09.09.2026 - Kesken romaaninluvun...

Kiinalainen kehtolaulu

on odottanut pöydälläni jonkin aikaa. Arvelin, etten ehkä lue sitä sittenkään, taitaa olla liian rankka. Aloitin kirjan kuitenkin eilen illalla ja nyt en malttaisi lopettaa lukemista. Näin minulle käy, jos kirja on liian kiinnostava! Eläydyn siihen niin, etten tahdo voida muuta kuin lukea kunnes kirja on lopussa.

Revin kuitenkin itseni

irti kirjasta ja tulin kirjoittamaan kuten olin aikonut. Päätin, että itsekuria on oltava kuten juuri lukemani kirjan päähenkilöllä. Tämä päätti lopettaa tupakanpolton ja teki niin. Ja myöhemmin päätti, ettei viini ole hänelle hyväksi ja lopetti sen juomisen. Kyse on kirjasta Keltainen, jonka arvostelun kirjoitin juuri tänne lukemastani kirjasta. Kirjassa oli hyvät puolensa, mutta se jätti paljon kysymyksiä. 

Lähdimme sunnuntaina

messun jälkeen iltapäivällä Nivalaan. Aika äkkinäinen päätös. Katsoin kalenteriani ja totesin, että muutaman päivän välein meillä on koko ajan jotain, joten on vain syöksyttävä liikkeelle jossain välissä, jos aiomme. Niin siis teimme. Näimme reissulla kolme veljeäni ja heidän perheitään, ystävän kanssa soittelin, emme ehtineet tavata. 

Reissu oli ihana,

sukua on mukava tavata. Äitini luona kävimme Sepon kanssa tietysti ja sekin vierailu oli hyvä. Juttelimme kaikenlaista ja rukoilimme Isä meidän -rukouksen. Peittelin äitini nukkumaan, kun lähdimme ja hän jäi tyytyväisenä lepäämään ja varmaan nukahti. Korkea ikä väsyttää. Yöt vietimme äidin asunnolla.

Maanantai-iltapäiväksi

ehdimme mökille. Minä poimin puolukoita mökin vierestä muutaman litran ja kävin uimassa. Seppo hakkasi halkoja pesäpuiksi ja touhusi omiaan. Uinnin jälkeen asetuin lepoasentoon mökin sängylle ja nautin olostani. Joimme kahvia ja söimme kaupasta ostamamme sarvet. Jälkeen päin kysyin, mikä reissussa oli Seposta parasta. Se oli mökillä olo kuten minustakin. 

Läheiseltä pellolta kuului puimurin ääni etäisesti, muuten oli hiljaista. Se äänettömyyskö vai mikä tekee sen, että tuollainen mökkiolo on niin autuasta? 

Edellisenä päivänäkin,

heti Nivalaan päästyämme ajoimme suoraan mökille. Vain siksi ajaksi, että kävin uimassa ja poimin pari kourallista puolukoita ja otin mustikatkin, olivat niin suuri ja kauniita, vaikka olivatkin parhaan makunsa jo menettäneet. Otin äitiä varten puolukanvarpuja ja vein seuraavana päivänä - hän söi puolukat innokkaasti. Parasta viemistä tuollainen, niin luulen. 

Eilen, siis tiistaina,

ajoimme Reisjärvelle ja vietimme aikaa vanhimman veljeni ja kälyni luona. He asuvat upeassa paikassa, saaressa, jonne on autotie. Molemmin puolin taloa näkyy järvi, rannassa on veljeni moottorilla toimiva lautta. Nyt ei tehnyt mieli vesille, oli sateinen päivä. Oli ilo viettää tällä reissulla aikaa veljieni kanssa - edellisenä iltana olimme nuorimman veljeni luona ja keskiveli poikkesi meitä moikkaamassa useamman kerran, kun olimme tupasalla.

Paluumatka

sujui sateessa. Kokkolassa tankatessamme ei satanut, mutta kun pääsimme autoon, alkoi sade jälleen. Välillä satoi rankasti, mutta lähestyessämme Vaasaa sanoin Sepolle, että rukoillaan, ettei sada, kun pääsemme kotiin, että saamme tavarat sisään kuivina. Ja tosiaan, pilvet väistyivät, lähes aurinkoinen sää vallitsi kotiin tultuamme! Sitä ennen ajoin kuitenkin Vikingan rantaan, joka on paluumatkan varrella sopivasti ja kävin uimassa. Aiemmin jo olen huomannut, että ajomatkan jälkeen uiminen virkistää todella ja saan uusia voimia.

Viime yönä nukuin

9 tuntia. Välillä heräsin ja ajattelin apaattisena, että nytkö sitten valvon monta tuntia, mutta ei, nukahdin ja heräsin aamulla. Olen hyvin kiitollinen, sillä nukkuminen on minulle vaikeaa, kuten olen marissut monet kerrat. Siitä osaa olla kiitollinen, mikä ei ole itsestään selvää!

