Vieraskirja
Sivu 1 / 1

Huomenta ja Paljon Onnea kylppärin valmistumisen johdosta! Tiedän todella sen tunteen, minulla kylppäri valmistui 10 v sitten helmikuun alussa ja oli tosi ihanaa, ettei tarvinnut enää rampata kylmissä pimeissä kellarikäytävissä vesassa ja suihkussa.
Tuo suihkuoviratkaisu on kyllä niin hyvä, kun voi ovet laittaa seinää vasten, kun ei suihku ole päällä, eikä tarvii erillisen suihkualtaan putsausta tehdä. Tosi kätevää siivouksessakin.

Minulla ei ole kaappien siivous edistynyt. Viimeksi tein juuri tuota asiakirjojen plokkaamista ja silppusin silppurilla.
Innostuin kuvaamaan vanhoja valokuvia Photoscannerilla, kun sain ”uuden” puhelimen. Sitä täytyy aina silloin tällöin myös jatkaa.

Hyvä haaste tuo omien pelkojen kohtaaminen tai ainakin tunnustaminen ja vieminen Jumalalle. Tuo miten kerrot noista eteentulleista seinistä ja miten Jumala ne kaataa, on kyllä valtava todistus. Niitä hetkiä on omassakin elämässä ollut, kun ei näe kuin yhden askeleen eteenpäin. Välillä ei sitäkään. Viimeksi rohkaisi Psalmi 138, vaikka olen sen lukenut moneen kertaan, vasta edellisiltana sen sanoma tuli kohti.

Minulla migreeni lähes loppui, kun jäin eläkkeelle 63-vuotiaana. Nyt sitä on taas jonkinverran ollut, mutta onneksi harvoin.

Mukavaa ja aurinkoista kevättä, tänne on tänään luvassa tuulta ja lumipyryä, huomenna aurinkoista!

Olipa tutun tuntoisia ajatuksia ja kokemuksia postauksessasi.
Itsekin olen saanut kokea tämän vuoden puolella anteeksiantamisen koulua. Yleensä olen aika helposti anteeksi antavavainen mielestäni ollut. Nyt kuitenkin oli kyse muistakin kuin minusta ja koin vaikeammaksi antaa anteeksi ja siunata ihmistä joka asian aiheutti. Tarpeellinen koulu. Ja Jumalan sallima.

Olen kokenut myös tuota, ettei asiat mene kuten olen rukoillut. Jumala viisaudessaan tietää parhaan lopputuloksen ja siihen on luotettava.

Sinä ainakin sait rukousvastausta kun suuttuneena sait paljon siivottua,vaikka ei se varmaan siltä siinä hetkessä tuntunut.

Hyvä että remontti alkaa tulla tien päähän, oletan ainakin näin. Vielä pieni hetki pitää jaksaa. Siunattua viikkoa sinne!

Heippa, tuohon kaappien siivousasiaan. Minulla on sama ongelma. Lainasin jopa kirjastosta Ilona Aallon Vartin voima -kirjan, jonka luettuani luulin voivani järjestää koko huushollini järjestykseen. Idea kuulosti hienolta: joku tuttu on tulossa yllätyskylään, sinulla on vartti aikaa laittaa koti järjestykseen. Oletetaan, että siellä vallitsee jonkinlainen sekamelska. Sitten katsotaan, mitä ehdit tuossa vartissa tehdä ja ehdit aika paljon, kaikki näyttää olevan tiptop , kun vieras soittaa ovikelloa.

Ja sitten otetaan tuo vartti jokapäiväiseen käyttöön. Vaikka vaan yksi hylly kerrallaan käydään kaikki kaapit läpi. 15 min/pvä Ja jo muutaman viikon päästä kaapit olisivat järjestyksessä ja kaikki turha heitetty pois tai viety kierrätykseen.
Kas kummaa, ei se toiminutkaan minulla. Muutamana päivänä olin innostunut ja pari keittiön kaappiakin tuli siivottua. Kunnes into hiipui. Tajusin, että tuo vartin työskentely tosiaan vaatisi jonkun ulkopuolisen yllykkeen, vaikka sen yllätysvieraan, joka tarkistaisi kaapit. Muuten ei onnistu minulta. Aloittaminen on se ongelma.

