02.09.2026 - Yölämpötila laskee

Keskiviikkoaamuna

viiden jälkeen ikkunat olivat huurussa. Lämpömittari näytti 11,6 astetta, mutta nyt paistaa aurinko! Maailma muuttui ihan toisenlaiseksi! Miten valo ja lämpö ovatkaan valtava asia - ilman niitähän me emme voisi elääkään. Vielä riittää auringonvaloa muutaman kuukauden ajan ennen kaamosaikaa, mutta jo joulun aikaan alkaa uudelleen maailman vaaleneminen. Emmeköhän me sen kestä kuten tähänkin asti.

Pyykkikone pyörittää

lakanoita, pesemme ne pari kertaa kuukaudessa. Aina sateettomina päivinä niin että saamme ne ulos kuivumaan. Liekö ulkona kuivattamisessa jotain nostalgista, ainakin muistot lapsuudesta siivittävät onnellisesti näkyä, jossa pyykit liehuvat tuulessa. Siinä on jotain keveää ja kepeää, vapauttavaa.

Eilen kuuntelin

palapeliä tehdessäni Ollilaisen viime sunnuntain saarnaa. Tuli ahaa-elämyksiä. Hän luki Siirakin kirjasta - sitä ei ole Raamatussa. Siinä ja jossain muissa lähteissä kerrotaan, että ennen Jeesuksen syntymistä hurskaitten käsitys siitä, kuka on lähimmäinen, oli toinen kuin Jeesuksen jälkeen, jolloin uskovia alettiin kutsua kristityiksi.

Vain sellaisia tarvitsi auttaa ja hyväksyä, jotka ajattelivat samoin kuin he itse. Muista ei tarvinnut välittää. Sellainen oli kunnon ihminen, ilmeisesti myös hengellisessä mielessä, joka auttoi samoin ajattelevia eikä välittänyt lainkaan muista. 

Jeesus oli vallankumouksellinen

siinäkin mielessä, että hän kertoi samarialaisesta, joka auttoi toisuskoista ja vei hänet hoitoon. Muut kävelivät pahoinpidellyn ohi. Ei kuulunut heille auttaa tuota, joka oli heidän mielestään pimeyden lapsi ja siis Jumalan vihollinen heidän mielestään. -Ollilainen ei kertonut samarialaisesta, tämä on oma oivallukseni siihen, miksi laupias samarialainen -kertomus oli niin mykistävä Jeesuksen kerrottua sen. Hänhän kysyi, kuka oli lähimmäinen tuolle kuolemankielissä olevalle miehelle. Ja kuulijoiden oli myönnettävä, että samarialainen se oli.

Toivon, että kuuntelet 

tuon saarnan, ja muitakin viime sunnuntain saarnoja, että saat oikean käsityksen, sillä tämä on minun ymmärrykseni asiasta eikä varmastikaan kattava. Löydät saarnan lhpk.fi/saarnasto ja sieltä otat alareunasta SAARNAT, sitten vaan kelaat tekstiä ylöspäin niin näkyviin tulevat menneen pyhän saarnat. Alareunasta löytyy myös päivän hartausteksti luettuna ja paljon muuta.

Lähetyshiippakunnassa 

pastorit lähtevät käymään tervehtimässä ihmisiä, jotka eivät pääse messuun syystä tai toisesta, kun heitä vaan pyytää. Ei tarvitse kuulua Lähetyshiippakunnan seurakuntaan. Riittää, kun on tarvitseva ihminen. Tiedän tästä käytännöstä monta esimerkkiä, ja arvostan kovasti näitä alttiita pastoreita. 

Luimme tässä välissä

Korinttilaiskirjettä ja päivän rukoukset ja hartauskirjatekstejä. Pyykitkin veimme ulos, vedimme lakanat, niin että ne ovat kohtalaisen sileitä eikä niitä tarvitse mankeloida, kun en viitsi. Seppo lähti kauppaan, kirjoitti listan, kun kerroin, mitä tarvitaan. Minä alustin leipätaikinan valmiiksi ja tein sosekeittoa. 

Laitoin keittoon yhden juurisellerin, pienehkön, jonka toin ryytimaalta. Kaupan porkkanoita, ystävältä saatua kesäkurpitsaa, mausteita ja ruokakerman loput sekä Koskenlaskijaa. Kohta syömme.

Mutta kuuntelin

ruokaa laittaessani ja äsken Sepon kanssa loput Jukka Perannon saarnasta viime sunnuntailta. Hän kertoi myös Siirakin kirjasta sekä historioitsija Josefuksesta, joka kirjoittaa juutalaisten uskosta ennen Jeesuksen tuloa. Heillä todella oli se elämäntapa, että he, valon lapset, auttavat vain valon lapsia. Pimeyden lapsille ei anneta leipäpalaakaan. 

Kun Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan,

tilanne muuttui tai sen olisi pitänyt muuttua kaikille kristityille normiksi, sillä Jeesus sanoi, että 

Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut — että tekin niin rakastatte toisianne. -Joh 13. luku

Ja Jeesus sanoi myös: 

»Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. -Matt 5.luku

Nyt siis tilanne muuttui!

Jeesus kehotti rakastamaan KAIKKIA, auttamaan KAIKKIA. Ei vain valon lapsia. Raamattu sanoo kyllä selvästi, että olkaa valon lapsia älkääkä pimeyden lapsia: 

Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina, sillä valon hedelmä ilmenee kaikenlaisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena. -Ef 5. luku

On aika

taas lopetella, mutta sen verran kerron vielä, että eilen kävimme ostamassa ja istutimme kolme marjapensasta: punaisen, mustan ja karviaisen. Naapurin Hannis, Seppo ja minä. Pitkin iltaa kävin kurkistamassa kotimme joka ikkunasta pihalle, sillä pensaat näkyvät meille. Hellin katsein seurasin niiden kasvua, jota ei tietenkään vielä voi havaita, mutta sielun silmin voi jo kuvitella. On iloinen ja hyvä mieli, että saimme homman hoidettua. Nyt vain kyttäämme, milloin ruohonleikkaajat tulevat, että saamme heiltä kerjättyä nurmikkoheinät pensaiden juurelle katteeksi.

Siunausta alkaneeseen syyskuuhun, rakas lukijani! Ollaan turvallisella mielellä, sillä meillä on kaikki hyvin, kun turvaamme Lunastajaamme.

Jk. Vielä on kerrottava 

Juha Vähäsarjan hartauskirjasta ajatus. Raamattu kertoo kauppiaasta, joka myi kaiken omaisuutensa ja osti kalliin helmen, jonka oli löytänyt. Mehän miellämme olevamme se kauppias, joka tekee näin. Mutta Vähäsarja käänsikin tekstin niin, että Jumala on se, joka löysi minut ja löysi tai löytää sinut ja näkee, että sinä olet aarre, kallis helmi. Ja hän luopui kaikesta ja maksoi täyden hinnan. Hän antoi itsensä, oman Poikansa, että saa lunastaa sinut ja pitää omanaan.

Ethän voi olla turvautumatta ja antamatta elämääsi tällaiselle rakkaudelle?