Aamulla laitoin leipätaikinan 

tekeille. Nyt se saa kohota iltaan asti varmaan. Sitten leivon sen yhdeksi tai kahdeksi leiväksi ja laitan jääkaappiin vähintään huomiseen asti ennen kuin paistan. Olen iloinen, kun olen saanut leivotuksi leipää, sillä kaupan leipä ei oikein miellytä minua, vaikka hyvää onkin. Siinä on jokin maku, joka tekee siitä teollisen makuisen. Sitä ei ole ainakaan leipäjuureen tehdyssä leivässä eikä omatekoisessa hiivaleivässäkään, vaikka jälkimmäistä en ole leiponut vähään aikaan.

Viime pyhänä uusi pastorimme

Simon piti ensimmäisen saarnansa. Hyvin se meni. Hänen äidinkielensä on ruotsi, joten lienee väsyttävää puhua kielellä, josta on epävarma, mutta Simon on nuori mies, joten hän oppii kyllä nopeasti. Tänä iltana on ensimmäinen

NAISTENILTA 

ja pidän sen seurakunnan tilassa, Vapaakirkolla, Laivakatu 7:ssä. Jännittää aina mukavalla tavalla, millainen illasta tulee. Sikäli olen levollisella mielellä, että tiedän, että minä en voi ketään ruokkia. Jumala on se, joka hoitaa, ruokkii ja koskettaa Sanansa kautta jokaista tulijaa ja senpä takia Jumalan sana on keskiössä. 

Tällä kertaa pidämme Ilosanomapiiri-illan. Pohdimme tekstiä, jossa Jeesus kutsuu ihmisiä seuraansa, mutta näillä on kaikenlaista muuta tärkeää, eikä kutsua haluta vastaanottaa. Ja on minulla joitakin muitakin asioita, joita haluan tuoda esille. Juomme rooibos-teetä, kuten Mma Ramotswekin aina juo, että kielenkannat irtoavat.

Viime keväänhän

pidin illat kirjastossa ja se oli hyvä paikka. Mutta enää ei hengellisiä tilaisuuksia saa pitää siellä ilman maksua! Joogaa kyllä saa, kun sitä ei mielletä hengelliseksi, mitä se kyllä on. Mielenkiintoista on sekin, että hengelliset ilmoitukset lehdessä ovat maksullisia, mutta urheiluseurojen ilmoitukset ilmaisia. 

Syynä on se kuulemma, että hengelliset ilmoitukset ovat tiedonantoja seurakunnalle - niinkö? Seurakunnathan kutsuvat nimenomaan ulkopuolisia tervetulleeksi mukaan! Kyllähän vakituiset kävijät tietävät, milloin seurakunnan tilaisuudet pidetään. Mutta ehkä syynä onkin se, ettei sitä kutsua haluta. Ei tykätä, että kiusataan ihmisiä ilmoittamalla, että Hyvää Sanomaa on tarjolla. Tuollaiset kutsut muistuttavat ikävästi, että Jumala kutsuu lukijaa palaamaan Luojansa huomaan ja vapauteen. Onneksi Jumalan Sana ei ole kahlehdittu, vaan se saavuttaa ihmisiä yhä, vaikka sitä yritetään hävittää.

Löysin Eko-torilta

pari palapeliä, olivat lähes ilmaisia. Montakohan palaa puuttuu. Ei haittaa, vaikka puuttuisikin. On mielenkiintoista, miten kovasti meihin vaikuttavat tunteet, mitä tulee omistamiimme tavaroihin. Meillä on kippoja ja kappoja, jotka olemme saaneet joltakin tai niihin liittyy jotain mukavaa. Jos niistä haluaa luopua, on parasta antaa ne kaverille, joka voi helposti heittää ne menemään. Itsehän emme siihen helposti kykene. On suorastaan rikollista heittää menemään mummon huivi, jota mummo aina piti. Mutta jos näemme vastaavan huivin, vaikkapa parempikuntoisen, heitämme sen pois, jos emme tarvitse. Onneksi minulla ei ole sellaista huivia, mutta on kyllä muuta tavaraa.

Mutta se on suuri voitto, olla jumalinen ja tyytyä onneensa.
Sillä emmepä me ole mitään maailmaan tuoneet, on siis tiettävä, ettemme myös mitään täältä taida viedä ulos.Mutta koska meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.-Biblia 1776: 1. tim:6. luvusta

Seppo imuroi,

minun on aika lopettaa tältä erää. Menen kokoamaan niitä palapelejä. Minä luulen joka välissä, että nyt on maanantai ja ihmettelin, kun ei klo 12 kuulunut hälytysääntä, joka soitetaan kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Yritän päästä päivän tasolle.

Siunattua loppuviikkoa sinulle, rakas lukijani! On ollut ilo kuulla monista rukousvastauksista, joita Jumala on antanut sen jälkeen, kun olemme alkaneet rukoilla yhdessä iltaisin klo 21-21.15 välillä. Liity mukaan rukoilemaan ja muistamaan omia tärkeitä asioitasi ja läheistesi asioita ja jopa kaikkien rukoilevien rukouksia!