Yhtenä päivänä sentään pitkästä aikaa innostuin silppuamaan jätesäkillisen vanhoja asiakirjoja yms. tuhottavaa paperia. Sen innoittamana purin eteisen kaapin sisällön ja järjestin uusiksi. Lattialevy oli luiskahtanut paikoiltaan jo ajat sitten, mutta en saanut aikaiseksi tyhjentää kaappia. Jostain pitäisi löytää innostus aloittamiseen. En tiedä auttaisiko suuttuminen, en ole kokeillut, mutta en usko.

Otan mielelläni haasteen vastaan ja idean sen toteuttamiseen. Ehkä talkoopäivä jonkun kaverin kanssa voisi olla hyvä alku.

Kiitos hyvästä vinkistä, Kallen puhetta koskien. Tuon Markuksen puheita olen kuunnellut joitamia myös.

Lauantain rukouspäivä sopii. Koskekoon meitä kaikkia jotka siihen osallistutaan, rukous, että osaisimme olla Jumalan sanaa ja Kristuksen tuoksua levittämässä elämämme kautta. Tulisi myös keskusteluja joissa kertoa Jumalasta.

Minulla on tapana illalla rukoillessani nostaa siitä päivästä kiitosaiheita Jumalalle esiin. Aina löytyy kiitettävää vaikka olisi ollut vaikeampikin päivä tai elämän jakso.

Kiitos siitäkin, että sinun migreeni hivenen vähempänä ja pesuhuoneen remontti lähenee loppuaan jo.
Siunattua loppuviikkoa Kajaanista!

Anteeksi, kokoontumisenne olikin 9.2. Ja tuo outo merkki, joka oli siinä Kalle Väätäisen perässä oli tarkoitus olla kysymysmerkki ja kaarisulku

Hei ja kiitos taas monipuolisesta Ajankohtaisesta.
Kuuntelin tuon Kalle Väätäisen (olikohan nimi oikeinsaarnan, oli kyllä koskettava ja rohkeaa tuoda noin henkilökohtainen asia esiin. Alusta asti kyllä epäilin, että kertoo itsestään. Kiitos!

Joskus työssä ollessani sain tosiaan verenpainelääkettä migreeniin. En muista, oliko siitä apua, taisi olla.

Hienoa, että kylppäri on jo lähes valmis. Siitä sitten kyllä nauttii, kun on kaikki uutta eikä tarvii varavessassa käydä. Poikia kiinnostaa aina remonttihommat.

Yritän olla mukana rukouspäivässä, mitään ei ole sovittuna tuohon päivään.

Täälläkin on pitkästä aikaa kunnon talvi ja pakkasta, Aurajokikin on jäässä ja siellä on kävelty. Ei ole joka talvi ollut niin vahvaa jäätä. Tänään paistoi aurinko ja satoi välillä myös hiljalleen lunta, aika erikoista.

Siunausta kokoontumiseenne 8.2., hienoa, että kirjastosta saitte tilat.

Kiitos päivän tekstistä ja siunattua tätä vuotta!

Oli kivoja kuvia katsoa, mitä kaikkea olet tehnyt joulun lapsi paketteihin. Sekin on yksi tapa uhrata, uhrata aikaa ja vaivannäköä.
Tämä uhraamisen aihe ollut itselläkin mielessä ja kuuntelen tuon saarnan.

Sämpylöitä tulee varmasti makoisia!

Jaksamista sinne kotia poikkeusoloihin ja minä suosittelen kyllä raivaamista. Itse teen sitä joka kesäloman alussa samalla kun suursiivoan, mutten tiedä mistä tavaraa aina kertyy taas... No siivoan vähän useammin vaatekaappeja, mutta vielä enempi pitäisi laittaa tavaraa pois. Vähäisempi tavaramäärä myös helpottaa siivousta ja vapauttaa aikaakin.

Terveisin, Seija

Ps löysin YouTubesta Mailis Janatuisen kuunnelman Jeremia ja itkumuuri. Alan kuunnella sitä kunhan luen ensin yhden esirukoilija-kirjan loppuun.