27.03.2026 - Viikonloppua!

Yritin saada

itseni tekemään jotain tärkeää. Aloitin pienoisesti ompelusession, mutta se hyytyi. Taittelin yhden kalenterin sivut vihkoja varten, mutta jatkotyö ei innostanut. Kirjankin kaivoin esille, ei napannut. Sudokua voisin tehdä, mutta sitten muistin, että olin aikonut kirjoittaa ja sepä tuntuikin somalta puuhalta!

Tänään tapasimme

Naisviisikon kanssa lounaan merkeissä. Se oli mukava kohtaaminen. Kun täytin 50 vuotta, aloimme tavata kerran vuodessa. Kun jäimme eläkkeelle, tapaamme useammin. Ehkä kerran kuussa, jos onnistuu. Keskustelunaiheet ovat hieman vaihtuneet, mutta senhän voi arvatakin. Tärkeää on saada tavata ystäviä ja vaihtaa kuulumisia. Antaa palautetta ja rohkaista toinen toistaan.

Olen varmasti monta kertaa

kiittänyt palautteesta vieraskirjassani tai sähköpostilla saaduista viesteistä. Ne ovat tärkeitä suunnan näyttäjiä minulle. Kuitenkin Jumalan Sanan ohjauksen ja rukouksen tulisi olla meitä ohjaamassa ja meidän tulisi luottaa, että kun rukoillen kuljemme, Herra johdattaa. Koska olemme pieniä ihmisiä, meille merkitsee joka tapauksessa paljon se, että on rohkaisijoita olemassa.

Eräässä nettikyselyssä

selviteltiin, onko lukijan tapana pinota astioita ravintolassa tai jossain ruokapaikassa syömisen jälkeen. Jos niin tekee, se kertoo siitä kuulemma, että osaa arvostaa työntekijän tekemää työtä. Se, että pöytä jää epäsiistiksi tai vessassa heitellään käsipyyhkeet lattialle, saattaa kertoa siitä, että empatia puuttuu. Ei osaa ajatella, että toinen joutuu keräämään ne sieltä ylös, kun sen sijaan minä voisin itse toimia toisin.

Nämä ovat pieniä asioita, mutta tärkeitä. Kasvatuksella on suuri merkitys. Arvostanko esimerkiksi siivoojan tai muun palvelustyötä tekevän työtä kiittämällä siitä? Vai pidänkö sen itsestään selvänä ja minulle kuuluvana? Miten hyvä mieli tulee itselle, saati toiselle, jos osoittaa arvostusta toisen tekemää työtä kohtaan käytännössä tai sanoin.

Välillä kävin katsomassa

Herriot-ohjelman Sepon kanssa. Söimme samalla muutaman luumun, jotka ostimme puoleen hintaan. Olivat aika kitkeriä. Yksi vielä jäi pahan päivän varalle. Ehkä kumpikin toivomme, ettei itselle sattuisi se paha päivä.

Haimme kellarista

viimeiset siellä talvehtineet kuolemattomuuden yrtit. Aika kalvakoilta ne näyttävät, mutta toivon mukaan elpyvät, kun pääsevät valoon. Pelakuut ovat vihreitä ja hyvän näköisiä. Krassia kylvin toistamiseen, tällä kertaa talouspaperin päälle. Herneitä kylvin myös kahteen rasiaan, että saan salaattia itselleni, Seppo tuskin välittää niistä kummastakaan.  

Tällä viikolla 

en ole käynyt uimahallissa. Sen sijaan neljästi meressä - avanto se ei enää ole, vaan laineet loiskuvat. Pikkuhiljaa jää sulaa. Talvitakit ovat visusti naulakossa toukokuun loppuun asti. Kun vielä lämpenee, menemme ulos aamukahville ja silloin tarvitaan pitkää palttoa päälle, että tarkenee istua siellä. Mutta toistaiseksi on liian koleaa.

Mainitsin muutoksista

seurakunnassamme. Oma pidetty pastorimme muuttaa Helsinkiin perheensä kanssa ja aloittaa Koinoniassa pastorina elokuun alusta. Nyt rukoilemme uutta pastoria ja paimenta meidän pienelle laumallemme. Olemme toiveikkaita, Jumala pitää laumastaan huolen.

Muutokset ovat hämmentäviä, mutta Jumala näkee hyväksi nyt tämän siirron. Koinonia on kasvanut parissa vuodessa niin isoksi, että he pystyvät kannattamaan oman pastorin - tähän asti Espoon pastori on pitänyt heistä huolta.

Me tarvitsemme kaksikielisen pastorin, koska Lähetyshiippakunnalla on myös ruotsinkielinen seurakunta, joka kokoontuu messuun meidän messumme jälkeen. Kädet ristitään päivittäin rukoukseen tämänkin pastori-asian puolesta. Otto puolestaan voinee aloittaa jossain vaiheessa Helsingissä ruotsinkielisen messuyhteisön. Aika näyttää, miten Jumala johdattaa.

On aika lopettaa,

että ehdimme lukea ennen kuin klo on 21, jolloin pidämme vartin rukoushetken maailman tilanteen, näiden kotisivun lukijoiden puolesta sekä monen muun tärkeän asian puolesta, miten Jumala milloinkin johdattaa.

Toivotan Jumalan runsasta siunausta sinulle, rakas lukijani, ja olepas sinäkin rukouksessa minuutin verran päivittäin klo 17, jona hetkenä ympäri maailmaa rukoillaan maailman turvallisuuden ynnä muun puolesta. Ja klo 21 voinet yhtyä rukoukseen toinen toisemme puolesta! Kiitos sinulle rukouksista, minä kiitän! Kiitos myös Jumalalle rukousvastauksista, joita olen saanut joiltakin teiltä lukijoilta vastaanottaa!

Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja ovat hänen aivoituksensa mukaan kutsutut.

Jk. Vasemmalla Sepon roskislöytölyhty, värillinen, nätti!

Jk.2. Parina päivänä olen paistanut pikaleipiä: kerron ohjeen toisella kertaa! Eilen paistoin ohuita, ihanan rapeita, mutta vähän hajoavia. Tänään tein paksumpia, pysyivät paremmin kasassa, mutta eivät rapeita - hyviä kuitenkin!