19.03.2026 - Kevät etenee!

Kävin tänään torstaina

avannolla, ja ihmeekseni meren jäät olivat sulaneet niin että vähän oli aaltoiluakin vedessä. Sisäsataman avanto suljetaan sitten kun vaarana on, että veneet alkavat rällätä ja ovat vaaraksi rohkeille uimareille. Tavallisesti se on tapahtunut huhtikuun lopussa, saa nähdä, miten nyt käy.

Eläkeläisen elämä

on kiireistä, ainakin meillä. On tiettyjä asioita, mitkä kuuluvat rutiineihimme, ja ne me tahdomme hoitaa. Yksi niistä on lepohetket Raamatun äärellä aamuin illoin sekä lepohetket päivällisen ja lounaan aikana. Mitä noissa väleissä sitten ehtii tehdä? Joskus tuntuu, ettei paljon mitään, mutta kyllä sittenkin kaikenlaista.

Viime perjantaina

kävin hierojalla ja jälleen satoi. Käyn kerran kuussa ja hyvin usein juuri silloin on satanut, mutta eipä se haittaa, panin vain merkille. Sain jälleen erinomaisia ohjeita kipeää olkavarttani koskien ja muutenkin. Yksi joka päivä tehtävä asia on nyökyttely "ei" ja "joo", jotka tekevät hyvää verenkierrolle. Ynnä muu itsensä venyttäminen. Sinänsä lapsellisen helppo homma, mutta vika on vain siinä, että tahtoo jäädä tekemättä.

Jatkan myös atlas-care -laitteen (sanon sitä niskapiikiksi) käyttöä pari kertaa päivässä. Voit katsoa netistä, millainen kapistus se on. Vaikea sanoa, onko siitä tai mistä ollut hyötyä migreenin suhteen tai ylipäänsä, mutta jatkan joka tapauksessa.

Klo 21.-21.15 rukoushetkiä 

jatkamme Sepon kanssa. Tuntui ihanalle, kun eräs teistä lukijoistani kirjoitti, että hän pyytää aina Jumalaa muistamaan ja kuulemaan kaikkien siihen aikaan rukoilevien ihmisten rukoukset. Minä uskon, että hän kuulee, koska hän lupaa kuulla.

Hänkö, joka on korvan istuttanut, ei kuulisi. -Psalmista 94

Tällä viikolla 

tuli myös toinen rukouskehotus. Laitoin sen omaksi jutukseen. Minulla on herätys klo 17 ainakin toistaiseksi, kunnes opimme mahdollisesti muistamaan tuon rukoushetken. 

Eilen pesimme

kaksi peittoa ja ne kuivuivat tunnissa ulkona. Tuulta oli 10m/sek, joten laitoimme ne liimauspuristimilla kiinni. Tänään pesimme kaksi lastia pyyhkeitä ja lakanoita ynnä muuta ja nekin olivat ulkona raikkaassa tuulessa kuivumassa. Kevät on tullut, kun pyykit saa ulos! Tuntui juhlavalta!

Lastenlapsia 

on ollut meillä leikkimässä, lähinnä pari pikkupoikaa. Heillä riittää virtaa ja meilläkin se pari tuntia, minkä he tavallisesti ovat meillä. Suojelusenkeleillä riittää töitä, eivätkä ne ehdikään joka käänteessä auttamaan. Välillä pitää käydä tikkauttamassa ylimääräisiä reikiä lääkärillä. Onneksi meillä on vältytty törmäyksiltä, vaikka vauhtia piisaakiin.

Oikealla

sormusteline, jonka Seppo teki minulle verhotangon nupista, ja kiinnitti sen puulaattaan. Minulla on taitava mies!

Maanantai oli pitkä päivä! 

Teimme 12 tunnin kierroksen Nivalassa. Kolme tuntia ajelua sinne ja sama takaisin. Siinä välissä lauluhetki äidin luona Toivolassa ja muutenkin äidin kanssa jutustelua. Sitten poikkesimme viidessä kyläpaikassa pikimmiten ennen kotiin paluuta. Loppumatkalla pimeys jo saavutti meidät enkä tykkää ollenkaan räpsytellä valoja ja ajaa pimeässä - jos ja kun ei kerran yleensä ole pakko.

Kotiin pääsimme turvallisesti ja kun luin päivän sanan, siinä oli lohduttava kohta:

Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut.- 2. Moos 23. luvusta

Nukkumaan mennessäni

en tiennyt, mikä paikka olisi ollut eniten kipeä, mutta sentään nukuin jotenkin. Seuraavana päivänä kykenin kuitenkin uimahalliin ystävän kanssa pulikoimaan, mutta illalla olin naatti ja aivan ylikierroksilla. Aamulla harvinaisen ilkeä migreeni ja vielä tänäkin aamuna. Jospa huomenna jo helpottaisi! Pari päivää menee joka kerta reissun jälkeen palautua. Pitäisi ottaa iisimmin, mutta en ole vielä oppinut.

Kukan siemeniä

olen hiukan kylvänyt. Pelakuut viheriöivät. Joka päivä tutkin, onko joihinkin rankoihin tullut lehden alkuja.

Siitä olen iloinen,

että meille on Sepon kanssa jäänyt vähän päälle tämän kodin raivaus. Tänäänkin veimme monta kassillista tavaraa kirpparille. Tosin haimme kaupasta sitten lisää, mutta vain yhden naulakon eteisen seinälle. Kysyin Sepolta, mitä saan siihen laittaa. Kuulemma sellaista, mikä pitää laskea kädestä hetkeksi johonkin. Hmmh. Saa nähdä, miten onnistun. 

Moni puuha on lopulta pikkujuttu tehdä sen rinnalla, miten suuri siitä ehtii kasvaa yleensä ennen kuin sen saa tehdyksi. Sellaisia olen urakoinut viime päivinä. Liimannut valokuvia kansioon. Järjestänyt lankoja omille paikoilleen koreista ja kipoista. Iltaisin on hyvä mieli näistä hommista.

Tänään olimme 

ostosreissulla ja siellä ollessamme sain puhelun iäkkäältä entiseltä naapurilta ja varovaisen avunpyynnön. Aikataulu sopi hyvin, Seppo sai puuhastella tallillaan ja minä kävin pyykkäysreissulla hänelle. Samalla saimme vaihtaa kuulumisia ja vähän rukoillakin. Pikkujuttu minulle, iso apu hänelle. Löytyykön auttajia, kun itse olen avun tarpeessa? Sitä moni meistä miettii varmasti.

Siihenkin rukous 

on hyvä neuvo ja apu. Jumala on luvannut auttaa, kun me häntä rukoilemme. Ei ole niin pientä asiaa, ettei sitä voisi rukoilla. -Viime viikolla kirjastossa naistenillassa oli kaksi uutta naista. Olin siitä iloinen, vaikka hyvin heikoksi ja avuttomaksi tunsin itseni. Enhän minä voikaan ketään auttaa, mutta Jumala voi ja tahtoo auttaa ja häneen meidän silmämme katsovat.

Nyt on aika

mennä Sepon kanssa lukemaan ja lopettaa kirjoittelu. Tosin kuvien laitto ja tarkistelu vie vielä puoli tuntia, mutta sen jälkeen.

Siunattua loppuviikkoa, rakas lukijani!