27.08.2026 - Torstaina aamupäivällä

Eilinen teksti

Lutherin Mannaa Jumalan lapsille -kirjasta tuli kohdalle oikeana päivänä, kun olin hyvin kiusattu. Kiusattu-sanahan ymmärretään niin, että joku ihminen kiusaa, mutta en tarkoita sitä. Hengellisessä mielessä kiusattuna oleva tuntee itseensä kohdistuvan nuolia, jotka tulevat ties mistä suunnasta ja tekevät olon synkäksi ja masentuneeksi.

Käytössämme on vanha,

vuoden 1981 käännös, mutta asia tulee siinäkin hyvin selväksi. Tässä osa tuosta tekstistä:

Jos he ovat minua vainonneet, niin he vainoavat teitäkin. -Joh 15:20

---häijy perkele ei voi kärsiä sinun riippuvan Herrassa eikä ajattelevan ja puhuvan hyvää hänestä. Sen tähden se myrkyllään pyrkii katkeroittamaan sydämesi, niin että puhkeaisit --pilkkaan.

--Totu sen tähden tuollaisissa tuskallisissa koetuksissa, koskivatpa ne kutsumustasi tahi itseäsi, siihen, että voit sanoa: "Nyt minä tiedän, mistä syystä vihollinen päälleni karkaa: se tahtoo pelotella minut kutsumuksestani, saarnasta, tunnustuksesta ja uskosta ja saattaa minut niin alakuloiseksi, etten odota mitään hyvää Herraltani enkä kiitä, ylistä ja avuksi huuda häntä."

Tässä sinun täytyy harjoittaa itseäsi, jos tahdot Kristuksessa pysyä."

Teksti osui naulan kantaan

kohdallani eilen. Vielä tänäänkin olen nääntynyt, mutta nyt tiedän taas, mistä voimaton ja masentunut oloni osittain ainakin johtuu. Jätän kaiken Herrani huomaan ja luotan häneen. En anna pelolle valtaa. Jumala on kallio ja turvapaikka.

Pyykkikone laulelee 

viimeisiä haikujaan. Ihmettelin, miten kone ei ole vieläkään valmis. Olin laittanut sen jollekin oudolle, pitkälle ohjelmalla huomaamattani, joten mielenkiintoista, onko koneen sisältö ehjää vaatetta.

Eilisestä hieronnassa käynnistä

sain jälleen potkua itseni hoitamiseen. Jos kävelet paljon, peruskunto nousee. Mutta lihaskunto ei kasva. Jos joudut vuoteen omaksi pitkäksi aikaa, käveleminen ja kaikki toiminta hiipuu nopeasti, kun ei ole lihaksia. 

Joten mitä olis tehtävä asian hyväksi? Olisi tehtävä JOKA PÄIVÄ pieniä juttuja. Hiihtoliikettä, niin kipeät kädet ja olkapäät saavat verenkiertoon vauhtia. Tuoliin istumista ja nousemista niin, ettet ota polvista tukea vaan nouset ja istahdat selkä suorana. Näin isot reisilihakset vahvistuvat, muutoin ne eivät saa liikettä. Itse huomasin, että takareiden lihaksia särkee. Se siis johtuu siitä, että viime aikoina en ole harrastanut nouse-istu -liikettä, vaan olen seisonut yhdellä jalalla hampaita pestessäni... 

Homman vaikeus

on lähinnä siinä, että noista liikkeistä pitäisi tulla tapa. Eikä niin, että kymmeneltä illalla nukkumista vailla muistan, että ai niin, unohdin, mutta en jaksa enää! Tietysti säryt ja kivut panevat tekemään liikkeitä, mutta kun niitä pitäisi tehdä jo silloin, kun ei särje eikä kolota! Tässä suorastaan rukousaihe, niin tärkeää on pitää itseänsä liikkeessä - liike on lääke.

Sain hankituksi eilen

lisää pari verkon kohoa, vai mitä lienevät nuo lasipallot. Ne ovat näyttäviä sittenkin, kun kukkaset kuolevat parvekkeella. Pitäisi myös saada talvipaikka ulkona oleville pelakuille, murateille ja kuolemattomuuden yrtille. Ne vaativat aika ison tilan. Katsotaan, onnistuuko, minulla on suunnitelma kyllä.

Ensi viikolla on tarkoitus istuttaa taloyhtiön piikkiin muutama pensas talon nurkalle. Naapuritalossa on yhteistyökumppani tähän työhön ja Seppo tietysti on välttämätön apu.

Kesän aikana

en ole ehtinyt enkä jaksanut leipoa leipää kai ollenkaan. Alkuviikolla tein viimein juurileivän. Eihän siitä sellainen kohokas tullut taaskaan, mitä kaupasta saa noita juurella kohotettuja. Mutta maku, aah, se on niin hyvä! Kaupan leipäkin on hyvää, mutta siinä on minusta aina jokin sivumaku, joka ei miellytä. Sellaista ei ole omatekoisessa leivässä. Toinenkin leipä on tehtynä, se on ollut pari yötä jääkaapissa, joten se pitäisi kai paistaa tänään ja niin teenkin.

Pyykkikoneella loppulaulut menossa,

aurinko paistaa, ihana päivä alkamassa. Pyykit saavat kuivua ulkona, mistä olen iloinen. Tänään uimalenkki ja iltapäivällä pikkuinen Levitius on tulossa meille vähäksi aikaa. Seppo pyörähtikin jo kaupassa sillä aikaa, kun minä makasin nallepuvussa peiton alla, kun joka paikkaa särkee ja väsyttää. Mutta 

kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

Niin sinäkin voit, rakas lukijani! Voimme olla terveitä tai sairaita, vahvoja tai väsyneitä. Jumala, taivaallinen Isämme, ei meitä hylkää eikä jätä!