12.03.2026 - Rukouksesta ja muusta

Olemme lukemassa

kirjaa Nehemiasta johtajana Sepon kanssa. Lukujen jälkeen kirjassa on kysymyksiä, joista olemme keskustelleet. Meillä on jokaisella omia kutsumuksiamme. Itselläni eräs niistä on Naistenpiiri tai ryhmä, joka meillä on tänä iltana. Nuorena uskovana kävin itse joissakin raamattu- tai rukouspiireissä ja jotain niistä jäi pysyvästi mieleeni. 

Yksi asia on se, että kukaan ryhmästä ei saa jäädä ulkopuolelle. Kukaan ei saa vallata ryhmää niin että toiset eivät ehdi sanoa mitään. Jokainen pitää tulla nähdyksi ja kuulluksi, mutta jos joku haluaa olla hiljaa, sekin sopii. Olin kerrattain silloin nuorena ahdistunut ja toivoin, että joku kysyisi, mitä minulle kuuluu. Kukaan ei kysynyt. Lähdin pois saamatta purkaa pahaa oloani. Olo ei siis parantunut tuosta reissusta.

Itse pyrin puhumaan hyvin nopeasti, jos kerron jotain, etten veisi liikaa tilaa. Se on minulla vähän ylikorostunutta, mutta ehkä se johtuu edellä mainitusta: haluan, että muutkin ehtivät puhua ja jollakin voi olla tärkeämpää sanottavaa kuin minulla.  Ei sillä, että joskus olen jopa avantosaunalla purkanut jotain asiaa ihan vieraalle ihmiselle, kun olen ollut niin kuormittunut - tämä tapahtui kai 10-20 vuotta sitten, en muista milloin. Kysyin, saanko vähän purkaa sydäntäni, kun minun olisi pakko saada sanoa jollekin. Mikähän sekin asia mahtoi olla? Ilmeisesti sain avun, koska ei se mieleen ole jäänyt.

Oletko joskus pyytänyt

jota kuta ihmistä tulemaan seurakuntaan tai jonnekin tilaisuuteen? Oletko ollut häntä vastassa, jos hän on tullut? Muuan ihminen kertoi, että hän kävi taannoin joissakin tilaisuuksissa kutsuttuna, mutta henkilö, joka oli kutsunut hänet, moikkasi omasta porukastaan hänelle ja hän istui illan yksin. Voit varmaan arvata, menikö tuo henkilö toista kertaa kyseiseen paikkaan.

Eli jos toimimme kuten Nehemia toimi ja kuten hyvä olisi, meidän on syytä ensin rukoilla ja kysyä, mitä Herra tahtoisi meidän rukoilevan: tätä minä en osaa. Rukous tuntuu vaikealta lajilta. Mutta voimme myös vain sanoa Herralle, että tässä olen ja tätä kuuluu nyt. Auta minua! Kyllä hän meidät tuntee ja meidän kehnot taitomme.

Tänään luin Psalmeja 

tapani mukaan. Ehkä mielessä oli eilinen seurakuntailta, jossa kerroimme kukin ruuan jälkeen kahvitellessamme, miten olemme tulleet uskoon tai miten Jeesus on meidän itse kunkin löytänyt. Monella on ollut vaikeaa, mutta elämähän on sellaista. Mitä syvemmin on Jeesuksen lähellä, sitä enemmän joutuu pienenemään omasta voimastaan. Niinpä havaitsin Daavidin Psalmeissa tällaisia otsikoita; 

Runsaasti on vaikeuksia:

• Langenneen rukous, Daavidin virsi, kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kun hän oli yhtynyt Batsebaan
• Veisataan kuin "sairaus", Daavidin mietevirsi
• Daavidin mietevirsi, kun siifiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: "Daavid piileskelee meidän luonamme"
• vihamiehiä ja petollisia ystäviä vastaan
• Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa
• "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan
• Vääriä tuomareita vastaan, Daavidin laulu
• Daavidin laulu, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloansa tappaakseen hänet
• Rukous tappion kääntyessä voitoksi
• Avunhuuto maan ääristä
• Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa
• Salakavalia vihollisia vastaan

Mutta sitten tulee muutos: 

• Jumalan hengellisten ja ajallisten lahjain runsaus
• Kiitosvirsi Jumalan ihmeellisestä avusta
• Kiitosvirsi saadusta voitosta

Ja sitten jälleen:

• Kärsivän vanhurskaan rukous
• Avunhuuto vihollisia vastaan
• Vanhuksen luottava rukous ja kiitos 
• Vanhurskaan kuninkaan siunattu hallitus

Mitä meidän pitäisi tästä oppia?

Kääntykäämme kaikissa asioissamme Jumalan puoleen. Silloin kun on hätä, huoli ja synnintunto. Mikään synti ei voi erottaa meitä Jumalasta, jos käännymme sen kanssa hänen puoleensa:

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala – mutta hän julistaa vanhurskaaksi!Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!

Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu:

– Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa,

meitä kohdellaan teuraslampaina.

 

Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat,ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Silloin kun kaikki sujuu hyvin, on aika kiittää. Ja välillä on syytä katsoa taaksepäin ja nähdä Jumalan uskollisuus ja hyvyys. 

Tähän asti Herra on auttanut meitä. -1 Sam 7. luvusta

Pikkupojat

olivat tänään meillä leikkimässä pari tuntia. Sepon kanssa lähinnä. Salalaatikon he rakensivat ja muutakin jännittävää kai tapahtui. Minä huolehdin lähinnä laastaroinnista ja välipalasta. Nyt pieni lepohetki ja sen jälkeen lähden kirjastoon Naisteniltaan. Seppo lähtee mukaani siksi aikaa lueskelemaan kirjastoon.

Tällä viikolla

saimme parvekkeen lasit pestyksi ja Seppo imuroi vielä lattian ruohomaton alta ja päältä. Minä pesin tänään ikkunan. Pari murattia olen jo vienyt parvekkeelle, mutta pääasiassa siellä on leikkokukkia, jotka säilyvät siellä viileässä pitkään. Pelakuiden lehdet ovat muuttumassa keltaisista vihreiksi valon voimasta.

Tässä vielä

viime viikon rukousehdotus! Se on saanut kannatusta, ja minusta se tuntuu hyvältä! Tulkaa mukaan, jotka haluatte ja pyytäkää ystäviänne myös! Taivaassa kuullaan:

Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä.Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen. -Ilm 8. luvusta

Ehdotan,

että otamme käyttöön seuraavanlaisen RUKOUSTYÖN:

Alamme rukoilla joka ilta klo 21. -21.15 välillä. Aikoinaan rukoilimme erään ystävän kanssa miestemme uskoontulon puolesta joka ilta tuohon aikaan. Rukoukseen vastattiin - niin kuin Jumala aina vastaa.

Rukousaiheet jokainen saa itse valita. Jospa pyytäisimme kuitenkin ainakin sitä, että jokainen sivujeni lukija saisi kohdata Jeesuksen rakkauden niin että voisi uskoa, että  Jeesus on jo antanut kaikki synnit anteeksi! Ja että kukin löytäisi seurakunnan, jossa pääsee kasvamaan uskossa. 

Viimeistään taivaassa saamme nähdä, miten Jumala on vastannut näinä iltoina rukoilemiimme asioihin. Ehkä niitä voisi kirjoittaa ylös ja kertoa muillekin?

Siunattua loppuviikkoa, rakas lukijani!