollut koskaan tuollaisia ostanut. Kaikki loppuu aikanaan, se tuli koetuksi tuossakin hommassa.

Aamupäivällä

Seppo vaihtoi lakanat ja imuroi huoneita. Minäkin yritin jotain, vaikka migreeni haittasikin oloani. Vähän pölyjä tupsuttelin hyllyiltä, pesin pyykkejä ja vein kellariin kuivumaan, roskia pihalle.

Ohessa olen etsinyt

musiikkia hautajaistilaisuuteen ja edelleen työstän puhettani, jonka pidän äidistä. Mitään en ole siitä vielä kirjoittanut, mutta odotan sopivaa hetkeä.

Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

Aika on syntyä ja aika kuolla. -Saarn 3. luvusta

Huomenna

Nyt on aika

juoda rooibos-teetä ja päästä lukemaan iltalukuja Sepon kanssa. Klo 21 rukoilemme teidän lukijoiden puolesta sekä niiden, jotka rukoilevat yhtä aikaa meidän kanssamme. Herra meitä jokaista hoitakoon, myös sinua, rakas lukija!

jk. Muuten: Naistenilta pidetään ylihuomenna keskiviikkona meidän seurakunnassa, Laivak. 7, klo 17.30-19. Tervetuloa, jos asut täälläpäin. Ilosanomapiiri-ilta ja mitä Herra nyt sitten meille antaakaan.