21.09.2026 - Aurinko paistaa viileän yön jälkeen

On maanantain iltapäivä,

klo 7 mittari näytti ulkona olevan 7 astetta. Vähitellen viilenee. Syksyyn ehtii tottua ja alistua, jopa tykästyä, kun aikaa kuluu ja päivät hämärtyvät. Kirjoitan kunnes lähdemme Sepon kanssa asioille, jatkan sitten.

Sunnuntaiaamuna

heräsin ennen neljää migreeniin. En voinut enää nukkua, en jaksanut maata, en lukea. Niinpä join pari kuppia kahvia ja menin tekemään palapeliä.

Ilokseni aloin virota siihen mennessä, kun oli kirkkoon lähtö. Minulla oli soittovuoro eikä toinen kanttorina toimiva ollut maisemissa, joten mielelläni halusinkin päästä toimeen. Homma hoitui eikä väsyttänyt oikeastaan koko päivänä. Sen verran kuitenkin, että emme käyneet edes lenkillä vaan nautittiin pyhäpäivästä kotona sisällä. 

Palapeli

olikin sangen haastava, mutta suureksi ihmeeksemme saimme sen eilen iltamassa valmiiksi! Kuvassa on 11 lastenlasta rivissä, yläpuolella koivuja valkoista taivasta vasten ja alapuolella vihreää nurmikkoa. Ylä- ja alapuoli tuottivat tuskaa. Vielä viimeisten palojen yhteydessä jouduimme etsimään saman mallisia paloja ja vaihtamaan niitä keskenään ja lopulta saimme kuin saimmekin työn valmiiksi.

Kaksi palaa oli ollut hukassa. Toisen löysin yllättäen olohuoneen lattialta! Epäilen, että se on tarttunut villatakkiini ja kulkeutunut sen helmassa toiseen huoneeseen. Yksi nurmikkopala jäi puuttumaan, teimme pahvista palan tilalle. Hyvä, kun pala oli nurmikosta eikä esimerkiksi jonkun lapsen kasvoista. 

Tänään purimme palapelin

25. pussiin järjestyksessä. Tarjosin sitä joulukalenteriksi jollekin lasten perheelle lainaksi. Mukaan tulee valokuva niin peli on helpommin kasattavissa. Ja kun se on jaettu osiin, uskon, että myös nurmikko- ja taivaspalat on helpompi koota.

Kävimme asioilla...

Sain kaupasta, mitä tarvitsin. Yksi palapeli tarttui mukaan, se oli kirpputorihintainen, 500 palaa. Näistä on tullut minulle jossain määrin korvike käsitöille, kun jotain minun on saatava tehdä.

 Itse asiassa olen erästä pientä puuhaa toimittanut, mutta se liittyy joululahjoihin, joten en kerro sen enempää. Tosin en usko lasteni perheiden lukevan juttujani, mutta salaisuuksia täytyy sentään vähän olla.

Paluumatkalla poikkesimme 

Sepon tallille viemässä jotain ja mukaan lähti virtalähde, jota Seppo nyt tutkii, toimiiko se ja miten toimii. Jätimme auton Palosaaren tien varteen ja kävelimme Mansikkasaareen, kävin uimassa. Tänään oli tyyntä päinvastoin kuin viimeksi siellä käydessäni. Oli ihana uida, vesi on jäähtynyt, arvelen sen olevan 12-13 asteista. Aurinko paistoi, oli kaunista.

Näin maanantaisin

Seppo tapaa imuroida. Minä innostuin pesemään muutaman lattian, kun matot olivat pois. Kun otin pakastekaapista jotain, rupesin tutkimaan, miksi alalaatikko juuttuu eikä tahdo aueta. Laatikon alla oli jäätä! Meillä on ollut se tieto, että jääkaapin alla oleva pakastin sulattaa itse itsensä. Näköjään on sulattanut, mutta myös jäädyttänyt. 

Niinpä kannoimme pakasteet parvekkeelle, peittelimme hyvin ja otimme johdon pois pistorasiasta. Nimittäin pakastinta ei voi sammuttaa muuten, mikä on minusta outoa. Samalla sammuu jääkaappi. Ohjeissa ei kerrota mitään pakastimesta, vain mainitaan, miten pakasteita kannattaa sulattaa. Kummallista.

Jatkossa aiomme talvipakkasten tullen vetää johdon seinästä ja sulattaa pakastimen ja siivota samalla jääkaapin. Hyvä, kun tuli huomatuksi tuokin asia, niin saatoimme hoitaa sen kuntoon.

Seppo lukee meille Esko Murton

kirjaa Kirkon tuntomerkit,joka julkaistiin kesäjuhlilla elokuussa. Eilen oli mielenkiintoinen jakso. 

Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. -1. Piet 2. luvusta

Kun lapsi saa maitoa, 

hän vahvistuu ja kasvaa. Jos sekaan laitetaan vettä, kasvu tyrehtyy, maku ei paljon muutu.

Sanan väärentämätön maito on välttämätöntä kristitylle. Jos sen tilalle laitettaisiin vaikka valkoista maalia, kukaan ei sitä joisi. Mutta jos siihen vähitellen lisätään vettä, muutosta ei helposti huomaa. Jos väärentäminen jatkuu, lopulta käy niin, että sanan puhdasta maitoa ei enää ole ollenkaan ja ihmiset ovat tottuneet väärennettyyn niin ettei heille enää kelpaa aito maito, sillä väärennetty on enemmän ihmisluonnon mieleistä, sillä se ruokkii sitä, mitä me olemme pohjimmiltamme: syntiä meissä. -Tähän tapaan Murto kirjoittaa.

Jos ei pysytä puhtaassa Sanassa, vaan ujutetaan sen sekaan muuta, niin ennen pitkää käy niin, että puhdasta Sanaa aletaan vainota. Sitä ei haluta eikä sallita ollenkaan. -Näemmehän sen omassa maassamme monin tavoin. 

Hain pari päivää

sitten kolme kaktustani omenapuiden alta sisälle. Luin netistä, että joku oli hakenut kukkansa sisälle ja siellä ne jo kukkivat kuulemma täyttä päätä saman tien. Minunkin on saatava kaktukseni kukkimaan! Ja ihmeekseni niissä on jo pieniä nuppuja! Kaksi niistä on naapurilta saatuja alkuja kaktuksesta, joka ei ole koskaan kukkinut: toivon, että se kukkii hänelläkin, sillä hän aikoi viedä sen mökille ja se on ollut siellä ulkona kesän.

Viikonlopun aikana

olen lukenut kaksi Hilja Valtosen lähes sata vuotta vanhaa kirjaa, joita minulla on hyllyssäni. Ne ovat hyvin viihdyttäviä ja konstailemattomia. -En jaksa lukea moniakaan tämän ajan kirjoja, joissa on paljon ikäviä asioita. Niissä kerrotaan vuorotellen nykypäivän ihmisistä ja joka toisessa luvussa 50 tai 100 vuotta sitten eläneistä ihmisistä, ja näiden elämät jossain vaiheessa kietoutuvat yhteen. Ja jännittävää on sillä välillä ja tosi ihmeellisiä sattumuksia paljastuu. Hohhoijaa.

Iltakahveja nautiskelemme

ja kohta menemme lukemaan Tuomarin kirjaa. Ehkäpä sitä ennen käyn tutkimaan uutta palapeliä, jos ei muuta ilmaannu.

Rattoisa päivä on ollut jälleen. Mielenkiinnolla odotan, joudunko illalla hakemaan lampaannahan käsivarteni suojaksi, sillä sitä jomotti perusteellisesti eilen illalla. Ja toisen jalan isovarvas kenkkuili sekin. Siihen laitoin erikoisvillasta 30 vuotta sitten kutomani toppelon ja varvas rauhoittui. Migreeni ei ehkä edellä mainituista syistä jaksanut tulla lisukkeeksi vaan pysyi poissa.

Katsotaan, miten käy tänä iltana tai huomisaamuna. Ihan on jännittävää tämä oma elämä: mistä kolottaa milloinkin ja mistä eniten. Vai pysyvätkö säryt poissa - silloin on erityisen kiitollinen mieli!

Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli.Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu.Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. -Matt 10. luvusta

Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan, sanotaan laulussa. Siihen mekin saamme luottaa. Meille ei tapahdu mitään Isämme sallimatta. Hän katsoo omia lapsiaan Jeesuksen kautta ja rakastaa meitä. Ilman Poikaa meillä ei ole Isää. Jeesuksen tähden olemme rakastettuja.

Oma Simon-pastorimme 

puhui eilen saarnassaan hyvin tästäkin. Jeesus asettuu tuomarin ja meidän välillemme. Kun meidät julistetaan synnin tähden syyllisiksi, Jeesus sanoo, että hän on sovittanut minut ja sinut, joten me olemme vapaat. Tahdothan sinäkin uskoa tällaiseen Vapahtajaan? Minä uskon:

Minä tiedän lunastajani elävän. Viimeisenä hän on seisova multien päällä. Kun tämä nahka on raastettu yltäni ja olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan.-Job 19. luvusta

Siunattua alkanutta viikkoa sinulle, rakas lukijani! Illalla taas rukoilemme klo 21-21.15 ja muistamme sinua, joka näitä sivuja luet. Muistan erikseen nimeltä niitä, jotka ovat ilmoittaneet rukoilevansa silloin, joten laitapa viestiä, että olet mukana, jos tahdot!