29.10.2026 - Torstain toivotus

Yöt ovat olleet hajanaisia,

unet sekavia, ei päätä ei häntää. Kun väsyn liikaa päivällä, uni ei tule illalla. Viime yönä sain yhden jälkeen unen, heräsin viideltä. Nousin ylös, kun en jaksanut maata. 

Kun minulla on sydämessäni paljon murheita,niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni. -Psalmista 94

Tämän viikon alku

on ollut stressaava. Terveys on koetteella, ei vain itselläni. Rukousta tarvitaan ja sitä olen pyytänyt. Asiat saavat liialliset mittasuhteet, kun on väsynyt. Tiedät varmasti sen tunteen!

Auton renkaat pitää käydä ostamassa ja vaihdattaa alle, on auton katsastus tulevana kuukautena. Ihan tavallisia asioita. Auto pitäisi pesettää, on kurainen yltä, päältä. Eilen aioin, mutta en jaksanutkaan.

Jonain päivänä

olimme lähdössä kotoa. Minulla oli avaimet kaulassa ja kun laitoin oven kiinni, lapanen jäi oven väliin. Yritin avaimellani auki, mutta asento oli haastava, kun pää hipoi oven karmia. Seppo pelasti minut, en muista enää miten, mutta irti pääsin. Tätä komiikkaa riittää ja kyllä me osaamme onneksi nauraa.

Ulkotyöt

ovat päätöksessä meidän osaltamme. Seppo tyhjensi pari päivää sitten kesäkatoksen nurkalta vesitynnyrin ja puhdisti sen. Sitä ennen olin kastellut pihan kanervat. Pyysin talon väkeä tuomaan havuja mökiltään, jos joku käy. Palattuamme kerran kotiin, oven takana oli pussillinen. Kanervatynnyrit näyttävät somilta.

Eilen kävin 

alakerran kukkahuoneessa. Entisessä pesuhuoneessa, joka on ollut pari vuotta käyttämätön, kun toinen saunatila kunnostettiin, tätä ei.  Siellä on kapea ikkuna, johon Seppo teippasi ruskeaa paperia ja ikkuna on auki. Säät ovat olleet lauhoja, joten toistaiseksi siellä on ollut noin 15 astetta lämmintä.

Kastelin ne kukat, jotka olivat kuivia. Olen todella kiitollinen tuosta huoneesta! Sinne on eri helppo mennä kastelemaan kuin kellarikomeroon, jossa on kapea ovi ja purkit tungettu hyllyille. 

Olin kolmisen tuntia

auttelemassa Tuttumummua - ehkä kutsun häntä noin. Seppo tulee yleensä siksi aikaa hommiin talliin kaupungille, niin nytkin. Hän oli unohtanut kännykän kotiin ja se aiheutti lisäsäätöä tuohon reissuun. Ja kun vielä itse sähläsin yhtä sun toista, niin ajoimme suoraan kotiin, kun hommat oli hoidettu. Unohdin tyystin, että meidän piti käydä vielä jossakin. No, tänään on uusi päivä.

Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. -Psalmista 8

Hierontakäynti

osuu tälle aamupäivälle. Yritän käydä kerran kuussa, nyt on 5 viikkoa väliä. Olen saanut hyviä ohjeita pään nyökytyksineen ja hiihtoliikkeineen.

Luin eilen jostain naisesta, joka kutoo/neuloo tosi paljon. Hieroja oli kehottanut häntä lopettamaan kutomisen, kun hän on ihan jumissa. Nainen ei lopettanut, mutta hierojan hän vaihtoi. Näin me saatamme tehdä: kun emme saa omalle toiminnallemme pään silitystä, siirrymme muualle. Nauratti naisen käytös, ei ole kiva, kun ihana harrastus pitäisi lopettaa. Teemme valintoja, jotka eivät näytä järkeviltä, mutta tuovat iloa.

Leipätaikinan laitoin tekeille, kun nousin ennen kuutta. Olen hyvin tyytyväinen leipäpussiin, jonka tilasin alkuvuodesta. Se on kangaspussi, jossa on mehiläisvahaa sisäpuolella. Leipä pysyy ainakin viikon hyvänä sen sisällä. Viikko sitten laitoin leivät siihen,  kun ne olivat jäähtyneet päivän päälle. Olin paistanut ne näin torstaiaamuna, ja nyt siellä on jäljellä enää pieni pala. - Päivän päälle; hauska ilmaus!

Illalla oli seurakunnan

raamattupiiri. Seppo meni sinne, väkeä oli ollut paljon. Pastori pitää sitä kerran kuussa. Aihe oli kiinnostava: kärsimys Psalmien kirjassa. En mennyt mukaan, sillä olin liian väsynyt. Nukuinkin hiukan iltapäivällä. Kun päätä alkoi kivistää, tein lenkin Onkilahden ja -lammen ympäri. Tuulessa pää virkistyi ja ystävän kanssa puhelimessa saimme vaihtaa ajatuksia, joita näinä päivinä riittää. Pari kuvaa lenkiltä.

Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon. -psalmista 94

Kukkaset ilahduttavat,

kun lähdimme viikko sitten reissuun, vein leikkokukat parvekkeelle ja ruusut jätinkin sinne kukoistamaan. Viileässä säilyvät pitkään. Palatessamme ne olivat ja ovat kauniita kaikki edelleen.

Nukkeja aloin tehdä

taas, että saan oheistoimintaa ajatuksilleni. Mutta teen vain jos jaksan. Ehkä levitän uuden palapelin, sellaisen kokoaminen rauhoittaa. Ensi pyhänä olen soittovuorossa messussa ja toivon, että olen iskussa silloin. 

Rukous jatkuu,

ole siunattu, rakas lukijani! Kiitos, jos muistat rukouksin minua ja rakkaitani!