1.
Nyt vielä etehesi,
oi Jeesus, polvistun.
Sun siunauksehesi
ja armoos sulkeudun.2.
Alusta loppuun johtaa
jos matkalla et saa,
niin vaara heti kohtaa,
voin tieltä horjahtaa.3.
Vaan lankeemasta estää
mua Jeesus voimallaan.
Näin usko loppuun kestää
ja minut kruunataan.4.
Ristisi Golgatalla
se voitonlippu on.
Vain siihen katsomalla
saan voittopalkinnon.5.
Sä meihin taivaan tiellä
Henkesi valo luo
ja kerran luonas siellä
iäinen autuus suo.
24.03.2026 - Odotettu sade alkoi ropsia ikkunoita iltapäivällä!
Kategoriat: Ajankohtaista
Ajoin auton parkkipaikalle tallista,
siinähän saavat pölyt ja muut liat edes liotusta, jos nyt eivät autoa puhdista. Rattoisaa istuksia sisällä ja katsoa ikkunasta tuulen pyöritellessä puiden oksia ja latvoja mielin määrin.
Kerroin viimeksi
migreenipäivistä - ne pippalot jatkuivat koko viikon. Sunnuntaina, kun minulla oli soittovuoro messussa, sain kuin pieniä tärskyjä pään vasemmalle puolelle. Selvisin kuitenkin päivästä, kun messun jälkeen lähinnä lojuin sängyssä. Illalla tärskyt jatkuivat ja kyllä kuolemankin ajatukset tulevat lähelle nykyisin.
Eräs lukuisista tädeistäni kuoli kohtalaisen nuorena aivoverenvuotoon. Hänellä oli ollut tia-kohtauksia usein ja ilmeisesti migreeniä ja päänsärkyä kuten isällänikin. Ehkä siitä tulee minullekin jossain vaiheessa kuolinsyy, mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Onneksi niistä ei tiedä vielä eikä niistä tarvitse itse valita. Isä pitää huolen lapsistaan, sanotaan laulussakin, joten tuollaisia on turha murehtia. Mutta ei liioin ole suotavaa elää kuin ei kuolisi koskaan. Niinkin jotkut elävät.
Sunnuntaina tein loikoillessani erästä siivoustyötä,
nimittäin raivasin kännykästä pois kuvia, jotka eivät ole välttämättömiä. Merkitsin kuvat, jotka tahdon tallelle ja eilen kävin teettämässä 50 kuvaa. Se oli vasta alkusoittoa. Haluan tallettaa kuvia meistä ja lapsenlapsista. Lapsenlapset saavat ne sitten, kun me emme niitä tarvitse enää. Jotkut teettävät valokuvakansioita netissä, mutta minä olen kehno käyttämään nettiä enkä pidä siitä, että en hallitse jotain, joten mieluummin teetän kuvia ja laitan ne muovisiin pieniin albumeihin. Kännykästä poistin teettämäni kuvat eikä kone enää voi valittaa, että täyttä on.
Tietokoneeni valittaa kyllä joka kerta, kun sen avaan. Tarvitsen vähän apuja, mitä voin poistaa täältä, mutta eiköhän sekin hoidu aikanaan.
Minulla on päiviä,
kuten eilinen: Aktiivipäiviä! Silloin herään ilman migreeniä ja muutkin säryt ovat kurissa niin että olen virtaa täynnä! Kävin kaupassa aamusella, sitten pyörällä kaupungilla - verikokeissa ja valokuva-asioilla. Soitin valokuvia odottaessani ulkona eräälle ystävälle Lahteen ja ihmettelin, kun joku yritti törmätä minuun kävellessäni, vaikka minä väistelin! Pakko oli nostaa katse ja eikös siinä ollut rakas ystäväni, joka ilahtui kovasti, kun tapasi minut. Ja minä ilahduin siitä, että hän oli niin ilahtunut minun tapaamisestani. Hain kuvat ja kävelimme yhdessä, minä pyörää taluttaen ja juttelimme, kunnes tiemme erkanivat. Kahden ystävän tapaaminen samana aamuna, puhelimessa ja nokakkain, se on erityistä!
Seppo oli onneksi
hakenut kaupasta maksalaatikkoa, joten minun ei tarvinnut ruveta lounasta miettimään. Lepohetki sängyssä syöden ja ruokaa sulatellen. Sittenpä lähdimmekin kävellen sisäsatamaan, minä uimaan ja Seppo seuraksi. Uimakopissa juttelin mukavan rouvan kanssa, olemme tavanneet ennenkin siellä.
Kotona taas vähän voileipää ja muuta, viestittelyä joidenkin ystävien kanssa ja eräs puhelu uskonystävältä. Sittenpä olimme valmiit kirjastoreissulle. Suosimme Palosaaren kirjastoa, sillä se on pieni ja mukava. Palautin kirjoja ja varasin yhden uudestaan ja luimme päivän lehtiä. Kotimatkalla muistin, että minulle on tullut lähetys, joka on marketin pihalla olevassa kopperossa! Uutta tuokin, että asiakkaitten paketit lukitaan pihalla olevaan kaapistoon. Sieltä sain naapuriseurakuntaan kuuluvan rouvan paketin. Hän oli ommellut minulle lähettämästäni kankaasta puseron. Se on juuri mieluinen ja sopiva. Alle voin pukea tiukankin paidan, sillä tämä pitsipusero on makkaroidenpeittomallia. En jaksanut enkä uskaltanut ruveta itse sitä ompelemaan. Olin varma, että pilaan vähintään pääntien.
