10.10.2026 - Migreenipäivä

Reissusta tulimme eilen,

paluumatkalla en käynyt uimassa; vettä satoi koko matkan. Mutta pistäydyimme matkan varrella eräässä kodissa, joka on iso rukousvastaus myös meille. Rukoilimme kotia perheelle ja kuten Jumala joskus tekee: vastaa viime hetkellä, niin kävi nyt. Mutta Jumala vastasi ja antoi todella ihmeellisen vastauksen.

Koska muutamat päivät

olivat hektisiä Nivalassa ollessamme, ei ollut ihme, että torstaina sain muhkean migreenin. Sitä podin sitten koko päivän. Mutta kävimme iltamassa lenkillä Sepon kanssa alangossa, joksi sanomme kotitalon lähellä olevaa peltoaukemaa. Tällä kertaa emme saaneet sadetta niskaamme kuten minulle kävi viimeksi.

Ystävän synttäreitä 

vietimme naisporukalla keskiviikkoiltana ja samana iltana kyläilimme myös yhden veljeni luona. Kuten sanottu, liika on liikaa ja pääni ilmaisee vastalauseen migreenin muodossa.

Perjantaina olin kuitenkin

ajokunnossa ja pakattuamme ja siivottuamme jälkemme ajelimme kotiin. Tapahtui juuri kuten hieroja viimeksi kertoi: hierojalle tuleva on tehnyt vain niitä tavallisia hommia, jotka on PAKKO TEHDÄ. Niin minäkin. 

Tänä aamuna karautimme Hanen kanssa kukkaostoksille markettiin; 12 isoa kanervaa. Minä istutin meidän kahteen isoon kaivonrenkaaseen 8 niistä.

Sitä ennen tietysti kaivoin ylös pelakuut ja tökkäsin ne ruukkuihin. Karsin ja siistin niitä kuten myös isoa pelakuuta kesäkatoksen seinänvierestä. Kuljetin kukkaset kellariin, mutta en tavalliseen kellariin, vaan talomme entiseen pesuhuoneeseen. Sain luvan ottaa sen käyttöön tätä varten. Siellä on ikkuna auki, joten huone on viileä ja yksi ikkunakin siellä on. Laitan kuvan joskus myöhemmin, kun olen vienyt kaikki kukkaset, jotka aion talvehduttaa siellä.

Minulle tuli liian kuuma

touhutessani ja pääni alkoi oireilla. Sittenpä olen maannut kylmä jyväpussi otsalla. En ole malttanut kuitenkaan aivan levossa olla, sillä pystyssä olo ei tunnu sen pahemmalta, ainakaan välillä. Niinpä järjestin pumpulilangat yhteen laatikkoon ja tyhjentyneeseen siirsin kaikki nappipurkit ja -laatikot. Helmet järjestin hyllylle, sillä ensi viikolla niille voi olla käyttöä.

Seppo kävi yksikseen lenkillä ja toi minulle kukkasia kaupasta, kun arveli, että ne voivat parantaa oloa. Kyllähän ne parantavat. Olen hyvin onnellinen tuosta miehestäni. Hän on ilo, lohtu ja aarre minulle monin tavoin, Jumalan yllätyslahja!

Matkan varrelta löysin

eräästä Halpa-Hallista joulunlapsilaatikoita, joten ne odottavat nyt pakkaajia työhuoneessa. Huomenna Arjuli tuo penaaleja, joita hän on ryhmänsä kanssa koristellut, ja delegoin niiden täyttämisen toivottavasti innokkaille tyttösille, joita tulee ensi viikolla meille lomalle.

Tänään olisi ollut 

mielenkiintoinen kirjailijavieras keskustan kahvilassa, mutta en voinut ajatellakaan meneväni sinne, harmi. Mutta rukoilin sen sijaan ja toivon, että tilaisuus oli antoisa paikalla olleille. 

Pian menemme saunaan. Olemme käyneet viime viikkoina aina lauantaisin saunassa ja se on mukava rutiini ja tapa, ja eiköhän sieltä vähän puhtoisempina tulla takaisin.

Ensi yöksi toivon unta ja aamuksi kuntoa, että voin mennä Sepon kanssa messuun. Onneksi ei ole kuitenkaan soittovuoro siellä - vain yhden virren soitan sillä aikaa, kun varsinainen kanttori käy ehtoollisella. Meitä on kaksi, joten vuorottelemme tällä lailla. 

Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta,

niin voimallinen on hänen armonsa

niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

Niin kaukana kuin itä on lännestä,

niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

Niinkuin isä armahtaa lapsiansa,

niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. -Psalmista 103