Eilinen siis meni
sutjakkaasti, mutta tänään sitten taas oli toinen ääni kellossa. On otettava lusikka kauniiseen käteen ja pantava suu säkkiä myöten ja sitä rataa. Mutta on tämäkin päivä ollut oikein hyvä päivä. Pidettiin aamurukous siten, että Seppo luki Psalmin ( on vuoden kolmas kk, 24. pv, joten kyseessä oli Psalmi 84) ja pitkän luvun Markuksen evankeliumista. Iltapäivällä oli luvassa sadetta, joten pistin pyykkikoneen heti kohta käyntiin, ensin tummia, sitten villasukkia. Veimme pyykit ulos narulle kovaan tuuleen. Liimapuristimilla kiinni, ettei tuuli vie. Sain varoa, ettei liimapuristin iskenyt silmälasejani rikki, kun tuuli mäiski pyyhettä kuin vierasta sikaa ja sen alareunassa oli tuollainen painava puristin.
Ruokaakin jaksoin tehdä,
ja aamulla olin jo kävellyt lähikauppaan sitä varten. Arvelin, että migreeni tykkää huonoa ulkoilmasta ja alan elpyä ja vähitellen niin kävikin. Ostin perunoita ja porkkanoita, muun muassa. Niistä tein sosekeittoa. Pakastimesta lisäsin mangoldiaa ja selleria, lisäksi iso sipuli ja muutama valkosipuli, vähän keräkaalta. kasvisliemikuutio. Raejuustoakin laitoin ja kun olin surauttanut keiton soseeksi lisäsin Koskenlaskijaa ja vähän öljyä. Sepolle kelpasi ja huomiseksikin jäi. Kattila viihtyy parvekkeella ja siellä on puurokattilakin. Puuroa keitin eilen iltapäiväruuaksi. Söimme voisilmän kera. Maku oli taivaallisen hyvä!
Sosekeiton jälkeen
kävelimme jälleen avannolle, jos sitä enää voi avannoksi kutsua. Matkalla huomasin, että päätä ei enää särje. Avannossa virkistyin aikomattani. Tuuli oli niin kova, että pidin vain kaiteista kiinni ja luin Isä meidän ja Herran siunauksen, siis pari minuuttia kuten yleensä. Mutta myönnän auliisi, että henkäisy pääsi, kun jääkylmä vesi läiskähteli selkään. Mutta ei haukku haavaa tee ja kylmä kylpy on vain hyväksi. Sama rouva kuin eilen tuli pukukopille ennen kuin ehdin lähteä. 16 ihmistä oli tänään käynyt ennen meitä uimassa - siis naisia, miehistä en tiedä.
Kotiin tulimme tuulen työntämänä,
viimeiset kuivuneet villasukat pois narulta ja hetken päästä sain käydä ajamassa auton ulos parkkihallista, kun sade alkoi. Auto olikin jo niin likainen, että autoon mennessä vaatteet likaantuivat. Annan sen nyt hautua ulkona ainakin iltaan tai ehkä jopa aamuun ja katson, onko mitään puhdistumiseen viittavaa tapahtunut.
Muutama korttipino
on odottanut päiväkausia, että kävisin ne läpi. Tänään sen tein. Luimme Sepon kanssa 7 vuotta sitten saamamme hääpäiväkortit ja ihmettelimme, kun niitä oli niin paljon. Kävin läpi viimein myös kortit, jotka palautuivat minulle Arin vanhempien kuoltua joitakin vuosia sitten. Sieltä löytyi myös kaksi äitini kirjettä, jotka hän oli lähettänyt Arin vanhemmille. Toisen, kun isä oli kuollut 14 vuotta sitten, ja toisen, kun Arin vanhemmat täyttivät 85 vuotta kumpikin. Kyynel tuli silmään, kun näin taas, miten ihanasti äiti on osannut kirjoittaa ja sanoittaa asioita! Hänhän on kirjoittanut kai metrin pinon vihkoja täyteen maatilaa emannoidessaan koko aikuisikänsä.
Käydessäni äitiä katsomassa
viikko sitten Nivalassa oli ilo kuulla, että jälleen äiti on elementissään ja omalla paikallaan. Hänellä on läjäpäin tarinoita ja kerrottavaa, ja vaikka muisti on pettänyt, se ei tarkoita, että ihmisestä tulisi tyhmä. Hoitajat tuntuivat tykkäävän hänestä kovasti, kun hän juttelee muiden kanssa. Tai juttelee, vaikka muut eivät puhuisikaan, niin että toisetkin ovat piristyneet. Äiti kertoi, että kun hän tulee huoneestaan rollaattorin kanssa, niin aulassa jo joku vilkuttaa hänelle. Ja kun luin nyt nuo äidin kirjoittamat kirjeet, muistin taas, miten merkittävä ihminen äiti on ollut ja on edelleen minulle. Hänellä on runsaasti elämänviisautta ja niin sanottua pelisilmää.
Viime sunnuntain saarnat,
sekä oman pastorimme Oton että Markus Pöyryn, jonka olen ehtinyt lisäksi kuunnella, kertovat erinomaisen hyvin siitä, että Jumala on tehnyt ja tekee ihan kaiken meidän puolestamme, että me alamme uskoa häneen ja pääsemme yhteyteen Pyhän Jumalan kanssa. Saarnat ja opetukset löytyvät osoitteesta https://www.lhpk.fi/
Usko on lahjaa alusta loppuun. Siunatkoon sinua kaikkivaltias Isä, Poika ja Pyhä Henki, rakas ystävä virren 309 sanoin:
jk. Kävin välillä pitämässä klo 17 rukoushetken Sepon kanssa ja tein voileipäpinon sen jälkeen sekä katsoimme erään ohjelman. Sillä aikaa vesisade on muuttunut rännäksi ja tuulee yhä. Mukava olla sisällä lämpimässä ja viettää iltaa. -Ja nyt räntä on lunta, mutta sehän sulaa, kun on lämpöasteita.